Faktavahti

Kun moraalitajua on ja kun sitä ei ole

Ihmisen moraalitaju viittaa kykyyn erottaa toisistaan oikea ja väärä, hyvä ja paha. Jos yksilöllä ei ole moraalitajua, hänellä ei ole eettistä silmää erottaa oikeaa ja väärää.

Olen nyt noin viiden vuoden ajan tutkinut aktiivisesti ikään kuin projektina sitä, miten media ja sen ns. aito itsesääntely käytännössä suhtautuvat yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen.

Syksystä 2012 lähtien olen aika ajoin törmännyt toimittajiin, jotka ovat osoittaneet omaavansa hyvin kehittyneen moraalitajun. Fuskaamisen etiikkaa he selvästikin vierastavat.

Huolestuttavan usein olen kuitenkin joutunut kohtaamaan toimittajia, joiden moraalitaju on jäänyt kehittymättä.

Heille journalismin etiikka on fuskaamisen etiikkaa. He ovat siksi tuosta vain valmiita huijaamaan työtään rahoittavaa yleisöä jättämällä pahatkin virheensä ja väärinkäsityksensä korjaamatta.

En oikein tiedä, pitäisikö fuskaajien ratkaisuja pitää vain moraalin ja moraalisääntöjen vastaisina, vai tulisiko heidät nähdä jopa amoraalisina ihmisinä.

Takavuosien julkkispastori, teologian tohtori Terho Pursiainen on kutsunut amoraalisiksi ihmisiksi osuvasti heitä, "jotka eivät ollenkaan avaa moraalin näkökulmaa valintojaan pohtiessaan".

"Amoraalinen ihminen ei miellä moraalisia rajoitteita menestyksen tiellä", Pursiainen huomautti vuonna 2001 ilmestyneessä Kuntaetiikka-teoksessaan (ks. sivut 54 ja 56).

Moraaliton vai amoraalinen -tulkintaa kukin pohtikoon, miten parhaaksi katsoo. Pohdinnan eväiksi käyn läpi muutamia projektini tapauksia, joissa on ollut kyse työttömyyden tilastointia koskevista väärinkäsityksistä.

Mutta hyvät uutiset ensin. Aloitan aivan tuoreella tapauksella, jossa toimittaja osoitti omaavansa todella hyvin kehittyneen moraalitajun ja toimi yleisönsä oikeuksia arvostavalla tavalla.

Kun toimittajalla on moraalitajua

Sunnuntaina 3. syyskuuta Helsingin Sanomat julkaisi paperi- ja nettilehdessään toimittaja Tommi Hannulan näyttävän reportaasin siitä, miksi niin moni marokkolaismies radikalisoituu Euroopassa.
Tässä linkki reportaasin nettiversioon.

Nuoria marokkolaismiehiä asuu runsaasti muun muassa Espanjassa. Siellä nuorten unelmien esteenä on työttömyys, Hannula huomautti ja esitti tässä yhteydessä seuraavan väitteen:

"Vuosikymmenen vaihteen talouskriisin seurauksena espanjalaisista nuorista lähes 40 prosenttia on vailla työtä."

HS:n paperilehteen väite oli korostettu jutun leipätekstistä hyvin erottuvaksi, joten sitä ei voinut olla havaitsematta.

Valitettavasti väite oli perätön ja antoi täysin väärän kuvan Espanjan nuorisotyöttömyyden mitoista. Niinpä lähetin Tommi Hannulalle jo sunnuntaiaamuna 3.9. tällaisen korjauspyynnön:

"Hei,

kiinnostavassa ja monin tavoin taitavasti tehdyssä reportaasissasi marokkolaismiesten radikalisoitumisesta Euroopassa totesit, että nuorten unelmien esteenä on työttömyys. 

Tässä yhteydessä esitit väitteen: ”Vuosikymmenen vaihteen talouskriisin seurauksena espanjalaisista nuorista lähes 40 prosenttia on vailla työtä.” 

Esitit tämän väitteen myös HS:n 3.9. paperilehden reportaasissa ”Juurettomat”. Printissä väite oli lisäksi nostettu visuaalisesti huomiota herättäväksi sitaatiksi: ”Espanjalaisista nuorista lähes 40 prosenttia on vailla työtä.”

