Faktavahti

Maakuntalehdetkin levittivät perätöntä tietoa onnellisuusraportista

Olen naputellut jo useamman postauksen siitä, miten Helsingin Sanomat, isänmaan sanomalehtien valtias, levitti väärää tietoa The World Happiness Report 2018 -selvityksestä. Tekstit voi lukea tästä, tästä ja tästä.

Mutta ei Hesari, voi veikkoset, ainoa lukijoille vilpistelevä lehti ole. Monet maakuntalehdet yhtyivät täysillä vilpistelyn iloon.

Ne antoivat lukijoilleen aivan väärän kuvan siitä, miten 156 maan rankkaus SDSN-verkoston raportissa syntyi. Ja sitten ne, pyynnöstä huolimatta, jättivät nolon väärinkäsityksensä korjaamatta.

Niinpä oli pakko värkätä kantelut Julkisen sanan neuvostolle Etelä-Suomen Sanomista, Itä-Savosta ja Kymen Sanomista.

Meilailin kantelut, porttikiellostani huolimatta, aamulla JSN:lle ja julkaisen ne saman tien tämän postauksen lopussa. Muutenhan ne eivät ikinä tulisikaan julkisiksi.

Etelä-Suomen Sanomien viattomia lukijoita muuten harhautti perättömillä tiedoilla toimittaja Saara Larkio. Kaakon Viestintä Oy:n Itä-Savossa ja Kymen Sanomissa samalla asialla oli päätoimittaja Jaana Rautio-Teijonmaa.

Lukuiloa, näissä JSN:n merkeissä:

––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Etelä-Suomen Sanomien Saara Larkion kolumni ”Älkää siellä minua onnelliseksi haukkuko” (ESS:n nettilehti 27.3.2018). Kirjoituksen osoite netissä on https://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2447312 (tarkistettu 5.4.2018).

Kantelun perusteet

Saara Larkio kirjoitti Esalainen-kolumnissaan, miten Suomi nousi ensimmäistä kertaa YK:n onnellisuusraportin kärkeen, eli että olemme vuoden 2018 onnellisin maa.

”YK:n raportissa onnellisuutta mitattiin kuudella tekijällä: tuloilla, eliniän odotteella, sosiaalisella tuella, vapaudella, luottamuksella ja anteliaisuudella”, Larkio väitti.

Väitteeseen sisältyi kaksi pahaa asiavirhettä. The World Happiness Report 2018 ei ollut YK:n raportti, eikä siinä mitattu onnellisuutta Larkion väittämällä tavalla vaan aivan eri tavalla.

Larkion molemmat perättömät väitteet olivat olennaisia asiavirheitä. Ne johtivat lukijoita pahasti harhaan, joten lehden tuli korjata virheet viipymättä (JO 20).

Onnellisuusraportin teki ja julkaisi sitoutumaton asiantuntijaverkosto The Sustainable Development Solutions Network (SDSN). Verkostoa johtaa hyvinvointitutkimuksistaan laajalti tunnettu professori Jeffrey D. Sachs.

SDSN on yhteydessä YK:hon, kuten lukemattomiin yksityisiinkin tahoihin. Se tekee yhteistyötä YK:n toimistojen kanssa aivan kuten yksityistenkin tahojen kanssa.

Raporttia ei voi väittää YK:n raportiksi siksikään, koska raportissa huomautetaan, etteivät sen näkemykset välttämättä vastaa YK:n minkään organisaation, toimiston tai ohjelman näkemyksiä:

”The World Happiness Report was written by a group of independent experts acting in their personal capacities. Any views expressed in this report do not necessarily reflect the views of any organization, agency or program of the United Nations.”

Onnellisuutta SDSN-verkoston raportissa mitattiin pelkästään yhden, 156 maan asukkaille kyselyissä esitetyn, hyvinvointitutkimuksista tutun ns. Cantril ladder -kysymyksen avulla. Se on kerrottu sanatarkasti raportin luvun 2 tilastoliitteessä 1:

”Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?”

Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, jonka askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista elämää ja alin askelma taas pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta kysyttiin, millä askelmalla hän nyt kokee seisovansa. Vastaajaa siis pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet asteikolla 0–10.

Selvityksessä mukana olleiden 156 maan rankkaus on esitetty raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Tähän tapaan raportissa kerrotaan siitä, miten rankkaus syntyi eli miten onnellisuutta mitattiin:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Vielä erikseen raportissa esitetään lukijoille tällainen huomautus: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Raportissa mainituilla tekijöillä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – onnellisuutta ei mitattu. Näiden tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Mainitut kuusi tekijää esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Kyseisten tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

Heti Saara Larkion jutun ilmestyttyä 27.3. lähetin ESS:n toimitukselle korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa.

Toimitus ei vastannut korjauspyyntöön eikä myöskään korjannut Larkion kirjoituksen olennaisia asiavirheitä. Siksi Etelä-Suomen Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 5.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

27. maaliskuuta 2018 klo 3.58

Markku Lehtola

”Älkää siellä minua onnelliseksi haukkuko” -kirjoituksen (ESS:n nettilehti 27.3.) asiavirheitä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: saara.larkio@ess.fi

Kopio: perttu.kauppinen@mediataloesa.fi, toimitus@ess.fi

Hei,

totesit Esalainen-kirjoituksessasi, että ”YK:n raportissa onnellisuutta mitattiin kuudella tekijällä: tuloilla, eliniän odotteella, sosiaalisella tuella, vapaudella, luottamuksella ja anteliaisuudella”.

Tähän toteamukseesi sisältyi kaksikin olennaista asiavirhettä. Ne on syytä korjata viipymättä, jotta ESS:n lukijoille ei jää aivan väärää käsitystä kyseisen selvityksen statuksesta eli tekijästä ja julkaisijasta eikä myöskään tavasta, jolla onnellisuutta oli selvityksessä vertailtu (JO 20).

The World Happiness Report 2018 ei ole ”YK:n raportti”. Vertailun teki ja julkaisi sitoutumaton asiantuntijaverkosto The Sustainable Development Solutions Network (SDSN), jota johtaa hyvinvointitutkimuksistaan tunnettu professori Jeffrey D. Sachs.

SDNS on toki yhteydessä YK:hon ja tekee yhteistyötäkin sen toimistojen kanssa. Se esimerkiksi saa tutkimuksiaan varten tilastoaineistoja YK:n toimistoilta. Mutta tämä sitoutumaton verkosto on yhteydessä myös lukemattomiin yksityisiin tahoihin ja tekee yhteistyötä niidenkin kanssa.

Raportissa huomautetaan lukijoille jo sisältöluettelon sivulla siitä, että raportin näkemykset eivät välttämättä vastaa YK:n minkään organisaation, toimiston tai ohjelman näkemyksiä:

”The World Happiness Report was written by a group of independent experts acting in their personal capacities. Any views expressed in this report do not necessarily reflect the views of any organization, agency or program of the United Nations.”

SDSN-verkoston raportissa ei mitattu onnellisuutta mainitsemillasi tekijöillä. Onnellisuutta mitattiin pelkästään yhden eri maiden asukkaille kyselyissä esitetyn, hyvinvointitutkimuksista tutun ns. Cantril ladder -kysymyksen avulla.

Vastaajaa pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, joiden askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista elämää ja alin askelma taas pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta udeltiin, millä askelmalla hän nyt kokee seisovansa. Toisin sanoen vastaajaa pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.

Selvityksessä mukana olleiden 156 maan rankkaus on esitetty raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Tähän tapaan raportissa kerrotaan siitä, miten rankkaus syntyi eli miten onnellisuutta mitattiin:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Vielä erikseen raportissa esitetään lukijoille tällainen huomautus: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Raportissa mainituilla kuudella tekijällä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – onnellisuutta ei mitattu. Näiden tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Mainitut kuusi tekijää esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Noiden tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle.

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

Sinänsä napakasta ja värikkäästä tekstistäsi rohkenen päätellä, että et ole tullut tutustuneeksi raporttiin, josta kirjoitit. Aivan samoin on käynyt kaikille muillekin raportista kirjoittaneille suomalaisille toimittajille. 

Tästä syystä mediat ovat järjestään antaneet yleisöilleen täysin väärän kuvan raportin statuksesta, ja mikä vielä ikävämpää, myös onnellisuuden mittaamisen tavasta.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

–––––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Jaana Rautio-Teijonmaan pääkirjoitus ”Onnellinen Suomi” Itä-Savon nettilehdessä 18.3.2018. Kirjoituksen osoite netissä on https://ita-savo.fi/mielipide/paakirjoitukset/3277e53f-ac3f-44ad-8bad-2640a8abb1f0 (tarkistettu 5.4.2018).

Kantelun perusteet

Jaana Rautio-Teijonmaa kirjoitti Suomen kivunneen maailman onnellisuustutkimuksessa ykköseksi. Tämän jälkeen hän väitti:

”The World Happiness Report eli kansalaisten onnellisuutta mittaavassa tutkimuksessa 156 maata laitetaan järjestykseen muun muassa sosiaalisen tuen, elinajan odotuksen ja korruption perusteella.”

Väite maiden järjestyksen syntytavasta The World Happiness Report 2018 -tutkimuksessa oli perätön. Se johti lukijoita pahasti harhaan ja oli olennainen, korjausta vaatinut asiavirhe (JO 20).

Maita ei laitettu SDSN-verkoston raportissa järjestykseen pääkirjoituksessa mainittujen tekijöiden perusteella. Järjestys perustui pelkästään eri maissa tehtyjen kyselyjen tuloksiin.

156 maan asukkaille esitettiin kyselyissä sama, hyvinvointitutkimuksista tuttu ns. Cantril ladder -kysymys. Se on kerrottu sanatarkasti raportin luvun 2 tilastoliitteessä 1:

”Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?”

Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, jonka askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista elämää ja alin askelma taas pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta kysyttiin, millä askelmalla hän nyt kokee seisovansa. Vastaajaa siis pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet asteikolla 0–10.

Selvityksessä mukana olleiden 156 maan rankkaus on esitetty raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Tähän tapaan raportissa kerrotaan siitä, miten rankkaus syntyi eli miten onnellisuutta mitattiin:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Vielä erikseen raportissa esitetään lukijoille tällainen huomautus: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Raportissa mainituilla tekijöillä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – onnellisuutta ei mitattu. Näiden tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Mainitut kuusi tekijää esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Kyseisten tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

27.3.2018 lähetin Jaana Rautio-Teijonmaalle ja Kymen Sanomien toimitukselle korjauspyynnön Se on kantelun lopussa.

Korjauspyyntöön ei vastattu, eikä Jaana Rautio-Teijonmaan pääkirjoituksen olennaista asiavirhettä myöskään korjattu. Tästä syystä Kymen Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 5.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

27. maaliskuuta 2018 klo 16.28

Markku Lehtola

Onnellinen Suomi -pääkirjoituksen (18.3. Itä-Savon, Kymen Sanomien ja Kouvolan Sanomien nettilehdet sekä Länsi-Savon paperilehti 18.3.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: jaana.rautio-teijonmaa@kaakonviestinta.fi

Kopio: pekka.lakka@kaakonviestinta.fi, timo.laitakari@lansi-savo.fi, uutiset@lansi-savo.fi, heidi.ekdahl@kymensanomat.fi, uutiset@kymensanomat.fi, petri.karjalainen@kouvolansanomat.fi, toimitus@kouvolansanomat.fi, uutiset@ita-savo.fi

Hei,

väitit Itä-Savon, Kymen Sanomien, Kouvolan Sanomien ja Länsi-Savon lukijoille, että ”The World Happines Report eli kansalaisten onnellisuutta mittaavassa tutkimuksessa 156 maata laitetaan järjestykseen muun muassa sosiaalisen tuen, elinajan odotuksen ja korruption perusteella”.

Väite oli perätön ja antoi lehtien lukijoille täysin väärän kuvan siitä, miten 156 maata rankattiin SDSN:n (The Sustainable Development Solutions Network) tekemässä ja julkaisemassa selvityksessä. 

Maita ei laitettu järjestykseen mainitsemiesi tekijöiden perusteella. Niillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mihin järjestykseen maat vertailussa asettuivat.

Perätön väite oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä kaikissa niissä lehdissä, joissa väite esitettiin.

Onnellisuutta mitattiin selvityksessä pelkästään yhden ja saman, eri maiden asukkaille kyselyissä esitetyn kysymyksen avulla. Tuo kysymys on kaikille hyvinvointitutkimukseen perehtyneille tuttu, ns. Cantril ladder -tyyppinen kysymys (raportin luku 2, tilastoliite 1):

”Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?”

Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, joiden askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista ja alin askelma pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta udeltiin, millä askelmalla hän juuri nyt kokee seisovansa. Toisin sanoen ihmistä pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.

156 maan järjestys perustui ainoastaan yllä olevaan kysymykseen annettuihin vastauksiin eri maissa tehdyissä kyselyissä. Tätä tutkijat aivan erityisesti raportissaan korostivat:

”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Maiden rankkaus esitettiin raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Kunkin maan nimen perässä oli mystiseltä näyttävä luku. Sijalla 1 olevan Suomen nimen perässä oli luku 7.632. Vertailun hännänhuipun eli Burundin luku oli 2.905.

Tähän tapaan tutkijat rankkauskuvion yhteydessä kertoivat, mistä rankkauksessa oli kyse ja mitä maiden nimien jäljessä olevat luvut tarkoittivat:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Raportissa mainituilla tekijöillä (elintaso, sosiaalinen tuki, terveen elinajan odote, elämän valintojen sosiaalinen vapaus, anteliaisuus ja korruptio) onnellisuutta ei lainkaan mitattu. Kyseisten tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Rankkauskuviossa värikkäinä palkkeina esitettyjen tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät vain etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia."

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

–––––––––––––––––––– 

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Jaana Rautio-Teijonmaan pääkirjoitus ”Onnellinen Suomi” Kymen Sanomien nettilehdessä 18.3.2018. Kirjoituksen osoite netissä on https://kymensanomat.fi/mielipide/paakirjoitukset/45f0126b-7896-486c-ba0b-f08feaf57e26 (tarkistettu 5.4.2018).

Kantelun perusteet

Jaana Rautio-Teijonmaa kirjoitti Suomen kivunneen maailman onnellisuustutkimuksessa ykköseksi. Tämän jälkeen hän väitti:

”The World Happiness Report eli kansalaisten onnellisuutta mittaavassa tutkimuksessa 156 maata laitetaan järjestykseen muun muassa sosiaalisen tuen, elinajan odotuksen ja korruption perusteella.”

Väite maiden järjestyksen syntytavasta The World Happiness Report 2018 -tutkimuksessa oli perätön. Se johti lukijoita pahasti harhaan ja oli olennainen, korjausta vaatinut asiavirhe (JO 20).

Maita ei laitettu SDSN-verkoston raportissa järjestykseen pääkirjoituksessa mainittujen tekijöiden perusteella. Järjestys perustui pelkästään eri maissa tehtyjen kyselyjen tuloksiin.

156 maan asukkaille esitettiin kyselyissä sama, hyvinvointitutkimuksista tuttu ns. Cantril ladder -kysymys. Se on kerrottu sanatarkasti raportin luvun 2 tilastoliitteessä 1:

”Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?”

Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, jonka askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista elämää ja alin askelma taas pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta kysyttiin, millä askelmalla hän nyt kokee seisovansa. Vastaajaa siis pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet asteikolla 0–10.

