Miksi JSN ei julkaise kaikkia hyvän journalistisen tavan tulkintojaan?
JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on julkaissut neuvoston kotisivuilla 16.8.2016 päivätyn kirjoituksen "Miksi JSN ei julkaise karsittuja kanteluja?". Kirjoituksen voit lukea tästä linkistä.
Karsintapäätösten perusteluja hän esitteli yksityiskohtaisesti jo 22.6.2016 kirjoituksessaan "Mitä neuvosto karsii ja miksi?". Kirjoituksen voit lukea tästä linkistä.
Tämä aiempikin kirjoitus on hyvä lukea. Siitä nimittäin käy selvästi ilmi, että JSN tulkitsee hyvää journalistista tapaa myös karsintapäätöksissään, joita ei siis kuitenkaan julkaista.
Tämän tosiasian toin esiin Jani Kaaron kolumnin yhteydessä 23.4.2016 julkaistussa Kulissien takana -raportissa. Kaikissa sen esimerkeissä oli kyse nimenomaan hyvän journalistisen tavan tulkitsemisesta.
Julkaisematta jätetyissä päätöksissään JSN:n puheenjohtaja tulkitsi konkreettisesti sitä, oliko median korjaamatta jättämä asiavirhe Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen ja korjausta vaativa virhe vai ei.
Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että JSN tulkitsee Journalistin ohjeiden 20. kohtaa asiavirheiden korjaamisesta kolmenlaisessa menettelyssä.
1.
Neuvosto tekee asiavirheiden korjaamatta jättämisestä langettavia ja vapauttavia päätöksiä kollegiona. Kaikki nämä päätökset perusteluineen julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Jokaisessa vapauttavassa päätöksessä tulee julki kantelijan väite korjaamatta jätetystä virheestä. Päätöksissä myös aika ajoin perustellaan, miksi JSN ei pidä virhettä olennaisena ja oikaisua vaativana.
2.
JSN:n puheenjohtaja tekee neuvoston puolesta virheiden korjaamatta jättämisestä sellaisia vapauttavia päätöksiä, jotka julkaistaan perusteluineen päivineen neuvoston kotisivuilla. Näissäkin päätöksissä tulee julki kantelijan väite korjaamatta jätetystä virheestä. JSN:n puheenjohtaja myös saattaa perustella, miksi ei pidä virhettä olennaisena ja oikaisua vaativana.
3.
Kanteluja karsiessaankin JSN:n puheenjohtaja tulkitsee neuvoston nimissä Journalistin ohjeiden 20. kohtaa. Karsintaratkaisu onkin olemukseltaan vapauttava päätös: virhe on JSN:n puheenjohtajan mielestä niin mitätön, ettei hän ota kantelua neuvoston käsiteltäväksi.
Tällaisessakin päätöksessä esitetään kantelijan väite korjaamatta jätetystä virheestä ja perustellaan – usein tosin surkeasti – virheen vähäisyyttä. Karsintapäätöstä ja sen mahdollisia perusteluja ei kuitenkaan julkaista neuvoston kotisivuilla.
Median yleisön oikeuksia ajatellen on kestämätöntä, että JSN julkaisee vain osan Journalistin ohjeiden 20. kohtaa koskevista tulkinnoistaan. Miksi se on kestämätöntä?
Jättämällä julkaisematta karsintapäätösten tulkinnat JSN varmistaa, ettei yleisö saa tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat tosiasiassa ovat.
Suomalaiset eivät vielä tiedä, että rajat eivät ole siellä, missä ne JSN:n ja sen puheenjohtajan julkaistujen päätösten mukaan näyttäisivät olevan.
Asiavirheiden korjaamisesta yleisö ei saa tietää koko totuutta siitä, millaisten virheiden korjaamatta jättämistä JSN pitää hyvän journalistisen tavan mukaisena. Eikä myöskään sitä, miten JSN kantaansa perustelee.
Edellä kohdassa 3 kuvattu itsesääntely karsintamenettelyn kulisseissa vie yleisöltä mahdollisuuden arvioida median tosiasiallista luotettavuutta.
Näin räikeästi kansalaisten oikeuksia loukkaavan epäkohdan poistamiseksi median itsesääntelyn on syytä muuttaa kiireesti toimintatapojaan. Mitä JSN:n siis pitää tehdä?
JSN:n pitää alkaa julkaista sivuillaan perusteluineen päivineen kaikki ne muotovaatimukset täyttävien kantelujen karsintapäätökset, joissa on kyse hyvän journalistisen tavan tulkitsemisesta.
Karsintapäätökset tulee julkaista aivan samaan tapaan kuin muutkin päätökset, joilla neuvosto tulkitsee hyvää journalistista tapaa.
Ellei JSN ala tulkita hyvää journalistista tapaa täysin läpinäkyvästi, se ei täytä itsesääntelylle asetettua tehtävää eli ei tue hyvää journalistista tapaa.
Kestävätkö karsintapäätösten julkaisematta jättämisen perustelut kriittistä tarkastelua?
Puheenjohtaja Elina Grundström on perustellut karsintaratkaisujen julkaisematta jättämistä tämän postauksen alussa mainitussa 16.8.2016 kirjoituksessa ja Facebookissa 28.4.2016. Facebookissa esitetyt perustelut olivat tällaisia:
"Miksi JSN ei julkaise karsintapäätöksiä? No samasta syystä kuin rikosilmoituksiakaan ei julkaista poliisin verkkosivuilla. - Koska se nostaisi kantelemisen kynnystä, vaarantaisi kantelijoiden yksityisyyden suojan ja koska se heikentäisi medioiden oikeusturvaa, kun niihin kohdistuvia perättömiä ja tutkimattomia syytteitä levitelteltäisiin ympäri maailmaa.
Eikä meidän pienessä toimistossamme edes olisi resursseja tällaiseen julkaisemiseen. Asiakirjamme ovat kuitenkin julkisia ja niihin voi tutustua neuvoston toimistossa."
Yksikään itsesääntelyyn sitoutuneista tiedotusvälineistä ei tietääkseni ole ruotinut Grundströmin esittämiä perusteluja. Jotta perustelut eivät jäisi tyystin vaille kriittistä tarkastelua, käyn ne tässä postauksessa läpi kohta kohdalta ja arvioin, sietävätkö ne päivänvaloa.
Karsintapäätöksen julkaisematta jättämisen syy on sama, jonka takia poliisi ei julkaise rikosilmoitusta nettisivuillaan
Yksi rikosilmoituksen salassapitointresseistä on se, että tiedon antaminen ilmoituksesta voi vaarantaa rikoksen selvittämistä. Julkaistun "asiavirherikoksen" selvittämistä karsintapäätöksen julkitulo ei voisi millään tavoin vaarantaa.
Toinen rikosilmoituksen salassapitointressi on se, että ilmoituksen julkitulo saattaa aiheuttaa osalliselle vahinkoa tai kärsimystä.
Mitä vahinkoa tai kärsimystä aiheuttaisi se julkaistu tieto, että JSN:n puheenjohtaja pitää median virhettä jopa niin vähäisenä, ettei ota virheen korjaamatta jättämisestä tehtyä kantelua neuvoston käsiteltäväksi?
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että tieto median virheestä tulee julki aina silloin, kun JSN julkaisee sivuillaan vapauttavan päätöksensä virhettä koskeneesta kantelusta.
Jos tieto virheestä aiheuttaa vahinkoa tai kärsimystä, niin miksi JSN kuitenkin suosittelee, että kantelun kohteena ollut tiedotusvälinekin julkaisee tällaisen vapauttavan päätöksen?
Karsintapäätösten julkaiseminen nostaisi kantelemisen kynnystä
Virheen korjaamatta jättämisestä kanteleva henkilö toivoo JSN:n tekevän kantelusta totta kai langettavan, neuvoston sivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan päätöksen. Jos neuvosto noudattaa tätä kantelijan toivetta, se kenties innostaa kantelemaan toistekin.
Jos JSN:n puheenjohtaja sen sijaan päättää olla ottamatta kantelua edes neuvoston käsiteltäväksi, se ei taatusti innosta kantelemaan toistekin. Tällöin karsintaratkaisusta turhautuneen henkilön kantelemisen kynnys todennäköisesti nousee.