Väite siitä, että espanjalaisista nuorista lähes 40 prosenttia on vailla työtä, oli perätön ja johti lehtesi lukijoita pahasti harhaan. Suuruusluokaltaan virheellinen tieto oli olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä sekä HS:n nettilehdessä että paperilehdessä (JO 20).

Eurostatin tietojen mukaan vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä Espanjassa oli 15–24-vuotiaita nuoria kaikkiaan 4 483 100. Työtä vailla eli työttömänä heistä oli 591 800, joten työtä vailla olevien osuus espanjalaisista nuorista oli ”vain” 13,2 prosenttia eikä suinkaan lähes 40 prosenttia."

Sunnuntaina illansuussa Tommi Hannula vastasi korjauspyyntöön ja ilmoitti, että hän uskoi olevansa oikeassa. Hän viittasi Eurostatin tiedotteeseen, joka kertoi heinäkuun nuorisotyöttömyysasteen olevan Espanjassa 38,6 prosenttia.

Vastauksesta oli helposti nähtävissä, että toimittaja uskoi nuorten työttömyysasteen tarkoittavan nuorten työttömien osuutta kaikista nuorista. Siksipä lähetinkin hänelle vielä samana iltana meilin, jossa toistin korjauspyynnön ja selvitin asiaa vähän perusteellisemmin:

"Tommi hyvä,

Espanjan nuorisotyöttömyysaste heinäkuussa 2017 oli Eurostatin mukaan todellakin 38,6 prosenttia. Tämä prosenttiluku ei kuitenkaan kerro siitä, että ”espanjalaisista nuorista lähes 40 prosenttia on vailla työtä”.

Nuorisotyöttömyysaste (youth unemployment rate) nimittäin kuvaa nuorten työttömien osuutta pelkästään työvoimaan kuuluvista nuorista eli työllisten ja työttömien nuorten yhteenlasketusta määrästä.

Se taas on aivan eri asia kuin nuorten työttömien osuus ”espanjalaisista nuorista”. 15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuutta kaikista 15–24-vuotiaista nuorista Eurostat kuvaa käsitteellä youth unemployment ratio.

Eurostatin mukaan kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä tämä youth unemployment ratio oli Espanjassa 13,2 prosenttia, Kreikassa 11,8 prosenttia ja Suomessa 11,2 prosenttia.

Mikään jutuissasi ei osoittanut työttömyyden tilastointiin perehtymättömille lukijoille, että ”espanjalaisista nuorista” olisikin tullut tulkita ilmaisuksi ”työvoimaan kuuluvista espanjalaisista nuorista”. 

Siksi väitteesi oli olennainen ja korjausta vaativa asiavirhe, joka johti tavallisia HS:n lukijoita tosi pahasti harhaan. Niinpä toistankin pyyntöni olennaisen asiavirheen korjaamisesta.

Väärinkäsityksesi on ollut toimittajien ja tiedotusvälineiden keskuudessa yleinen muuallakin kuin Suomessa. Torjuakseen virheellisten tietojen levittämistä Eurostat julkaisi 12.7.2013 erinomaisen tiedotteen nuorisotyöttömyyden mittaamisesta.

Eurostatin havainnolliseen tiedotteeseen kannattaa tutustua. Tiedotteen osoite netissä on: http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/5160798/3-%2012072013-BP-EN.PDF/93d9f5f9-d9a0-4a5b-a547-50a3d1b4a943."   

Heti kohta uuden pyynnön saatuaan Tommi Hannula kiitti selvennyksestä ja pahoitteli sitä, ettei ymmärtänyt virheensä laatua vielä ensimmäisestä viestistäni.

Samalla hän kertoi teettävänsä heti oikaisun nettiversioon ja 5.9. ilmestyvään paperilehteen. Niinpä HS:n nettilehteen ilmaantui myöhään sunnuntai-iltana oikaisu, joka oli informatiivinen ja taitavasti laadittu:

Oikaisu 3.9. klo 21.55: Toisin kuin jutussa aikaisemmin kirjoitettiin, Espanjan nuorista lähes 40 prosenttia ei ole vailla työtä, vaan nuorisotyöttömyysaste on lähes 40 prosenttia. Nuorisotyöttömyysaste tarkoittaa työttömien osuutta työvoimaan laskettavista nuorista, ei kaikista. Espanjan kaikista nuorista, joiksi lasketaan 15-24-vuotiaat, työttömien osuus on 13 prosentin luokkaa.

