Faktavahti

"Sanomalehtien Liitto on tutkinut medioiden luotettavuutta säännöllisesti vuodesta 2014 lähtien"

Näin lehtibisneksen etuja ajava lobbari kertoi 28.3. uutisoidessaan IRO Research Oy:llä teetetystä kyselystä. Olemmeko me siis nyt saaneet peräti tutkittua tietoa siitä, kuinka luotettavia mediat oikeasti ovat?

Valitettavasti emme ole saaneet tällaista tietoa. Olemme saaneet tietää vain sen, mihin medioihin kyselyn tuhat vastaajaa yhdistivät sanan "luotettava".

Tiedämme nyt tuhannen vastaajan uskomuksista ja mielikuvista, kun he pohtivat, mihin tarjolla olleista medioista – vaihtoehtoja oli 21 – he voisivat yhdistää sanan luotettava.

Tarjolla olivat mm. painetut sanomalehdet, Ylen tv-kanavat, Google, Wikipedia, WhatsApp, LinkedIn, Youtube, Facebook, Twitter ja Instagram.

Mutta vaikka kyselyssä selviteltiin vain vastaajien käsityksiä, uskomuksia ja mielikuvia, eivät "luotettavat" sanomalehdet tietenkään tyydy uutisoimaan tuloksista vain vastaajien käsityksinä. Sen sijaan ne julistavat isoin kirjaimin, että kysely osoittaa, kuinka luotettavia sanomalehdet ovat.

Hufvudstadsbladetin päätoimittajan Susanna Ilmonin 29.3. tulkinta lobbarin teettämän kyselyn tuloksista ei jätä arvailun varaa: "Meihin voit luottaa!"

"Lukijoiden luottamus on sanomalehden tärkein pääoma", Ilmoni hehkuttaa. Hän korostaa, sitä kyselyn tulosta, että suomalaiset eivät yhdistä luotettava-sanaa Facebookiin, Twitteriin, Youtubeen, Instagramiin ja muihin sosiaalisiin medioihin.

Hbl:n päätoimittajaa ilahduttaa kevätauringon säteiden lailla se, että useimmat suomalaiset haluavat jatkuvasti rakentaa osaamisensa ja maailmankuvansa faktan ja luotettavan tiedon varaan. "Kiitos luottamuksesta!"

Faktavahti on kiittänyt Hbl:a tilaamalla vääräkielisenä ruotsinkielisen väestön valtalehteä jo ties kuinka pitkään. Kallis Hbl on ollut ja on – Yle-verokin on vain 143 € – mutta ehkä silti hintansa väärti.

Juuri nyt hinta-laatusuhde tosin vähän arveluttaa sen vuoksi, että Hbl:n päätoimittaja niin kritiikittömästi hehkuttaa lobbarin teettämän kyselyn tuloksia. 

Paristakin syystä tulosten luotettavuutta nimittäin on syytä epäillä. Ensimmäinen syy on se, että tuloksia tuskin voi luotettavasti yleistää koskemaan "suomalaisia", vaikka lobbari sitä uskotteleekin.

Vastaajat on valittu IRO Research Oy:n valtakunnallisesta kuluttajapaneelista, josta ihan oikeaoppista, kaikkia 18 vuotta täyttäneitä suomalaisia edustavaa satunnaisotosta tuskin voi saada. 

Esimerkiksi minä en IRO:n kuluttajapaneeliin ole, edes palkintojen toivossa, hakeutunut, joten en ole voinut tulla valituksi otokseen. Jos otanta olisi tehty oikeaoppisesti, minullakin olisi pitänyt olla joku nollasta poikkeava todennäköisyys tulla noukituksi otokseen.

Rohkenen epäillä, että tällaisiin kuluttajapaneeleihin haluavat osallistua aivan tietyllä tavalla asennoituvat kuluttajat. Ennen muuta sellaiset, joita IRO:n sivujen kutsu houkuttaa:

"Tutkimuksiin osallistumalla voit vaikuttaa yrityksissä tehtäviin päätöksiin, oli päätöksenteon kohteena sitten uuden shampoon tuoksu, uuden muropakkauksen ulkonäkö tai kokonaisen yrityksen strategian uudistaminen."

Toinen syy epäillä kyselyn tulosten luotettavuutta liittyy vastaajille esitetyn kysymyksen mielekkyyteen.

Vastaajan arvioitavaksi siis annettiin kaikkiaan 21 mediaa ja udeltiin, mihin niistä hän yhdistää sanan "luotettava". 

Koska monet arvioitavista medioista olivat semmoisia, joista ties kuinka monilla vastaajilla ei taatusti ollut hajuakaan, eivät he tietenkään voineet yhdistää niihin sanaa "luotettava".

Minä esimerkiksi en olisi pystynyt sanomaan mitään ainakaan WhatsAppista, Youtubesta, Instagramista ja LinkedInistä. 

En olisi kyennyt arvioimaan myöskään aikakauslehtien digipalveluja enkä Ampparien tapaisia verkossa olevia uutisportaaleja. Mitä ihmettä "uutisportaalit" ovat?

Niinpä ei olekaan mikään yllätys, että vastaajien iso enemmistö on yhdistänyt "luotettava"-sanan niihin kaikkein tutuimpiin medioihin. 

Miksi ihmeessä he olisivat yhdistäneet moisen komean adjetiivin medioihin, joista heillä ei ole ylipäätään mitään tietoa?

Faktavahti siis epäilee vahvasti kyselyn tulosten luotettavuutta ja pitää kyselyä pelkästään propagandan tarpeisiin värkättynä tekeleenä. 

Mutta samalla Faktavahti on jokseenkin varma siitä, että sanomalehdet uskovat lobbarinsa kyselyyn kuin pukki sarviinsa ja yhdistävät siihen mieluusti sanan "luotettava".