Selvityksessä mukana olleiden 156 maan rankkaus on esitetty raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Tähän tapaan raportissa kerrotaan siitä, miten rankkaus syntyi eli miten onnellisuutta mitattiin:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Vielä erikseen raportissa esitetään lukijoille tällainen huomautus: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Raportissa mainituilla tekijöillä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – onnellisuutta ei mitattu. Näiden tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Mainitut kuusi tekijää esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Kyseisten tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

27.3.2018 lähetin Jaana Rautio-Teijonmaalle ja Kymen Sanomien toimitukselle korjauspyynnön Se on kantelun lopussa.

Korjauspyyntöön ei vastattu, eikä Jaana Rautio-Teijonmaan pääkirjoituksen olennaista asiavirhettä myöskään korjattu. Tästä syystä Kymen Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 5.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

27. maaliskuuta 2018 klo 16.28

Markku Lehtola

Onnellinen Suomi -pääkirjoituksen (18.3. Itä-Savon, Kymen Sanomien ja Kouvolan Sanomien nettilehdet sekä Länsi-Savon paperilehti 18.3.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: jaana.rautio-teijonmaa@kaakonviestinta.fi

Kopio: pekka.lakka@kaakonviestinta.fi, timo.laitakari@lansi-savo.fi, uutiset@lansi-savo.fi, heidi.ekdahl@kymensanomat.fi, uutiset@kymensanomat.fi, petri.karjalainen@kouvolansanomat.fi, toimitus@kouvolansanomat.fi, uutiset@ita-savo.fi

Hei,

väitit Itä-Savon, Kymen Sanomien, Kouvolan Sanomien ja Länsi-Savon lukijoille, että ”The World Happines Report eli kansalaisten onnellisuutta mittaavassa tutkimuksessa 156 maata laitetaan järjestykseen muun muassa sosiaalisen tuen, elinajan odotuksen ja korruption perusteella”.

Väite oli perätön ja antoi lehtien lukijoille täysin väärän kuvan siitä, miten 156 maata rankattiin SDSN:n (The Sustainable Development Solutions Network) tekemässä ja julkaisemassa selvityksessä. 

Maita ei laitettu järjestykseen mainitsemiesi tekijöiden perusteella. Niillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mihin järjestykseen maat vertailussa asettuivat.

Perätön väite oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä kaikissa niissä lehdissä, joissa väite esitettiin.

Onnellisuutta mitattiin selvityksessä pelkästään yhden ja saman, eri maiden asukkaille kyselyissä esitetyn kysymyksen avulla. Tuo kysymys on kaikille hyvinvointitutkimukseen perehtyneille tuttu, ns. Cantril ladder -tyyppinen kysymys (raportin luku 2, tilastoliite 1):

”Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?”

Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, joiden askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista ja alin askelma pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta udeltiin, millä askelmalla hän juuri nyt kokee seisovansa. Toisin sanoen ihmistä pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.

156 maan järjestys perustui ainoastaan yllä olevaan kysymykseen annettuihin vastauksiin eri maissa tehdyissä kyselyissä. Tätä tutkijat aivan erityisesti raportissaan korostivat:

”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Maiden rankkaus esitettiin raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Kunkin maan nimen perässä oli mystiseltä näyttävä luku. Sijalla 1 olevan Suomen nimen perässä oli luku 7.632. Vertailun hännänhuipun eli Burundin luku oli 2.905.

Tähän tapaan tutkijat rankkauskuvion yhteydessä kertoivat, mistä rankkauksessa oli kyse ja mitä maiden nimien jäljessä olevat luvut tarkoittivat:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Raportissa mainituilla tekijöillä (elintaso, sosiaalinen tuki, terveen elinajan odote, elämän valintojen sosiaalinen vapaus, anteliaisuus ja korruptio) onnellisuutta ei lainkaan mitattu. Kyseisten tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Rankkauskuviossa värikkäinä palkkeina esitettyjen tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät vain etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia."

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com