Ylen A-studio oikaisi väärän tiedon Saksan autoteollisuuden koosta

Ylen uutisten sivuilla oikaistiin keskiviikkona 27.9. iltapäivällä maanantain 25.9. A-studion perätön tieto autoteollisuuden roolista Saksan taloudessa. Kelvollisesti tehdyn korjauksen voi lukea tästä.

Virhe oikaistiin myös keskiviikkoillan A-studion lopuksi, joten väärä tieto Saksan autoteollisuuden mitoista tuli kaikin puolin asiallisesti korjatuksi. Kiitokset siitä.

Juuri näin julkisen palvelun Ylen pitäisi toimia aina, kun ohjelmiin tai nettijuttuihin livahtaa pahoja asiavirheitä. Kyllä niitä tuon tuosta livahtaa, ja jos ja kun niitä ei heti korjata, Yle-veron maksajat tulevat huiputetuiksi.

Saksan vaaleja ruotineessa ohjelmassa Kirsi Heikel haastatteli Saksassa pitkään vaikuttanutta Johan Frimania, joka toimii nyt Keskon autokaupan toimialajohtajana. Tämä korosti, että autoteollisuudella on Saksan taloudelle "valtava" merkitys.

Haastattelun taustaksi oli tehty näyttävä grafiikka. Se julisti meille, että autoteollisuuden liikevaihto on 404 miljardia euroa ja että Saksan autoteollisuus on "14 % BKT:stä".

Tätä tietoa Heikel hehkutti, että "noin iso osa Saksan bkt:stä". Hän siis uskotteli meille, että Saksan autoteollisuus on niin "valtava", että sen osuus bkt:stä on huikeat 14 prosenttia.

Koska seuraan journalismin antia aprillipäiväasenteella, kysyin itseltäni, voiko moinen tieto pitää paikkansa. Väitetty bkt-osuus oli nimittäin epäilyttävän iso.

Muistin, että Saksan bruttokansantuote on suurin piirtein 3 000 miljardia euroa, joten 14 prosenttia siitä olisi yli 400 miljardia.

Kun A-studio kertoi autoteollisuuden liikevaihdon olevan 404 miljardia, oli helppo havaita, mikä fataali väärinkäsitys toimitukselle oli sattunut.

Niinpä lähetin tiistaina iltapäivällä toimittaja Kirsi Heikelille ja A-studion toimitukselle tällaisen korjauspyynnön:

"Hei,

autoteollisuutta Saksan talouden valtavana veturina ruotineen haastattelun yhteydessä esittelit katsojille näyttävän grafiikan. Sen tietoja olivat: 808 500 työntekijää, 404 mrd. liikevaihto, 14 % BKT:stä sekä 20 % Saksan teollisuustuotannosta.

Kun olit kiinnittänyt huomiota autoteollisuuden suureen työntekijämäärään ja liikevaihtoon, totesit grafiikan bkt-tiedosta, että ”noin iso osa Saksan bkt:stä”. 

Tieto siitä, että autoteollisuus olisi peräti 14 prosentin suuruinen ”osa” Saksan bruttokansantuotteesta, oli virheellinen ja johti katsojia pahasti harhaan. 

Fataaliin väärinkäsitykseen kaiketi perustunut perätön tieto liioitteli suuresti autoteollisuuden osuutta Saksan bkt:stä ja oli siksi olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata viipymättä (JO 20).

14 prosentin ”osa” Saksan bkt:stä oli nähtävästi saatu aikaan laskemalla, kuinka monta prosenttia autoteollisuuden liikevaihto on Saksan kokonaistuotannosta eli bkt:stä. Näin autoteollisuuden osuutta bkt:stä ei tietenkään voi laskea; laskutapa sotkisi käsitteitä pahemman kerran.

Bkt rakentuu eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana (lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla). Toimialojen arvonlisäykset taas muodostuvat niin, että toimialojen tuotosten arvosta vähennetään tuotannossa käytettyjen välituotteiden eli tavaroiden ja palvelujen arvo. 

Näin ollen Saksan autoteollisuudestakin bkt:hen sisältyvä ”osa” on vain sen hyödykkeiden tuotannossa aikaansaatu arvonlisäys, ei suinkaan koko liikevaihto.

Esimerkki Suomen tilanteesta osoittaa hyvin, miten absurdi on se ajatus, että saksalaisen autoteollisuuden yritysten koko liikevaihto olisi ”osa” sikäläistä bkt:tä.

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan yritysten liikevaihto vuonna 2016 oli 384 miljardia euroa, mutta bruttokansantuote vain 216 miljardia euroa. Ohjelmasi logiikalla siis suomalaisten yritysten ”osa” bkt:stä oli peräti 178 prosenttia. 178 prosentin ”osa” 100 prosentin bkt:stä on ajatuksena mieletön.

Täsmällistä tietoa siitä, kuinka ison osan Saksan bkt:stä sikäläinen autoteollisuus saa arvonlisäyksellään aikaan, en äkkiseltään onnistunut löytämään. Suuruusluokka on kuitenkin esitettävissä.

VNK:n raportista (3/2012) kustannuskilpailukyvyn mittausmenetelmien uudistamisesta (s. 75) käy ilmi, että Suomessa välituotekäytön osuus kulkuneuvoteollisuudessa on suurin piirtein 75 prosenttia. 

Jos oletamme, että välituotekäytön osuus on Saksan autoteollisuudessa sama, se sai aikaan kenties reilun 100 miljardin euron verran arvonlisäystä (25 % 404 miljardista). Tämän arvonlisäyksen osuus Saksan noin 3 000 miljardin bkt:stä oli vuonna 2015 alle 4 prosenttia.

Tilastoportaali statista.com:n tietojen mukaan vuonna 2014 Saksan autoteollisuuden bruttoarvonlisäys oli noin 91 miljardia euroa. Se oli saman vuoden bkt:stä (reilut 2 900 miljardia euroa) runsaat 3 prosenttia.

Oikeasti siis autoteollisuuden ”osa” Saksan bkt:stä näyttäisi olevan vain noin neljäsosa ohjelmassa uskotellusta 14 prosentista. Ellei olennaista virhettä korjata, Ylen julkisen palvelun yleisölle jää pahoin virheellinen käsitys saksalaisen autoteollisuuden bkt-osuudesta."

Oikaisupyynnöstä näkyy, että arvioin autoteollisuuden oikeaa bkt-osuutta koko lailla mutkikkaalla tavalla, kun en heti kohta löytänyt täsmällistä tietoa.

Bkt-osuuden suuruusluokan toki sain selville ja hyvä sekin. Kismittää kuitenkin aika lailla, että en älynnyt pistäytyä Saksan tilastoviraston sivuilla.

Siellä olisin nimittäin oitis törmännyt täsmälliseen tietoon siitä, kuinka suuren osan autoteollisuus arvonlisäyksellään sai aikaan Saksan vuoden 2015 bkt:stä.

Statistisches Bundesamt oli 14.9. julkaissut Frankfurtissa samana päivänä alkaneiden automessujen kunniaksi tällaisen iskevän lehdistötiedotteen:

Automotive industry contributes 4.5% to gross value added in Germany 

WIESBADEN – The automotive industry increased its share of gross value added in Germany over the period 2005 to 2015. To coincide with the 67th International Motor Show (IAA) to be held from 14 to 24 September 2017, the Federal Statistical Office (Destatis) also reports that the "manufacture of motor vehicles, trailers and semi-trailers" accounted for 4.5% of total gross value added in 2015. In 2005 its share had been 1.1 percentage points lower at 3.4%.

Aprillipäiväasenne ja ajan tiivistyminen mediassa

Helsingin Sanomien nettilehdessä oli keskiviikkona 27.9. kiinnostava juttu, jossa johtamisen professori Riitta Viitala Vaasan yliopistosta moitti ajan liian vähäistä arvostamista työelämässä.

Jutun otsikko kertoi Viitalan arvioivan, että hutiloinnista on tullut normaalia nykyajan työelämässä, koska kaikilla on niin kiire.

Samassa jutussa tutkija Anne Soronen huomautti, että "esimerkiksi media-alalla aika on tiivistynyt entisestään, kun uutisia tuotetaan liki vuorokauden ympäri".

Ajan tiivistymiseen journalismissa kiinnitti jo vuosia sitten huomiota professori Esa Väliverronen artikkelissaan "Ajan hallinta ja tiivistyminen journalismissa" (Media & viestintä, 3–4/2013).

Viestinnän tutkija totesi nopeuden olevan osa uutistoiminnan luotettavuutta: hyvä ja luotettava uutispalvelu tuottaa uutisia nopeasti ja säännöllisesti.

Samalla hän kuitenkin huomautti – hyvin perustellusti – nopeuden ja luotettavuuden jännitteisestä suhteesta: "journalistisen työprosessin nopeuttaminen lisää riskiä virheisiin, mikä puolestaan vaarantaa luotettavuuden".

Jos toimittaja joutuu hutiloimaan juttunsa kiireessä, hän ei voi toimia aprillipäiväasenteella. Hän ei yksinkertaisesti ehdi kysyä itseltään epäluuloisesti, voiko tämä tai tuo tieto pitää kutinsa.

Kauheassa kiireessä hän ei tule myöskään kysyneeksi itseltään, olenko aivan varmasti ymmärtänyt asian ja siihen liittyvät käsitteet oikein.

A-studion toimittajankin väärinkäsityksessä oli kaiketi kyse juuri sellaisesta hutiloinnista, jossa tämä ydinkysymys oli jäänyt kysymättä.

Aprillipäiväasenne muuten ei ole suotava vain toimittajille. Suosittelen tätä epäilevää asennetta myös kaikille median yleisöihin kuuluville.

Olen nyt tutkaillut viiden vuoden ajan aktiivisesti median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen.

Projektini havaintojen perusteella rohkenen todeta, että tuon ajan tiivistymisenkin seurauksena media vilisee virheitä, ja kiusallisen usein pahojakin virheitä jätetään härskisti korjaamatta.

JSN:n varajäsen "korjasi" nolon virheensä

Sunnuntaina 24. syyskuuta 2017 Etelä-Suomen Sanomien toimituspäällikkö Juha Honkonen tarjosi lehtensä lukijoille aikamoisen skuupin. Se sisältyi "Ennen oli paremmin – höpö höpö" -kirjoitukseen.

Honkonen korosti, että taloudessakin näyttää nyt hyvältä. Tuoreimmat ennusteet bkt:n kasvusta huitelevat kolmessa prosentissa ja ylikin, hän valisti ja muistutti menneenkin näyttävän hyvältä:

"Synkältä ei näytä edes lähimenneisyys. Varsin yleinen käsitys on, että maamme on ollut tähän vuoteen asti taantuman partaalla.

Tilastokeskuksen bkt-luvuista kuitenkin näkyy, että jo 2011 ylitettiin vuoden 2008 pudotusta edeltävä taso. Sen jälkeen on joka vuosi rikottu ennätyksiä, eikä laskua ole näköpiirissä."

Monet Etelä-Suomen Sanomien lukijat mahtoivat olla paljastuksesta ihmeissään, ja monilta lorahti Päijät-Hämeessä sunnuntain aamukahvi varmasti väärään kurkkuun.

Oliko meitä siis huiputettu? Oliko esimerkiksi Suomen Pankki johtanut meitä harhaan kesäkuun talousennusteellaan?

Taloustieteilijöitä vilisevä, kaikkitietävä keskuspankki tosiaankin oli 13.6.2017 ennusteessaan todennut, että "bruttokansantuote saavuttaa vuoden 2008 tason vuoden 2019 aikana".

Pankin mielestä – vastoin ESS:n Honkosen käsitystä – bkt eli kokonaistuotanto siis oli yhä vuotta 2008 alemmalla tasolla.

Keskuspankki oli tietysti nytkin oikeassa ja ESS:n journalistiparka väärässä. Nolon väärinkäsityksen syykin oli ilmeinen.

Juha Honkonen oli tullut vilkaisseeksi niitä Tilastokeskuksen bkt-lukuja, jotka oli laskettu käyvin hinnoin. Jos näitä lukuja käyttää, kun kuvaa bkt:n kasvua vuodesta toiseen, menee inflaation takia metsään.

Honkonen meni. Hän havaitsi vuoden 2008 bkt:n olleen käyvin hinnoin lähes 194 miljardia ja vuonna 2011 jo lähes 197 miljardia euroa. Näin hänen mielestään "jo 2011 ylitettiin vuoden 2008 pudotusta edeltävä taso".

Jos Honkosen väärinkäsityksen tapaan tutkailisi elintason (bkt/asukas) muutosta esimerkiksi vuodesta 1975 vuoteen 2016, päätyisi tosi hämmentävään tulokseen.

Laskin, että elintaso näyttäisi neljän vuosikymmenen aikana kohonneen peräti 10-kertaiseksi. No, ihan tällaista materian onnea meille ei ole suotu, vaan elintaso on noussut vain noin 2-kertaiseksi.

Juuri inflaation tuottaman harhan eliminoimiseksi bkt:n muutosta tavataan kuvata kiintein hinnoin. Tilastokeskus esimerkiksi eliminoi harhan mittaamalla bkt:n perusvuodeksi valitun vuoden hinnoin.

Viitevuoden 2010 hinnoin bkt vuonna 2008 oli reilut 198 miljardia ja vuonna 2011 vain vajaat 192 miljardia euroa.

Oikeasti bkt ei siis vielä vuonna 2011 ylittänyt vuoden 2008 pudotusta edeltävää tasoa. Eikä bkt vielä viime vuonnakaan yltänyt vuoden 2008 tasolle, vaan oli sitä noin 4 prosenttia pienempi. Ikävä kyllä.

"Korjaus"

Heti sunnuntaiaamuna 24.9. lähetin Juha Honkoselle ja ESS:n toimitukselle olennaista asiavirhettä koskevan korjauspyynnön.

Siinä muistutin aiemmin mainitusta Suomen Pankin ennusteen tiedosta ja perustelin, miksi bkt:n muutosta tavataan kuvata kokonaistuotannon volyymista kertovilla luvuilla. 

Maanantaina 25.9. Honkosen kirjoituksen yhteydessä julkaistiinkin korjaus, tai tarkemmin sanoen "korjaus". Sen jäljiltä menneen talouden hyvältä näyttämistä korostava kohta oli muutettu tällaiseksi:

Synkältä ei näytä edes lähimenneisyys. Varsin yleinen käsitys on, että maamme on ollut tähän vuoteen asti taantuman partaalla.

Tilastokeskuksen bkt-luvuista kuitenkin näkyy, että käänne parempaan on jo tapahtunut eikä laskua ole näköpiirissä.

Kirjoituksen lopussa oli sitten tällainen tehdystä korjauksesta kertova maininta:

Juttua on korjattu bkt:n kasvun osalta 25.9. kello 13.08.

Aamukahvia väärästä kurkusta yhä köhivät ESS:n lukijaparat saivat nyt tietää, että juttua on korjattu "bkt:n kasvun osalta". Korjauksen ajankohdankin he saivat tietää, jopa minuutin tarkkuudella.

Sitä Honkonen ei "korjauksessaan" kuitenkaan kertonut, millainen bkt:n kasvua koskeva virhe nyt oli korjattu. Miksipä sitä nolosta väärinkäsityksestä lukijoille muistuttelisi.

Julkisen sanan neuvosto kyllä sekä Journalistin ohjeissaan että päätöksissään vaatii, että "yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu".

Mutta toimituspäällikkö Juha Honkonen tietää, ettei vaatimusta ole tarkoitettu aina niin vakavasti otettavaksi. Vuoden 2016 alusta hän on kuulunut Julkisen sanan neuvostoon sen varajäsenenä.

Demokraatti vilpisteli viinan kiroista

Maanantaina 18.9. aamupäivällä SDP:n pää-äänenkannattaja Demokraatti julkaisi näyttävän uutisen "Yksikin uusi alkoholiriippuvainen nuori on liikaa". Uutinen kertoi kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan (sd.) olevan huolissaan alkoholilain uudistuksen haitoista.

Eeva-Johanna Eloranta (kuva: Eduskunta)

Demokraatin toimituksen nimiin merkityssä uutisessa oli napakka väliotsikko "Eloranta korostaa alkoholin olevan myrkky". Väliotsikon perään toimitus oli kirjoitellut seuraavanlaisen tekstin:

"Eloranta korostaa alkoholin olevan myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Koska olin askarrellut tämän asian parissa jo vuosia aiemminkin, tunnistin toimituksen väitteestä heti jopa kaksi täysin perätöntä tietoa.

Alkoholi ei ole Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy, eikä alkoholisairauksiin ja tapaturmaisiin alkoholimyrkytyksiin menehdy vuosittain lähimainkaan neljäätuhatta työikäistä.

Minusta SDP:n pää-äänenkannattajan lukijoiden tuli saada näin tärkeästä asiasta oikeaa tietoa. Siksi lähetin maanantaina 18.9. iltapäivällä Demokraatin päätoimittajalle ja toimitukselle korjauspyynnön:

"Hei,

jutussa kerrotaan kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan korostavan alkoholin olevan myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Tässä yhteydessä väitetään: ”Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4 000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti.”

Väite oli kahdellakin tavalla perätön. Alkoholi ei ole Suomessa työikäisten yleisin kuolinsyy, eikä alkoholin aiheuttamia työikäisten kuolemantapauksia oli vuosittain läheskään väitettyä määrää.

Tilastokeskuksen tuoreimmat työikäisten kuolinsyytiedot ovat vuodelta 2015 ja löytyvät 30.12.2016 julkaistusta Kuolemansyyt 2015 -raportista. Sen osoite netissä on http://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2015/ksyyt_2015_2016-12-30_fi.pdf.  

Kyseisen julkaisun mukaan (s. 6–7) vuonna 2015 työikäisistä eli 15–64-vuotiaista menehtyi kasvaimiin 2 513 henkilöä, verenkiertoelinten sairauksiin 1 856 henkilöä ja alkoholiperäisiin tauteihin ja tapaturmaisiin alkoholimyrkytyksiin ”vain” 1 118 henkilöä.

Nämä tilastoviraston luvut osoittavat hyvin, kuinka pahasti harhaan uutisjutun väite kuolinsyyn yleisyydestä ja kuolemantapausten määrästä johti lehden lukijoita. Virheet olivat nähdäkseni olennaisia (JO 20) ja korjausta vaativia, joten ne on syytä oikaista lukijoiden iloksi viipymättä."

Lähettämästäni osoitteesta oikeat tiedot olivat hetkessä tarkistettavissa, ja oletin Demokraatin totta kai heti korjaavan pahat asiavirheensä. No, miten Demokraatin toimitus sitten toimi?

Illansuussa 18.9. toimitus julkaisi jutun lopussa tällaisen infon: "Lisätty 'Eloranta esittää alkoholin' kolmanneksi viimeiseen kappaleeseen klo 17:05." Tehdyn lisäyksen jälkeen uutisen teksti meni näin:

"Eloranta korostaa alkoholin olevan myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Eloranta esittää alkoholin olevan Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Tällä "Eloranta esittää" -tempulla Demokraatin toimitus ikään kuin pesi kätensä koko sotkusta ja pani julkaisemansa tiedot kansanedustajaparan piikkiin. Perättömät tiedot toimitus jätti, lukijoiden iloksi, korjaamatta.

Kun arvioi Demokraatin toimituksen menettelyä, taustaksi on syytä todeta, että kansanedustajaparka oli tiedotteessaan kirjoittanut asiasta näin:

"Alkoholi on myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Demokraatin toimituksen alun perin omana tekstinään julkaisema väite siis oli sanasta sanaan sama kuin kansanedustajaparan tiedotteessa.

Perättömän väitteen julkaiseminen osoitti, ettei toimitus ollut lainkaan tarkistanut tietoja ennen niiden julkaisemista. Lähdekritiikki siis oli tyystin unohtunut.

Saatuaan sitten tietää julkaistujen tietojen olleen perättömiä Demokraatin toimitus päätti jättää pahat virheet korjaamatta ja sysätä väitteet "Eloranta esittää" -tempulla kansanedustajaressukan piikkiin.

Härskiä vilpistelyä, sanoisin. En malta olla tässä kohtaa muistuttamatta, että Demokraatin toimitusta johtaa vastaavana päätoimittajana peräti pastorismies. Valehtelun synniltä sekään ei näytä suojaavan.

Myytti alkoholista työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä

Kuolemansyyt 2014 -raportissaan Tilastokeskus julkaisi 30.12.2015 grafiikan työikäisten eli 15–64-vuotiaiden kuolemansyistä. Vihreällä kuvioon on merkitty kasvaimet, punaisella verenkiertoelinten sairaudet ja tummansinisellä alkoholiperäiset taudit ja alkoholimyrkytys.

Kuviosta voi hyvin nähdä, että alkoholi ei ole eikä ole ikinä ollutkaan työikäisten yleisin kuolinsyy, ei likimainkaan.

Tilastokeskuksen raportista (s. 27–28) löytyvät myös erikseen kuviot työikäisten miesten ja naisten kuolleisuudesta eri kuolemansyihin. Kuviot osoittavat, että alkoholi ei ole koskaan ollut työikäisten miesten eikä myöskään työikäisten naisten yleisin kuolinsyy.

Kun mediassa on kuitenkin ainakin vuosikymmenen ajan levitetty aktiivisesti väitettä alkoholista työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä, on syytä kysyä, mistä ihmeestä moinen käsitys on syntynyt.

Myytin sylttytehtaana lienee ahkeroinut Tilastokeskus. Esimerkiksi 5.11.2007 se julkaisi tiedotteen, jonka otsikko oli: "Alkoholisyyt edelleen työikäisten yleisin kuolinsyy". Otsikon väitettä tuki yllä oleva taulukko, joka oli uskoakseni värkätty hyvässä tarkoituksessa alkoholivalistuksen tarpeisiin.

Taulukon "Alkoholisyyt" tarkoitti kuolinsyynä olleiden alkoholitautien koko ryhmää; tällaisia tauteja oli siinä tautiryhmässä pitkälti toistakymmentä.

Myytti saatiin aikaan erikoisella tempulla, joka tuskin sieti päivänvaloa eikä ollut tilastovirastolle kunniaksi.

Alkoholisyiden koko ryhmän lukua verrattiin muista kuolinsyyryhmistä noukittujen yksittäisten tautien, sepelvaltimotaudin ja rintasyövän, lukuihin.

Näin alkoholista loihdittiin "työikäisten yleisin kuolinsyy", vaikka se ei sitä ollut eikä ollut ikinä ollut. Loihtimiselle oli tietty olemassa ilmeinen tarve.

Alkoholivalistukseen kaivattiin 2000-luvun ensikymmenen puolivälissä kipeästi iskulausetta, joka tehoaisi. Viinan kulutus tiedettyine haittoineen oli nimittäin rajussa nousussa, kun eduskunta Matti Vanhasen hallituksen (Kesk., SDP ja RKP) esityksestä oli pannut iloliemen alennusmyyntiin.

1.3.2004 voimaan tulleella lailla alkoholin verotasoja laskettiin keskimäärin 33 prosentilla. Viinan kuluttajahintojen arvioitiin laskevan näin 22 prosenttia.

Jättiale totta vie toimikin odotetulla tavalla. Kulutus (100-prosenttisena alkoholina 15 vuotta täyttäneitä kohti) kasvoi vuodesta 2003 vuoteen 2005 yli 12 prosenttia. Haitatkin lisääntyivät.

Hallitus oli esityksessään (80/2003) todennut, että alkoholikuolemien voidaan olettaa lisääntyvän veroalen seurauksena noin 600:lla vuoteen 2005 mennessä.

No, ihan tähän tahtiin hallitus ja eduskunta eivät veroalellaan silloin saaneet juoppoja hengiltä, sillä 600 lisäkuolemaan päästiin vasta vuonna 2007.

Tilastovirasto luopui ala-arvoisesta vertailustaan

Vuosia sitten motkotin Tilastokeskuksen väelle siitä, että viinavalistusta varten värkätty vertailu ei kestä kriittistä tarkastelua.

Motkotus osaltaan saattoi vaikuttaa, sillä muutamaan vuoteen virasto ei ole enää uskotellut, että alkoholi olisi työikäisten yleisin kuolinsyy.

Esimerkiksi 30.12.2016 julkaistussa Kuolemansyyt 2015 -raportissa Tilastokeskus totesi (s. 6), että "työikäisiä menehtyi eniten kasvaimiin ja verenkiertoelinten sairauksiin".

Sivun 7 taulukko kertoi, että työikäisinä vuonna 2015 kuolleista kasvaimiin menehtyi 31 prosenttia, verenkiertoelinten sairauksiin 23 prosenttia ja alkoholitauteihin ja -myrkytyksiin 14 prosenttia.

SDP:n pää-äänenkannattajan ja demarikansanedustajan surullinen tapaus kielii siitä, että kaikkia tilastoviraston oikeat tiedot eivät ole vieläkään tavoittaneet. Eivätkä kaikki myöskään piittaa siitä, levittävätkö oikeita vai vääriä tietoja.

Faktavahdin 22.5.2016 postauksessa kerroin, miten STT ja Yle olivat levittäneet myyttiä viinasta työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä. Samalla kiittelin Yleä ja STT:tä asianmukaisista oikaisuista. Yleisön oikeuksia kunnioittaenkin media osaa toimia, jos vain haluaa.

Kun moraalitajua on ja kun sitä ei ole

Ihmisen moraalitaju viittaa kykyyn erottaa toisistaan oikea ja väärä, hyvä ja paha. Jos yksilöllä ei ole moraalitajua, hänellä ei ole eettistä silmää erottaa oikeaa ja väärää.

Olen nyt noin viiden vuoden ajan tutkinut aktiivisesti ikään kuin projektina sitä, miten media ja sen ns. aito itsesääntely käytännössä suhtautuvat yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen.

Syksystä 2012 lähtien olen aika ajoin törmännyt toimittajiin, jotka ovat osoittaneet omaavansa hyvin kehittyneen moraalitajun. Fuskaamisen etiikkaa he selvästikin vierastavat.

Huolestuttavan usein olen kuitenkin joutunut kohtaamaan toimittajia, joiden moraalitaju on jäänyt kehittymättä.

Heille journalismin etiikka on fuskaamisen etiikkaa. He ovat siksi tuosta vain valmiita huijaamaan työtään rahoittavaa yleisöä jättämällä pahatkin virheensä ja väärinkäsityksensä korjaamatta.

En oikein tiedä, pitäisikö fuskaajien ratkaisuja pitää vain moraalin ja moraalisääntöjen vastaisina, vai tulisiko heidät nähdä jopa amoraalisina ihmisinä.

Takavuosien julkkispastori, teologian tohtori Terho Pursiainen on kutsunut amoraalisiksi ihmisiksi osuvasti heitä, "jotka eivät ollenkaan avaa moraalin näkökulmaa valintojaan pohtiessaan".

"Amoraalinen ihminen ei miellä moraalisia rajoitteita menestyksen tiellä", Pursiainen huomautti vuonna 2001 ilmestyneessä Kuntaetiikka-teoksessaan (ks. sivut 54 ja 56).

Moraaliton vai amoraalinen -tulkintaa kukin pohtikoon, miten parhaaksi katsoo. Pohdinnan eväiksi käyn läpi muutamia projektini tapauksia, joissa on ollut kyse työttömyyden tilastointia koskevista väärinkäsityksistä.

Mutta hyvät uutiset ensin. Aloitan aivan tuoreella tapauksella, jossa toimittaja osoitti omaavansa todella hyvin kehittyneen moraalitajun ja toimi yleisönsä oikeuksia arvostavalla tavalla.

Kun toimittajalla on moraalitajua

Sunnuntaina 3. syyskuuta Helsingin Sanomat julkaisi paperi- ja nettilehdessään toimittaja Tommi Hannulan näyttävän reportaasin siitä, miksi niin moni marokkolaismies radikalisoituu Euroopassa.
Tässä linkki reportaasin nettiversioon.

Nuoria marokkolaismiehiä asuu runsaasti muun muassa Espanjassa. Siellä nuorten unelmien esteenä on työttömyys, Hannula huomautti ja esitti tässä yhteydessä seuraavan väitteen:

"Vuosikymmenen vaihteen talouskriisin seurauksena espanjalaisista nuorista lähes 40 prosenttia on vailla työtä."

HS:n paperilehteen väite oli korostettu jutun leipätekstistä hyvin erottuvaksi, joten sitä ei voinut olla havaitsematta.

Valitettavasti väite oli perätön ja antoi täysin väärän kuvan Espanjan nuorisotyöttömyyden mitoista. Niinpä lähetin Tommi Hannulalle jo sunnuntaiaamuna 3.9. tällaisen korjauspyynnön:

"Hei,

kiinnostavassa ja monin tavoin taitavasti tehdyssä reportaasissasi marokkolaismiesten radikalisoitumisesta Euroopassa totesit, että nuorten unelmien esteenä on työttömyys. 

Tässä yhteydessä esitit väitteen: ”Vuosikymmenen vaihteen talouskriisin seurauksena espanjalaisista nuorista lähes 40 prosenttia on vailla työtä.” 

Esitit tämän väitteen myös HS:n 3.9. paperilehden reportaasissa ”Juurettomat”. Printissä väite oli lisäksi nostettu visuaalisesti huomiota herättäväksi sitaatiksi: ”Espanjalaisista nuorista lähes 40 prosenttia on vailla työtä.”

Väite siitä, että espanjalaisista nuorista lähes 40 prosenttia on vailla työtä, oli perätön ja johti lehtesi lukijoita pahasti harhaan. Suuruusluokaltaan virheellinen tieto oli olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä sekä HS:n nettilehdessä että paperilehdessä (JO 20).

Eurostatin tietojen mukaan vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä Espanjassa oli 15–24-vuotiaita nuoria kaikkiaan 4 483 100. Työtä vailla eli työttömänä heistä oli 591 800, joten työtä vailla olevien osuus espanjalaisista nuorista oli ”vain” 13,2 prosenttia eikä suinkaan lähes 40 prosenttia."

Sunnuntaina illansuussa Tommi Hannula vastasi korjauspyyntöön ja ilmoitti, että hän uskoi olevansa oikeassa. Hän viittasi Eurostatin tiedotteeseen, joka kertoi heinäkuun nuorisotyöttömyysasteen olevan Espanjassa 38,6 prosenttia.

Vastauksesta oli helposti nähtävissä, että toimittaja uskoi nuorten työttömyysasteen tarkoittavan nuorten työttömien osuutta kaikista nuorista. Siksipä lähetinkin hänelle vielä samana iltana meilin, jossa toistin korjauspyynnön ja selvitin asiaa vähän perusteellisemmin:

"Tommi hyvä,

Espanjan nuorisotyöttömyysaste heinäkuussa 2017 oli Eurostatin mukaan todellakin 38,6 prosenttia. Tämä prosenttiluku ei kuitenkaan kerro siitä, että ”espanjalaisista nuorista lähes 40 prosenttia on vailla työtä”.

Nuorisotyöttömyysaste (youth unemployment rate) nimittäin kuvaa nuorten työttömien osuutta pelkästään työvoimaan kuuluvista nuorista eli työllisten ja työttömien nuorten yhteenlasketusta määrästä.

Se taas on aivan eri asia kuin nuorten työttömien osuus ”espanjalaisista nuorista”. 15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuutta kaikista 15–24-vuotiaista nuorista Eurostat kuvaa käsitteellä youth unemployment ratio.

Eurostatin mukaan kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä tämä youth unemployment ratio oli Espanjassa 13,2 prosenttia, Kreikassa 11,8 prosenttia ja Suomessa 11,2 prosenttia.

Mikään jutuissasi ei osoittanut työttömyyden tilastointiin perehtymättömille lukijoille, että ”espanjalaisista nuorista” olisikin tullut tulkita ilmaisuksi ”työvoimaan kuuluvista espanjalaisista nuorista”. 

Siksi väitteesi oli olennainen ja korjausta vaativa asiavirhe, joka johti tavallisia HS:n lukijoita tosi pahasti harhaan. Niinpä toistankin pyyntöni olennaisen asiavirheen korjaamisesta.

Väärinkäsityksesi on ollut toimittajien ja tiedotusvälineiden keskuudessa yleinen muuallakin kuin Suomessa. Torjuakseen virheellisten tietojen levittämistä Eurostat julkaisi 12.7.2013 erinomaisen tiedotteen nuorisotyöttömyyden mittaamisesta.

Eurostatin havainnolliseen tiedotteeseen kannattaa tutustua. Tiedotteen osoite netissä on: http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/5160798/3-%2012072013-BP-EN.PDF/93d9f5f9-d9a0-4a5b-a547-50a3d1b4a943."   

Heti kohta uuden pyynnön saatuaan Tommi Hannula kiitti selvennyksestä ja pahoitteli sitä, ettei ymmärtänyt virheensä laatua vielä ensimmäisestä viestistäni.

Samalla hän kertoi teettävänsä heti oikaisun nettiversioon ja 5.9. ilmestyvään paperilehteen. Niinpä HS:n nettilehteen ilmaantui myöhään sunnuntai-iltana oikaisu, joka oli informatiivinen ja taitavasti laadittu:

Oikaisu 3.9. klo 21.55: Toisin kuin jutussa aikaisemmin kirjoitettiin, Espanjan nuorista lähes 40 prosenttia ei ole vailla työtä, vaan nuorisotyöttömyysaste on lähes 40 prosenttia. Nuorisotyöttömyysaste tarkoittaa työttömien osuutta työvoimaan laskettavista nuorista, ei kaikista. Espanjan kaikista nuorista, joiksi lasketaan 15-24-vuotiaat, työttömien osuus on 13 prosentin luokkaa.

Tiistaina 5.9. Helsingin Sanomien paperilehdessä julkaistiin sitten sivulla A 15 oikaisu, joka sisälsi saman infon kuin nettiversiossa 3.9. julkaistu oikaisu:

Erityisen arvokasta oikaisussa oli, että se kertoi, mikä nuorten työttömien osuus kaikista Espanjan nuorista oikeasti oli. Tämä tieto antoi lukijoille mahdollisuuden saada oikean kuvan espanjalaisen nuorisotyöttömyyden tosiasiallisista mitoista.

Varsinkin jäljempänä mainittavien JSN:n ratkaisujen arvioimisen helpottamiseksi tässä on vielä syytä todeta, mikä Tommi Hannulan väärinkäsitys ja virhe oli.

Hän oli luullut nuorten työttömyysasteen tarkoittavan työttömien nuorten osuutta nuorista, vaikka mittari oikeasti kuvasi nuorten työttömien osuutta pelkästään työvoimaan kuuluvista nuorista.

Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö emeritus Jussi Melkas on todennut, että samanlaista uutisointia esiintyy jatkuvasti eri maiden työttömyysasteista. "Jopa nimekkäät taloustieteilijät käyttävät käsitettä väärin", Melkas huomautti eräässä viime kevättalven esityksessään.

Kun toimittajalla ei ole moraalitajua 

15.9.2017 postauksessa kerroin virheitä vilisseestä Kansan Uutisten jutusta, jonka tekijä paljasti omaavansa kehittymättä jääneen moraalitajun. Postauksen voi lukea tästä.

UP-uutispalvelun vastaava toimittaja Birgitta Suorsa esitti jutussaan Tilastokeskuksen julkaisemasta kesäkuun työvoimatutkimuksesta tällaisen väitteen:

"15–24-vuotiaista oli kesäkuun lopussa töissä 54 ja työttömänä 22 prosenttia."

Tilastokeskuksen luvut eivät kertoneet kesäkuun lopun tilanteesta, vaan koko kesäkuun tilanteesta. Mutta sivuutetaan tämä toimittajan tohelointi tässä yhteydessä.

Väitteen ensimmäinen prosenttiosuus, 54 prosenttia, oli aivan oikein. 15–24-vuotiaista oli kesäkuussa töissä vajaat 54 prosenttia. Toinen prosenttiosuus, 22 prosenttia, sen sijaan meni metsään: oikea tieto oli 14,9 prosenttia.

Mutta mistä ihmeestä lukijat olisivat osanneet päätellä, että 22 prosenttia ei väitteessä kuvannutkaan työttömien osuutta kaikista nuorista vaan vain työttömien osuutta työvoimaan kuuluvista nuorista? 

Eivät mistään. Niinpä kaikille työttömyyden tilastointiin perehtymättömille lukijoille jäikin aivan väärä kuva meikäläisen nuorisotyöttömyyden mitoista.

Väärä kuva asiasta KU:n lukijoille jäi, koska UP-uutispalvelun vastaava toimittaja Birgitta Suorsa ja KU:n toimituksen päällikkötoimittajat eivät halunneet korjata pahaa virhettä. 

Heidän ratkaisunsa kieli joko kehittymättä jääneestä moraalitajusta tai siitä, että he ovat peräti amoraalisia ihmisiä, "jotka eivät ollenkaan avaa moraalin näkökulmaa valintojaan pohtiessaan".

Kun toimittajalle sattuu väärinkäsitys

Tämä havainnollisen grafiikan ja iskevän otsikon yhdistelmä avasi Helsingin Sanomissa 27.2.2013 julkaistun uutisjutun. Yhdistelmä osoittaa hyvin sen tavan, jolla media on johtanut yleisöä harhaan.

Tilastokeskuksen Jussi Melkas käytti tätä HS:n Juhani Saarisen juttua yllä mainitussa esityksessä varoittavana esimerkkinä siitä, miten työttömyysasteen käsite ymmärretään väärin. Eikä syyttä käyttänytkään.

Jo grafiikan ja otsikon yhdistelmä johti lukijoita pahasti harhaan. Jutun tekstissä toimittaja jatkoi – uskoakseni väärinkäsitykseensä perustunutta – lukijoiden harhaan johtamista muun muassa näin:

"Jo yli neljännes nuorista miehistä on vailla työtä. Tilastokeskuksen tuoreiden lukujen mukaan alle 25-vuotiaiden miesten työttömyysaste nousi tammikuussa 26,4 prosenttiin."

Lukijoita toimittaja lohdutti kuitenkin sillä tiedolla, että muuhun Eurooppaan verrattuna nuorten työttömyys on Suomessa vielä maltillista:

"Alle 25-vuotiaiden työttömyys oli joulukuussa Espanjassa 56 prosenttia, Portugalissa 38 ja Italiassa 37 prosenttia. Paras tilanne oli Saksassa, jossa nuorista vailla työtä oli 8 prosenttia."

Tähän tapaan siis maan ykköslehti uskotteli lukijoilleen virheellisesti, että työttömyysaste tarkoittaisi sitä, kuinka iso osa nuorista oli vailla työtä. 

Mikään kohta paperilehdessä ja nettilehdessä julkaistussa jutussa ei paljastanut lukijoille sitä, että oikeasti työttömyysaste tarkoittaa työttömien osuutta pelkästään työvoimaan kuuluvista. 

Ainakaan viikkoon jutun julkaisemisesta sen perättömiä tietoja ei oikaistu. Sen sijaan Hesari oikaisi muun muassa Raamatun lausetta koskevan virheen. "Otsa hiessä sinun pitää syömän leipäsi" -lausetta ei lausunut Jumala vaan Mooses, HS oikaisi, kenties Jumalan korjauspyynnön edessä nöyrtyen.

Tässä on syytä korostaa, että työttömyysjuttu väärinkäsityksineen ei kertonut mitään jutun tehneen toimittajan moraalista. Virheiden korjaamatta jättäminenkään ei siitä välttämättä kertonut mitään.

Saattoi nimittäin käydä niin, että kukaan ei pyytänyt toimitusta korjaamaan virheensä. Useimmat lukijat eivät varmasti edes tunnistaneet virheitä, ja asiasta perillä olevat taas eivät ehkä halunneet ruveta ryppyilemään mahtilehdelle.

Asiasta ja yleisön harhaan johtamisesta hyvin perillä olevia totta kai oli, ja he myös yrittivät omalla tavallaan avittaa huiputetuksi tullutta yleisöä. 

Tilastokeskuksen yliaktuaari Liisa Larja esimerkiksi julkaisi maaliskuussa 2013 mainion kirjoituksen työttömyysasteen käsitettä koskevista väärinkäsityksistä:

"Aika ajoin nuorten 20 prosentin työttömyysasteen tulkitaan tarkoittavan sitä, että joka viides nuori on työtön. – – Tällainen tulkinta on kuitenkin väärinkäsitys. Kyse ei ole koko ikäluokkaa koskevasta osuudesta, vaan työttömyysaste on työttömien osuus työvoimasta eli työllisten ja työttömien yhteismäärästä." 

VATT:n tutkijat Ulla Hämäläinen ja Juha Tuomala puolestaan julkaisivat 13.6.2013 Policy Brief -sarjassa erinomaisen kirjoituksen "Faktaa nuorisotyöttömyydestä". Kirjoituksen voi lukea tästä.

Tutkijat totesivat, että Suomen nuorisotyöttömyys näyttää virallisella työttömyysasteella mitattuna todella dramaattiselta ongelmalta. Samalla he kuitenkin huomauttivat:

"Työttömyysaste ei mittaa sitä, mitä ihmiset yleisesti mieltävät sen tarkoittavan."

Myös EU:n tilastovirasto Eurostat oli kiinnittänyt huomiota siihen, että tiedotusvälineet levittivät Euroopan maissa aivan yleisesti virheellistä tietoa nuorten työttömyydestä. 

Niinpä virasto julkaisikin 12.7.2013 mainion tiedotteen, jossa selvitettiin havainnollisesti sitä, miten nuorten työttömyyttä mitataan. Tiedotteen voi lukea tästä. 

Suomalaisiin toimittajiin ja toimituksiin tilastovirastojen ja tutkijoiden urheilla yrityksillä torjua väärinkäsityksiä ei ollut mitään vaikutusta. Median itsesääntelykään ei väärinkäsityksiä torjuvasta faktatiedosta piitannut – ei siis myöskään yleisön oikeudesta saada oikeaa tietoa.

Kun itsesääntelyssä ei ole moraalitajua

Yleisöltä pimitetyn ei-julkisen itsesääntelyn paljastaneessa raportissani kerroin useista tapauksista, joissa oli kyse juuri edellä kuvatuista työttömyysastetta koskevista väärinkäsityksistä. 

Tapausinfot löytyvät 23.4.2016 julkaistun Kulissien takana -raportin sivuilta 12–13, 21–22 ja 26. Tutustumisen arvoisia ovat ainakin perusteet, joilla JSN:n silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen päätti, ettei kantelujani otettu neuvoston käsiteltäväksi.

Sivulla 26 kuvattu tapaus on erityisen kiinnostava. Siinä oli kyse Lapin Kansan kolumnista, jossa kansanedustaja Jussi Niinistö väitti, että "kreikkalaisista työttömiä on enemmän kuin joka neljäs".

Uimonen karsi kantelun ja perusteli ratkaisuaan näin: "Kreikassa työttömien osuus työvoimasta on noin neljännes, joten kolumnistin ilmaisua ei voi pitää olennaisena asiavirheenä."

JSN:n puheenjohtaja siis edellytti lukijoiden tienneen, että joka neljäs kreikkalainen ei työttömistä kirjoitettaessa tarkoittanutkaan joka neljättä kreikkalaista.

Mutta tapaus on erityisen kiinnostava myös siksi, että Jussi Niinistön väitettä ei puitu vain kulissien takaisessa kähminnässä, vaan sitä käsiteltiin myös itsesääntelyn paraatipuolella.

Kansanedustaja Niinistön kolumni nimittäin julkaistiin myös Pohjalaisessa, ja perätön väite oli nytkin se sama, että "kreikkalaisista työttömiä on enemmän kuin joka neljäs".

Kertomuksessaan vuodelta 2010 JSN kertoi, että "puheenjohtaja karsi kanteluita, jotka olisivat itsestään selvästi johtaneet vapauttaviin ratkaisuihin neuvostossa". 