Tiistaina 5.9. Helsingin Sanomien paperilehdessä julkaistiin sitten sivulla A 15 oikaisu, joka sisälsi saman infon kuin nettiversiossa 3.9. julkaistu oikaisu:

Erityisen arvokasta oikaisussa oli, että se kertoi, mikä nuorten työttömien osuus kaikista Espanjan nuorista oikeasti oli. Tämä tieto antoi lukijoille mahdollisuuden saada oikean kuvan espanjalaisen nuorisotyöttömyyden tosiasiallisista mitoista.

Varsinkin jäljempänä mainittavien JSN:n ratkaisujen arvioimisen helpottamiseksi tässä on vielä syytä todeta, mikä Tommi Hannulan väärinkäsitys ja virhe oli.

Hän oli luullut nuorten työttömyysasteen tarkoittavan työttömien nuorten osuutta nuorista, vaikka mittari oikeasti kuvasi nuorten työttömien osuutta pelkästään työvoimaan kuuluvista nuorista.

Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö emeritus Jussi Melkas on todennut, että samanlaista uutisointia esiintyy jatkuvasti eri maiden työttömyysasteista. "Jopa nimekkäät taloustieteilijät käyttävät käsitettä väärin", Melkas huomautti eräässä viime kevättalven esityksessään.

Kun toimittajalla ei ole moraalitajua 

15.9.2017 postauksessa kerroin virheitä vilisseestä Kansan Uutisten jutusta, jonka tekijä paljasti omaavansa kehittymättä jääneen moraalitajun. Postauksen voi lukea tästä.

UP-uutispalvelun vastaava toimittaja Birgitta Suorsa esitti jutussaan Tilastokeskuksen julkaisemasta kesäkuun työvoimatutkimuksesta tällaisen väitteen:

"15–24-vuotiaista oli kesäkuun lopussa töissä 54 ja työttömänä 22 prosenttia."

Tilastokeskuksen luvut eivät kertoneet kesäkuun lopun tilanteesta, vaan koko kesäkuun tilanteesta. Mutta sivuutetaan tämä toimittajan tohelointi tässä yhteydessä.

Väitteen ensimmäinen prosenttiosuus, 54 prosenttia, oli aivan oikein. 15–24-vuotiaista oli kesäkuussa töissä vajaat 54 prosenttia. Toinen prosenttiosuus, 22 prosenttia, sen sijaan meni metsään: oikea tieto oli 14,9 prosenttia.

Mutta mistä ihmeestä lukijat olisivat osanneet päätellä, että 22 prosenttia ei väitteessä kuvannutkaan työttömien osuutta kaikista nuorista vaan vain työttömien osuutta työvoimaan kuuluvista nuorista? 

Eivät mistään. Niinpä kaikille työttömyyden tilastointiin perehtymättömille lukijoille jäikin aivan väärä kuva meikäläisen nuorisotyöttömyyden mitoista.

Väärä kuva asiasta KU:n lukijoille jäi, koska UP-uutispalvelun vastaava toimittaja Birgitta Suorsa ja KU:n toimituksen päällikkötoimittajat eivät halunneet korjata pahaa virhettä. 

Heidän ratkaisunsa kieli joko kehittymättä jääneestä moraalitajusta tai siitä, että he ovat peräti amoraalisia ihmisiä, "jotka eivät ollenkaan avaa moraalin näkökulmaa valintojaan pohtiessaan".

Kun toimittajalle sattuu väärinkäsitys

Tämä havainnollisen grafiikan ja iskevän otsikon yhdistelmä avasi Helsingin Sanomissa 27.2.2013 julkaistun uutisjutun. Yhdistelmä osoittaa hyvin sen tavan, jolla media on johtanut yleisöä harhaan.

Tilastokeskuksen Jussi Melkas käytti tätä HS:n Juhani Saarisen juttua yllä mainitussa esityksessä varoittavana esimerkkinä siitä, miten työttömyysasteen käsite ymmärretään väärin. Eikä syyttä käyttänytkään.