Elina Grundströmin huoli kantelemisen kynnyksen nousemisesta on sinänsä kiinnostava, ja erikoinen. Jos hän on oikeasti huolissaan siitä, ettei korjaamatta jätetyistä virheistä kannella riittävän usein, niin miksi hän sitten karsii kanteluja jopa sillä teknisellä perusteella, että kanteluja tehdään liian paljon, ikään kuin "massakantelemisena"?
Karsintapäätösten julkaiseminen vaarantaisi kantelijoiden yksityisyyden suojan
Kun JSN julkaisee sivuillaan vapauttavat ja langettavat päätöksensä, se ei tapaa paljastaa kantelijan nimeä eikä mitään yksityisyyden suojaa vaarantavia tietoja. Valittu linja on mielestäni hyvin perusteltu.
Jos JSN julkaisee karsintapäätökset täsmälleen samaa yksityisyyden suojan linjaa noudattaen, kuten sen tulee tietysti tehdä, kantelijan yksityisyyden suoja ei voi millään tavoin vaarantua.
Niissä kanteluissa, joissa on kyse yleiseltä kannalta merkityksellisten virheiden korjaamatta jättämisestä, mitään yksityisyyden suojan ongelmaa ei sitä paitsi juuri koskaan ole. Ainoaankaan omaan kanteluuni ei ole liittynyt yksityisyyden suojan ongelmaa.
Karsintapäätöksiä ei julkaista, koska tiedotusvälineet ja toimittajat eivät ole saaneet vastata kantelujen syytöksiin
Grundströmin mukaan karsintapäätöksissä esitetään tiedotusvälineisiin ja toimittajiin kohdistuvia syytöksiä, joihin he eivät ole saaneet vastata. Tämä ongelma on helposti ratkaistavissa.
Ennen karsintapäätöksen tekemistä JSN:n hallintosihteeri voi lähettää kantelun sähköpostina tiedoksi medialle ja pyytää sitä perustelemaan, miksi olennaiseksi väitettyä virhettä ei oikaistu. Vakiomuotoista vastauspyyntöä käyttäen osaava hallintosihteeri hoitaa asian muutamassa minuutissa.
Karsintapäätöksiä ei julkaista, koska kantelun syytösten oikeellisuutta ei ole kaikilta osin tutkittu ja koska päätöksiä ei ole varaa kirjoittaa auki muiden päätösten tapaan
On hämmentävää, että JSN ei "kaikilta osin" tutki virheiden korjaamista koskevien kantelujen syytösten oikeellisuutta. Miten olennaiseksi väitetyn virheen vähäisyyden voi todeta, jos ei tutki kantelun väitettä korjaamatta jätetystä asiavirheestä kaikilta osin eli kunnolla?
JSN:n puheenjohtaja perustelee resurssipulalla sitä, että karsittavien kantelujen syytöksiä ei kaikilta osin tutkita. Resurssipulalla hän perustelee karsintapäätösten lakonisuuttakin eli sitä, ettei karsintapäätöksiä voida toimittaa ja kirjoittaa auki muiden päätösten tapaan.
Yleisön oikeuksien näkökulmasta on täysin kestämätöntä, jos JSN:llä ei tosiaankaan ole varaa tutkia kanteluja kunnolla ja kirjoittaa päätöksiä niin, että ne kehtaa julkaista.
Yleistä etua vaalivien poliittisten päättäjien on syytä heti korjata moinen epäkohta ja lisätä reilusti JSN:n vuosittaista valtionapua.
Jos valtiolla on varaa pönkittää tilattavia lehtiä kustantavaa toimialaa joka vuosi noin 118 miljoonan euron verotuella, sillä on kyllä varaa vaikkapa tuplata JSN:n mitätön valtionapu 80 000 eurosta 160 000 euroon.
Tuplatun julkisen tuen avulla JSN voisi pestata vaikkapa kolmannen valmistelevan sihteerin. Tällöin kaikki muotovaatimukset täyttävät kantelut olisi varmasti mahdollista tutkia "kaikilta osin" ja kirjoittaa karsintapäätökset auki julkisuutta sietävällä tavalla.
Median itsesääntelyn omankin uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että JSN julkaisee kaikki hyvän journalistisen tavan tulkintansa. Härskistä kähminnästä karsintamenettelyn kulisseissa tulee kiireesti luopua ja muuttaa median aito itsesääntely täysin läpinäkyväksi.