Uimosen mielestä siis kantelu Lapin Kansan korjaamatta jättämästä virheestä olisi "itsestään selvästi" johtanut neuvoston vapauttavaan ratkaisuun.

Mutta annapas olla, kun aivan samaa virhettä arvioitiin sitten Pohjalaisen tapauksessa neuvostossa. Ei ollutkaan ihan itsestään selvää, että kantelu johtaisi vapauttavaan ratkaisuun. Kantelusta nimittäin piti äänestää (ks. JSN:n vapauttava päätös 5722/SL/15).

Pohjalaisen tapauksessa ei ollut kyse vain siitä, oliko korjaamatta jätetty olennainen asiavirhe vai ei. JSN ratkoi tapauksessa myös lehden menettelyä, jota olen pitänyt ja pidän läpeensä moraalittomana.

Kun olin pyytänyt Pohjalaisen toimitusta korjaamaan lehden olennaisen virheen, toimitus muunteli toimitukselle osoitetun korjauspyynnön tekstiä ja julkaisi sen sitten nimissäni lehden yleisönosaston mielipidekirjoituksena – tietämättäni ja lupaani pyytämättä.
Kiinnostavaa ja JSN:n jäsenten moraalitajusta kaiken kertovaa oli se, että kymmenestä päätöstä tekemässä olleesta journalismin etiikan vaalijasta peräti kahdeksan hyväksyi lehden menettelyn vastalauseitta. 
En ole nyt ihan varma siitä, kieliikö tämä tapaus sittenkään vain median itsesääntelyn harjoittajien moraalitajun puutteesta ja moraalittomuudesta. 

Kyse voi olla myös siitä, että lehden menettelyn siunanneet ovat niitä dosentti Terho Pursiaisen luonnehtimia ihmisiä, "jotka eivät ollenkaan avaa moraalin näkökulmaa valintojaan pohtiessaan".

Kansan Uutisten uutisjutun anatomia

Tiistaiaamuna 25. heinäkuuta Tilastokeskus julkaisi koko kesäkuuta koskevat työvoimatutkimuksen tiedot. Samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi oman, kesäkuun lopun tilannetta kuvaavan työllisyyskatsauksensa.

Kansan Uutiset uutisoi asiasta nettilehdessään tiistaina iltapäivällä. "Työttömyys pienessä laskussa" -uutisen oli lehdelle toimittanut UP-uutispalvelun vastaava toimittaja Birgitta Suorsa.

Uutisessa oli 15–24-vuotiaiden nuorten työttömyydestä suuruusluokaltaan perätön tieto, joka antoi nuorten työmarkkinatilanteesta lukijoille aivan liian lohduttoman kuvan.

Koska KU:n toimitus jätti pahan virheen pyynnöstä huolimatta korjaamatta, tein lehden menettelystä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Kantelun voi lukea tämän postauksen lopusta.

Tilastokeskuksen 25.7. tiedotteessa nuorten tilannetta kuvattiin yhden kokonaisen kappaleen verran. Kuvaus oli niin selkeä, että on vaikea käsittää, miten toimittajana kokenut Birgitta Suorsa saattoi päätyä levittämään täysin virheellistä tietoa.

"15–24-vuotiaita nuoria oli kesäkuussa yhteensä 628 000. Heistä työllisiä oli 337 000 ja työttömiä 93 000. Työvoimaan, eli työllisiin ja työttömiin, kuuluvien nuorten määrä oli näin ollen 430 000. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli kesäkuussa 21,7 prosenttia, mikä oli 1,7 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. Nuorten työttömyysasteen trendi oli 20,7 prosenttia. 15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 14,9 prosenttia."

Tiedotteen kahden ensimmäisen virkkeen luvuista oli helppo laskea, että nuorista oli kesäkuussa töissä vajaat 54 prosenttia (337 000 työllistä 628 000 nuoresta) ja työttömänä vähän alle 15 prosenttia (93 000 työtöntä 628 000 nuoresta).

Torjuakseen toimittajien yleisiä väärinkäsityksiä Tilastokeskus kirjoitti vielä edellä olevan kappaleen lopussa: "15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 14,9 prosenttia."

Median yleisön parasta tarkoittanut torjuntayritys epäonnistui surkeasti UP:n vastaavan toimittajan tapauksessa. Hän esitti uutisessaan tällaisen väitteen:

"15–24-vuotiaista oli kesäkuun lopussa töissä 54 ja työttömänä 22 prosenttia."

Mainiossa tiedotteessaan Tilastokeskus oli kertonut, että "nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli kesäkuussa 21,7 prosenttia". Mutta tämäkään ei pelastanut KU:n jutun lukijoita.

KU:n lukijaparoille uskoteltiin, että nuorten työttömien osuus kaikista nuorista oli 22 prosenttia. Olen varma siitä, että ani harva lukija tiesi 22 prosentin tarkoittavan tosiasiassa nuorten työttömien osuutta vain työvoimaan kuuluvista nuorista.

Uutisessa tukku muitakin virheitä

UP-uutispalvelun Birgitta Suorsan uutisjuttu oli kaiken kaikkiaan hämmentävää lukemistoa. Se nimittäin vilisi virheitä.

Uutisen alussa hän kertoi työttömyyden kääntyneen kesäkuussa laskuun ja väitti, että työttömyysaste oli Tilastokeskuksen mukaan "kuun lopussa" 8,9 prosenttia.

Oikeasti Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen luvut eivät olleet kuun lopun lukuja. Virasto on jo vuoden 2000 alusta asti kerännyt tietonsa ns. jatkuvan tutkimusviikon metodilla.

Tämä tarkoittaa sitä, että Tilastokeskuksen luvut kuvaavat aina koko kuukauden tilannetta. Työ- ja elinkeinoministeriön tiedot esimerkiksi työttömien työnhakijoiden määrästä ovat sen sijaan kuun lopun lukuja.

Tilastokeskus kertoi tiedotteessaan, että työttömien miesten määrä oli kasvanut vuoden 2016 toisesta neljänneksestä vuoden 2017 toiseen neljännekseen eli vuoden aikana 0,4 prosenttia.

Suorsa puolestaan uskotteli jutussaan, että miesten työttömyys on lisääntynyt "puolen vuoden aikana" 0,4 prosenttia.

KU:n juttu väitti edelleen, että työllisyyden kasvusta huolimatta tehtyjen työtuntien määrä oli huhti-kesäkuussa 3,4 "prosenttiyksikköä" pienempi kuin vuotta aiemmin.

Oikeasti tehtyjen työtuntien määrä väheni 1 053 776 000:sta 1 017 686 000:een. Vähennys oli noin 36,1 miljoonaa työtuntia eli noin 3,4 "prosenttia" 1 053 776 000 työtunnista.

Toimittaja siis oli sotkenut keskenään prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet tai kuvitellut käsitteiden tarkoittavan samaa asiaa. Ne kuitenkin ovat aivan eri asioita, kuten esimerkiksi Tilastokeskus meitä opastaa:

"Prosentti tarkoittaa sadasosaa jostakin. Prosenttiyksikköä käytetään taas prosenttilukuja toisiinsa verrattaessa. Esimerkiksi kun inflaatio laskee kolmesta kahteen prosenttiin, niin inflaatio laskee silloin yhden prosenttiyksikön ja 33,3 prosenttia."

Kiinnostavaa oli se, että tämän prosenttia ja prosenttiyksikköä koskevan virheen Birgitta Suorsa ja Kansan Uutisten toimitus suvaitsivat korjata. Oikaisu ei ollut järin informatiivinen, mutta oikaisu nyt kumminkin.

Tämän oikaisun arvoa punnittaessa kannattaa muistaa, miten Julkisen sanan neuvosto arvioi asiaa, kun valtiovarainministeri Jutta Urpilainen taannoin sotki prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet.

Kantelustani tekemässään tragikoomisessa vapauttavassa ratkaisussa 5488/SL/14 JSN tuli siihen tulokseen, että prosentin ja prosenttiyksikön käsitteiden sotkemisessa oli kyse vain monimutkaisen valtiontaloudellisen asian "yksinkertaistamisesta ja kansantajuistamisesta".

Kuin pisteenä i:n päälle JSN viimeisteli hirtehisen päätöksensä korostamalla sitä, että "Demari.fi on myös siteerannut alkuperäistä lähdettään täsmällisesti".

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Liina Matveinen, Timo Huovinen, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Heikki Vento.

__________________

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Kansan Uutisten verkkolehdessä 25.7.2017 julkaistu juttu Työttömyys pienessä laskussa. UP:n Birgitta Suorsan toimittaman jutun osoite on https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3753574-tyottomyys-pienessa-laskussa (tarkistettu 14.9.2017). 

Kantelun perusteet

UP-uutispalvelun vastaava toimittaja Birgitta Suorsa väitti Kansan Uutisissa 25.7. julkaistussa jutussaan, että ”15–24-vuotiaista oli kesäkuun lopussa töissä 54 ja työttömänä 22 prosenttia”.

Tilastokeskuksen aiemmin samana päivänä julkaiseman työvoimatutkimuksen tiedotteen mukaan (http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2017/06/tyti_2017_06_2017-07-25_tie_001_fi.html) ”15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 14,9 prosenttia”.

KU:n juttu liioitteli näin ollen rajusti nuorten työttömien osuutta 15–24-vuotiaista nuorista ja antoi lukijoille pahoin harhaanjohtavan kuvan nuorten tilanteesta. Väite oli siksi olennainen ja oikaisua vaativa asiavirhe (JO 20).

Monien muiden virheiden lisäksi Suorsan juttu sisälsi väitteen, jossa hän oli tullut sekoittaneeksi prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet.

Suorsa nimittäin väitti, että ”työllisyyden kasvusta huolimatta tehtyjen työtuntien määrä oli huhtikuussa 3,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin”.

Tämäkin oli oikaisua vaativa asiavirhe. Tilastokeskuksen tiedote oli kertonut, että ”työllisten tekemien työtuntien määrä vuoden 2017 toisella neljänneksellä oli 3,4 prosenttia pienempi kuin vuotta aiemmin”.

Illansuussa 25.7. lähetin UP:n Birgitta Suorsalle korjauspyynnön. Tiedoksi lähetin korjauspyynnön Kansan Uutisten toimitukselle ja sen johdolle. Korjauspyyntö on kantelun perusteluosan perässä.

26.7. iltapäivällä Suorsa ilmoitti korjaavansa prosentin ja prosenttiyksikön käsitteiden sotkemiseen perustuneen virheensä. Rajusti liioiteltua, perätöntä tietoa nuorten työttömien osuudesta 15–24-vuotiaista hän ei luvannut oikaista.

Sen sijaan hän viittasi linkkien avulla Tilastokeskuksen tiedotteen liitetaulukkoon ja tietokantaan, joissa ei kuitenkaan ollut kyse nuorten työttömien osuudesta 15–24-vuotiaista nuorista (youth unemployment ratio).

Lähteissä kuvattiin aivan eri asiaa eli nuorten työttömyysastetta (youth unemployment rate), siis työttömien nuorten osuutta vain työvoimaan (työlliset + työttömät) kuuluvien 15–24-vuotiaiden määrästä.

Jotta työttömyyden tilastointiin perehtymättömille lukijoille ei jäisi rajusti liioittelevaa kuvaa nuorisotyöttömyydestä, toistin korjauspyynnön. Alkuillasta 26.7. lähetin pyynnön UP:n Suorsalle ja tiedoksi KU:n toimitukselle ja sen johdolle. Uudistettu korjauspyyntö on kantelun lopussa.

Uudistettu korjauspyyntökään ei tuottanut tulosta, vaan Kansan Uutiset jätti olennaisen asiavirheen korjaamatta. Tällä menettelyllään lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 14.9.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

25. heinäkuuta 2017 klo 18.19

Markku Lehtola

”Työttömyys pienessä laskussa” -jutun (KU:n nettilehti 25.7.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: birgitta.suorsa@up.fi

Kopio: ku@kansanuutiset.fi, sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi, kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Hei,

juttusi kappaleessa ”Työttömyys kiusaa nuoria” kerroit, että ”15–24-vuotiaista oli kesäkuun lopussa töissä 54 ja työttömänä 22 prosenttia”. Töissä olevia koskeva tieto oli oikea, mutta 15–24-vuotiaista oli työttömänä ”vain” 14,9 prosenttia, kuten Tilastokeskuksen tämän päivän julkaisusta käy ilmi.

Prosenttiluku 21,7 tarkoitti 15–24-vuotiaiden työttömien osuutta saman ikäryhmän työvoimasta eli työllisten ja työttömien yhteenlasketusta määrästä eikä suinkaan kaikista 15–24-vuotiaista, kuten väitit.

Aiemmin jutussasi kerroit, että ”työllisyyden kasvusta huolimatta tehtyjen työtuntien määrä oli huhti-kesäkuussa 3,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin”. Ei se näin mennyt, vaan olit tullut sotkeneeksi prosenttiyksikön ja prosentin käsitteet.

Tilastokeskuksen julkaisun mukaan työllisten tekemien työtuntien määrä vuoden 2017 toisella neljänneksellä oli 3,4 ”prosenttia" pienempi kuin vuotta aiemmin. 

Asiavirheet on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Uudistettu korjauspyyntö

26. heinäkuuta 2017 klo 18.17

Markku Lehtola

Re: ”Työttömyys pienessä laskussa” -jutun (KU:n nettilehti 25.7.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: birgitta.suorsa@up.fi, Kopio: ku@kansanuutiset.fi, kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi, tarja.erdogan@kansanuutiset.fi

Hei,

15–24-vuotiaiden työttömyysaste kesäkuussa 2017 oli kyllä 21,7 prosenttia, mutta ethän sinä jutussasi kirjoittanut nuorten työttömyysasteesta. Sen sijaan kirjoitit, että 15–24-vuotiaista oli työttömänä 22 prosenttia.

Kuten korjauspyynnössäni kerroin ja kuten Tilastokeskus mainitsemassasi PDF:ssä totesi, työttömyysaste tarkoitti työttömien osuutta työvoimasta eli nuorten työllisten ja työttömien yhteenlasketusta määrästä.

Sinun juttusi teksti kuitenkin uskotteli lukijoille, että 15–24-vuotiaista, siis kaikista tämänikäisistä nuorista työttömänä oli 22 prosenttia. Tilastokeskus totesi PDF:ssä, että ”15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 14,9 prosenttia”.

Koska useimmilla juttusi lukijoista ei ole hajuakaan työttömyyden tilastoinnista, heille jää rajusti liioitteleva kuva nuorten työttömyydestä, ellei juttusi olennaista virhettä korjata. Niinpä toistankin pyyntöni, että nuorten työttömyyttä koskeva olennainen virhe korjataan viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com