Jo grafiikan ja otsikon yhdistelmä johti lukijoita pahasti harhaan. Jutun tekstissä toimittaja jatkoi – uskoakseni väärinkäsitykseensä perustunutta – lukijoiden harhaan johtamista muun muassa näin:

"Jo yli neljännes nuorista miehistä on vailla työtä. Tilastokeskuksen tuoreiden lukujen mukaan alle 25-vuotiaiden miesten työttömyysaste nousi tammikuussa 26,4 prosenttiin."

Lukijoita toimittaja lohdutti kuitenkin sillä tiedolla, että muuhun Eurooppaan verrattuna nuorten työttömyys on Suomessa vielä maltillista:

"Alle 25-vuotiaiden työttömyys oli joulukuussa Espanjassa 56 prosenttia, Portugalissa 38 ja Italiassa 37 prosenttia. Paras tilanne oli Saksassa, jossa nuorista vailla työtä oli 8 prosenttia."

Tähän tapaan siis maan ykköslehti uskotteli lukijoilleen virheellisesti, että työttömyysaste tarkoittaisi sitä, kuinka iso osa nuorista oli vailla työtä. 

Mikään kohta paperilehdessä ja nettilehdessä julkaistussa jutussa ei paljastanut lukijoille sitä, että oikeasti työttömyysaste tarkoittaa työttömien osuutta pelkästään työvoimaan kuuluvista. 

Ainakaan viikkoon jutun julkaisemisesta sen perättömiä tietoja ei oikaistu. Sen sijaan Hesari oikaisi muun muassa Raamatun lausetta koskevan virheen. "Otsa hiessä sinun pitää syömän leipäsi" -lausetta ei lausunut Jumala vaan Mooses, HS oikaisi, kenties Jumalan korjauspyynnön edessä nöyrtyen.

Tässä on syytä korostaa, että työttömyysjuttu väärinkäsityksineen ei kertonut mitään jutun tehneen toimittajan moraalista. Virheiden korjaamatta jättäminenkään ei siitä välttämättä kertonut mitään.

Saattoi nimittäin käydä niin, että kukaan ei pyytänyt toimitusta korjaamaan virheensä. Useimmat lukijat eivät varmasti edes tunnistaneet virheitä, ja asiasta perillä olevat taas eivät ehkä halunneet ruveta ryppyilemään mahtilehdelle.

Asiasta ja yleisön harhaan johtamisesta hyvin perillä olevia totta kai oli, ja he myös yrittivät omalla tavallaan avittaa huiputetuksi tullutta yleisöä. 

Tilastokeskuksen yliaktuaari Liisa Larja esimerkiksi julkaisi maaliskuussa 2013 mainion kirjoituksen työttömyysasteen käsitettä koskevista väärinkäsityksistä:

"Aika ajoin nuorten 20 prosentin työttömyysasteen tulkitaan tarkoittavan sitä, että joka viides nuori on työtön. – – Tällainen tulkinta on kuitenkin väärinkäsitys. Kyse ei ole koko ikäluokkaa koskevasta osuudesta, vaan työttömyysaste on työttömien osuus työvoimasta eli työllisten ja työttömien yhteismäärästä." 

VATT:n tutkijat Ulla Hämäläinen ja Juha Tuomala puolestaan julkaisivat 13.6.2013 Policy Brief -sarjassa erinomaisen kirjoituksen "Faktaa nuorisotyöttömyydestä". Kirjoituksen voi lukea tästä.

Tutkijat totesivat, että Suomen nuorisotyöttömyys näyttää virallisella työttömyysasteella mitattuna todella dramaattiselta ongelmalta. Samalla he kuitenkin huomauttivat:

"Työttömyysaste ei mittaa sitä, mitä ihmiset yleisesti mieltävät sen tarkoittavan."

Myös EU:n tilastovirasto Eurostat oli kiinnittänyt huomiota siihen, että tiedotusvälineet levittivät Euroopan maissa aivan yleisesti virheellistä tietoa nuorten työttömyydestä. 

Niinpä virasto julkaisikin 12.7.2013 mainion tiedotteen, jossa selvitettiin havainnollisesti sitä, miten nuorten työttömyyttä mitataan. Tiedotteen voi lukea tästä. 

