"Suomi valittiin hiljattain YK:n vertailussa maailman onnellisimmaksi maaksi"
Näin Helsingin Sanomat, sanomalehtiemme ykkönen, kuvasi pääkirjoituksessaan 22.3.2018 reilu viikko sitten julkaistua onnellisuusraporttia The World Happiness Report 2018.
Hesarin nettilehdessä pääkirjoitus julkaistiin illansuussa 21.3. Kirjoituksen, joka ruoti varsinaisesti professori Juho Saaren johtaman eriarvoisuustyöryhmän raporttia, voi lukea tästä.
Helsingin Sanomien lyhyt kuvaus oli kiinnostava, sillä se johti lukijoita harhaan kahdellakin tavalla: Suomea ei totta vie "valittu" onnellisimmaksi maaksi, eikä vertailu ollut YK:n oma vertailu.
Hesarin kuvaus kiteytti yhteen lyhyeen lauseeseen ne molemmat tavat, joilla ties kuinka monet mediat ovat antaneet suomalaisille aivan väärän kuvan kiinnostavasta onnellisuusraportista.
Vertailu ei ollut "YK:n vertailu"
Vertailun teki ja julkaisi YK:hon yhteydessä oleva, mutta sitoutumaton asiantuntijaverkosto The Sustainable Development Solutions Network (SDSN).
Tämän kestävän kehityksen ratkaisuja edistävän verkoston lanseerasi kesällä 2012 YK:n silloinen pääsihteeri Ban Ki-moon. Verkosto ei kuitenkaan ole mikään YK:n elin, vaikka toimii yhteydessä YK:hon ja on ikään kuin YK:n pääsihteerin "suojeluksessa".
Yhteistyötä SDSN-verkosto totta kai tekee YK:n toimistojen kanssa, saa niiltä käyttöönsä esimerkiksi tilastoaineistoja. Mutta verkosto tekee yhteistyötä myös lukemattomien yksityisten tahojen kanssa.
SDSN-verkostoa johtaa maailmankuulu professori Jeffrey D. Sachs, joka on myös toiminut pitkään YK:n pääsihteereiden neuvonantajana.
Tämän vuoden onnellisuusraportin tuottamista tukivat ainakin seuraavanlaiset putiikit: Ernesto Illy Foundation, Canadian Institute for Advanced Research ja Gallup.
Raportin toimittivat hyvinvointitutkimuksen veteraanit, professorit Jeffrey D. Sachs, John F. Helliwell ja Richard Layard. Kolmikon lisäksi raportin tekstejä kirjoitteli viitisentoista tutkijaa.
Onnellisuusraporttia YK:n vertailuksi väittäneiltä näyttää myös jääneen huomaamatta jo raportin sisällysluettelon sivulla julkaistu varoitus lukijoille:
"The World Happiness Report was written by a group of independent experts acting
in their personal capacities. Any views expressed in this report do not necessarily
reflect the views of any organization, agency or programme of the United Nations."
Aika erikoinen on sellainen "YK:n vertailu", josta varoitetaan, että sen näkemykset eivät välttämättä vastaa YK:n minkään organisaation, toimiston tai ohjelman näkemyksiä.
Jos kyse olisi YK:n omasta vertailusta, niin luulisi, että ainakin joku YK:n instansseista ottaisi vertailun nimiinsä.
Funtsin tuosta YK:n vertailu -väärinkäsityksestä, että suurin piirtein vastaavaan väärinkäsitykseen sortuisi se, joka väittäisi professori Juho Saaren työryhmän ehdotuksia hallituksen ehdotuksiksi.
Suomea ei "valittu" onnellisimmaksi maaksi
The World Happiness Report 2018 on luettavissa tästä. Avautuvan sivun oikeasta laidasta löytyvät linkit raportin lukuihin ja liitteisiin.
Alla olevassa kuviossa on onnellisuusraportin rankkauksen Top 10. Raportissa rankkaus on esitetty luvussa 2 kuvana 2.2. Postaukseen en valitettavasti onnistunut kopsaamaan kuviota aivan säällisen kokoisena.
Tarkkasilmäinen lukija kenties kuitenkin näkee, että Suomi on sijalla 1. Isänmaan nimen perässä on sulkeissa mystinen luku 7.632.
Kakkosena olevan Norjan luku on 7.594, kolmantena olevan Tanskan 7.555 ja yhdeksäntenä olevan Ruotsin luku 7.314.
Top 10:n keskimääräinen lukema on yli kaksi kertaa isompi kuin kymmenen vähiten onnellisen maan vastaava lukema. 156 maan vertailussa hännänhuipun eli Burundin lukema on 2.905.
Mutta miten moinen rankkaus mystisine lukuarvoineen oikein saatiin aikaan? Tähän tapaan asiasta kerrotaan raportissa:
"Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017."
