Faktavahti

Hesari sumuttaa lukijoitaan itsepintaisesti onnellisuusraportista

HS:n raportointi siitä, millä perusteella 156 maata rankattiin The World Happiness Report 2018 -vertailussa, kertoo karua kieltä "vastuullisen" journalismin arjesta.

Kahteen otteeseen – 21.3. ja 24.3. – lehti tarjosi lukijoilleen täysin virheellisen tiedon siitä, miten meitä suomalaisia mairitellut vertailu syntyi.

Fataaleja virheitään HS ei pyynnöstä huolimatta suostunut korjaamaan, minkä takia lähetin lehden menettelystä 3.4. kantelut Julkisen sanan neuvostolle.

Olen kirjoitellut asiasta blogin aiemmissa postauksissa  23.3. ja 3.4. Ne voi ja kannattaa lukea tästä ja tästä.

Kantelut löytyvät 3.4. postauksesta. Siinä kerron myös siitä, miten maan ykköslehti vuosia sitten sepitti uutiset semmoisesta OECD:n vertailusta, jota ei ollut olemassakaan.

6.4. HS levitti uudemman kerran perätöntä tietoa tuoreen onnellisuusvertailun perusteista. Niin se teki, vaikka oli jo 26.3. saanut oikean tiedon siitä, millä perusteella maat vertailussa rankattiin.

Nytkään lehti ei piitannut lukijoidensa oikeudesta saada oikeaa tietoa, vaan jätti nolon asiavirheen korjaamatta. Niinpä oli taas pakko kannella HS:n menettelystä.

Lähetin kantelun JSN:lle aiemmin tänään, vaikka tiedän, ettei se välitä HS:n lukijoiden sumutuksesta eikä ota kantelua käsiteltäväkseen. Porttikielto pitää, voi hyvin ja täyttää kesällä jo kaksi vuotta.

–––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Opetusneuvos Veikko Pöyhösen kirjoitus ”Olemmeko onnellisia suomalaisia?” (Helsingin Sanomien nettilehti 6.4.2018). Kirjoituksen osoite netissä on https://www.hs.fi/paivanlehti/06042018/art-2000005630302.html (tarkistettu 16.4.2018).

Kantelun perusteet

Opetusneuvos Veikko Pöyhönen kertoi The World Happiness Report 2018 -vertailusta, jonka mukaan Suomessa elävät maailman onnellisimmat ihmiset.

Hän kertoi, että vertailussa oli peräti 156 maata ja esitti tällaisen väitteen siitä, miten onnellisuutta oli vertailussa mitattu:

”Mittareina olivat muun muassa yhteiskunnan tuki, kansalaisvapaudet, eliniänodote sekä hallinnon ja liike-elämän luotettavuus.”

Väite, että onnellisuuden mittareina olivat raportissa kirjoittajan toteamat ”hyvinvointivaltion ulkoiset mittarit”, oli perätön ja johti lehden lukijoita pahasti harhaan. Kyseessä oli olennainen asiavirhe, joka lehden tuli korjata viipymättä (JO 20).

156 maan rankkaus on onnellisuusraportissa luvun 2 kuvana 2.2 (s. 20–22). Raportin sivulla 18 kerrotaan, miten maiden järjestys lukuarvoineen oli syntynyt.

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Ranking siis perustui kyselyistä saatuihin, lukuarvoina esitettyihin tuloksiin. Kyselyissä eri maissa asuvia ihmisiä oli pyydetty antamaan oman elämänsä yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.

Raportin sivulla 18 tästä tosiasiasta todettiin yksiselitteisesti: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Kirjoittajan toteamilla hyvinvointivaltion ulkoisilla mittareilla onnellisuutta ei mitattu. Raportissa mainituilla, hyvinvointivaltioonkin liittyvillä tekijöillä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – oli aivan eri rooli.

Nämä tekijät esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Ja tekijöiden rooli oli se, että niiden avulla tutkijat yrittivät etsiä selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

6.4.2018 lähetin HS:n päätoimittajalle (ja tiedoksi mielipidesivun toimitukselle) korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa.

Pyynnöstä huolimatta Helsingin Sanomat jätti korjaamatta olennaisen virheen ja rikkoi siten hyvää journalistista tapaa (JO 20).

HS:n menettely osoitti tässä tapauksessa erityistä piittaamattomuutta lukijoiden oikeudesta saada oikeaa tietoa.

Kuten 3.4. tekemäni kantelun liitteenä olevasta korjauspyynnöstä käy ilmi, HS:n toimitus oli jo 26.3.2018 saanut paikkansapitävän tiedon siitä, mihin onnellisuusraportin rankkaus perustui.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 16.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

6. huhtikuuta 2018 klo 12.52

Markku Lehtola

”Olemmeko onnellisia suomalaisia?”-kirjoituksen (HS:n nettisivut 6.4.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: kaius.niemi@hs.fi

Kopio: hs.mielipide@hs.fi

Hei,

lehtesi julkaisemassa kirjoituksessa opetusneuvos Veikko Pöyhönen väittää äskettäin julkaistun onnellisuusraportin vertailun perustuvan ”lähinnä hyvinvointivaltion ulkoisiin mittareihin”.

Hänen mukaansa ”mittareina olivat muun muassa yhteiskunnan tuki, kansalaisvapaudet, eliniänodote sekä hallinnon ja liike-elämän luotettavuus”.

Rovasti Pöyhösen väite siitä, mihin The World Happiness Report 2018 -selvityksen vertailu perustui, oli perätön ja johti HS:n lukijoita pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Kuten selvityksessä todetaan, 156 maan rankkaus perustui vertailussa pelkästään yhteen eri maiden asukkaille kyselyissä esitettyyn, ns. Cantril ladder -kysymykseen annettuihin vastauksiin eli vastaajien antamiin pisteisiin.

Rankkaus on esitetty selvityksen luvussa 2 kuvana 2.2, ja näin tutkijat rankkauksen rakentumisesta huomauttivat: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Raportissa mainituilla, hyvinvointivaltioonkin liittyvillä tekijöillä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – onnellisuutta ei mitattu. Näiden tekijöiden rooli raportissa oli jotain aivan muuta.

Kyseiset tekijät esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Ja tekijöiden rooli oli se, että niiden avulla tutkijat pyrkivät etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com