Suomalaisiin toimittajiin ja toimituksiin tilastovirastojen ja tutkijoiden urheilla yrityksillä torjua väärinkäsityksiä ei ollut mitään vaikutusta. Median itsesääntelykään ei väärinkäsityksiä torjuvasta faktatiedosta piitannut – ei siis myöskään yleisön oikeudesta saada oikeaa tietoa.

Kun itsesääntelyssä ei ole moraalitajua

Yleisöltä pimitetyn ei-julkisen itsesääntelyn paljastaneessa raportissani kerroin useista tapauksista, joissa oli kyse juuri edellä kuvatuista työttömyysastetta koskevista väärinkäsityksistä. 

Tapausinfot löytyvät 23.4.2016 julkaistun Kulissien takana -raportin sivuilta 12–13, 21–22 ja 26. Tutustumisen arvoisia ovat ainakin perusteet, joilla JSN:n silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen päätti, ettei kantelujani otettu neuvoston käsiteltäväksi.

Sivulla 26 kuvattu tapaus on erityisen kiinnostava. Siinä oli kyse Lapin Kansan kolumnista, jossa kansanedustaja Jussi Niinistö väitti, että "kreikkalaisista työttömiä on enemmän kuin joka neljäs".

Uimonen karsi kantelun ja perusteli ratkaisuaan näin: "Kreikassa työttömien osuus työvoimasta on noin neljännes, joten kolumnistin ilmaisua ei voi pitää olennaisena asiavirheenä."

JSN:n puheenjohtaja siis edellytti lukijoiden tienneen, että joka neljäs kreikkalainen ei työttömistä kirjoitettaessa tarkoittanutkaan joka neljättä kreikkalaista.

Mutta tapaus on erityisen kiinnostava myös siksi, että Jussi Niinistön väitettä ei puitu vain kulissien takaisessa kähminnässä, vaan sitä käsiteltiin myös itsesääntelyn paraatipuolella.

Kansanedustaja Niinistön kolumni nimittäin julkaistiin myös Pohjalaisessa, ja perätön väite oli nytkin se sama, että "kreikkalaisista työttömiä on enemmän kuin joka neljäs".

Kertomuksessaan vuodelta 2010 JSN kertoi, että "puheenjohtaja karsi kanteluita, jotka olisivat itsestään selvästi johtaneet vapauttaviin ratkaisuihin neuvostossa". 

Uimosen mielestä siis kantelu Lapin Kansan korjaamatta jättämästä virheestä olisi "itsestään selvästi" johtanut neuvoston vapauttavaan ratkaisuun.

Mutta annapas olla, kun aivan samaa virhettä arvioitiin sitten Pohjalaisen tapauksessa neuvostossa. Ei ollutkaan ihan itsestään selvää, että kantelu johtaisi vapauttavaan ratkaisuun. Kantelusta nimittäin piti äänestää (ks. JSN:n vapauttava päätös 5722/SL/15).

Pohjalaisen tapauksessa ei ollut kyse vain siitä, oliko korjaamatta jätetty olennainen asiavirhe vai ei. JSN ratkoi tapauksessa myös lehden menettelyä, jota olen pitänyt ja pidän läpeensä moraalittomana.

Kun olin pyytänyt Pohjalaisen toimitusta korjaamaan lehden olennaisen virheen, toimitus muunteli toimitukselle osoitetun korjauspyynnön tekstiä ja julkaisi sen sitten nimissäni lehden yleisönosaston mielipidekirjoituksena – tietämättäni ja lupaani pyytämättä.
Kiinnostavaa ja JSN:n jäsenten moraalitajusta kaiken kertovaa oli se, että kymmenestä päätöstä tekemässä olleesta journalismin etiikan vaalijasta peräti kahdeksan hyväksyi lehden menettelyn vastalauseitta. 
En ole nyt ihan varma siitä, kieliikö tämä tapaus sittenkään vain median itsesääntelyn harjoittajien moraalitajun puutteesta ja moraalittomuudesta. 

Kyse voi olla myös siitä, että lehden menettelyn siunanneet ovat niitä dosentti Terho Pursiaisen luonnehtimia ihmisiä, "jotka eivät ollenkaan avaa moraalin näkökulmaa valintojaan pohtiessaan".