Vastaus siihen, mikä tuo kyselyissä eri maiden asukkaille esitetty, hyvinvointitutkimuksista tuttu Cantril ladder -kysymys tarkasti ottaen oli, löytyy raportin luvun 2 tilastoliitteestä 1:
“Please imagine a ladder, with steps numbered from
0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best
possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible
life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you
stand at this time?”
Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, joiden askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista elämää ja alin askelma taas pahinta mahdollista elämää.
Tämän jälkeen vastaajalta udeltiin, millä askelmalla hän nyt kokee seisovansa. Toisin sanoen ihmistä pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.
Onnellisuutta siis mitattiin tällä kysymyksellä, ja raportti korosti, että rankkaus perustui ainoastaan tähän kysymykseen annettuihin vastauksiin eri maissa tehdyissä kyselyissä.
"The rankings in Figure 2.2 depend only
on the average Cantril ladder scores reported by
the respondents."
Suomea ei toden totta "valittu" maailman onnellisimmaksi maaksi, vaikka Hesari niin lukijoilleen uskotteli.
Hesarin "kunniaksi" pitänee kuitenkin sanoa, että se ei ollut ainoa media, joka sortui kirjoittamaan Suomen "valitsemisesta" onnellisimmaksi maaksi. Saman konsernin Ilta-Sanomissakin kävi näin.
Rankkaus ei perustunut onnellisen elämän edellytyksiin
Vastoin medioiden luomaa kuvaa SDSN-verkosto ei myöskään mitannut onnellisuutta raportissa mainittujen kuuden tekijän – elintason, sosiaalisen tuen, terveen elinajan odotteen, elämän valintojen sosiaalisen vapauden, anteliaisuuden tai korruption – avulla.
Yksi tämän harhaanjohtavan kuvan luojista oli Helsingin Sanomat. Kun se uutisoi verkossa 14.3. Suomen noususta World Happiness Report -vertailun kärkeen, se antoi ymmärtää, että vertailussa oli kyse onnellisen elämän edellytyksistä. HS:n jutun voi lukea tästä.
Juttuja kiireessä sähläävät toimittajat kaiketi käsittivät väärin sen, mitä kunkin maan nimen perässä olevat värikkäät palkit tarkoittivat.
Väärinkäsitykseen saattoi toimittajia altistaa rankkauksen perässä kuviossa 2.2 esitetty palkin värien selite:
Näin raportin kirjoittajat tekstissään kuvasivat värikkäiden palkkien merkitystä kunkin maan nimen perässä:
"Each of these bars is divided into seven
segments, showing our research efforts to find
possible sources for the ladder levels. The first
six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that
country’s ladder score, relative to that in a
hypothetical country called Dystopia".
Värikkäät palkit siis kuvasivat vain tutkijoiden yritystä etsiä selitystä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä laadulle.
Palkeissa ja selitteessä mainittu hypoteettinen maa "Dystopia" on niin kauhea maa, että sen roolia tuossa tutkijoiden selitysyrityksessä en uskalla ruveta kuvaamaan.
Tämäkö "vastuullista journalismia"?
Kun tiedotusvälineiden porukka laidasta laitaan johtaa yleisöä harhaan lopultakin aika simppelissä asiassa, herää kysymys, millaisessa journalismin "Dystopiassa" meillä oikein eletään.
Ihmetystä herätti muun muassa kv-onnellisuuspäivänä 20.3. netissä julkaistu juttu Miksi Suomi julistettiin maailman onnellisimmaksi maaksi? Jutun voi lukea tästä.
Jutun toimittaja uskotteli lukijoille, että onnellisuustutkimusta varten haastatelluilta tivattiin näkemystä jopa sellaisesta asiasta kuin elinajanodotteesta.
Pikainen vilkaisu SDSN:n raporttiin olisi paljastanut, että oikeasti tuo tieto saatiin WHO:sta ja Maailmanpankista.
Eiväthän kyselyihin vastaavat, herra paratkoon, edes meillä Suomessa voi tietää yhtään mitään elinajanodotteista. Ja luuleeko HS:n toimittaja Burundin tavallisten pulliaisten tietävän jotain elinajanodotteista?
Hesarin "Suomi valittiin" -väite taas kieli kehnosta journalismista siksikin, että filosofi Frank Martela oli vain hetkeä aiemmin, varhain aamulla 21.3., kertonut HS:n kolumnissa, miten SDSN:n rankkaus oikeasti oli syntynyt. Martelan jännän, oivaltavan kolumnin voi lukea tästä.
Siitä lukijaa kuitenkin varoitan, että World Happiness -raportin statusta kuvaava ilmaisu "YK:n alla toimiva" ei ollut kolumnissa erityisen onnistunut.
"YK:hon yhteydessä oleva" olisi ilmaissut paremmin sen, että kyse ei ollut YK:n omasta raportista. Tätä mieltä Frank Martelakin varmasti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti