Faktavahti

"Suomessa valtio ei kuitenkaan tue lehdistöä millään tavoin"

Kolme viikkoa sitten kansanedustaja Harry "Hjallis" Harkimon johtama työryhmä esitti valtion tukea kaupallisen television uutistoiminnalle. "Moniarvoinen uutistoiminta vaatii tekoja" -raportin mukaan tukiaisia tarvittaisiin kolmen vuoden ajan, 8 miljoonaa euroa vuodessa.

Lehtibisnes veti esityksestä herneet nenäänsä ja julisti liki yhteen ääneen: Ei käy! Tuki livahtaisi käytännössä vain ruotsalaiselle mediajätille eli Bonnierille, se kun omistaa "moniarvoisia" uutisia Suomessa tuottavan MTV:n.

Jyväskylässä ilmestyvä Keskisuomalainen osallistui pontevasti "yhteen ääneen". Pääkirjoituksessaan 2.3. lehti muistutti täkäläisen sanomalehdistön taloudellisista vaikeuksista ja väitti: "Suomessa valtio ei kuitenkaan tue lehdistöä millään tavoin".

Väite oli tietty silkkaa hölynpölyä. Joka ikinen vuosi valtio tukee tilattavia sanoma- ja aikakauslehtiä tuottavaa toimialaa alennetun arvonlisäverokannan (10 %) kautta reilusti yli 100 miljoonalla eurolla. On tukenut jo vuosikymmeniä, ja nollaverokannan oloissa vuoteen 2011 asti paljon hulppeamminkin kuin nyt.

VATT:n "Verotuet Suomessa 2009" -julkaisussa (s. 99) verotukiaisten muodostumista kuvattiin näin: "Laissa mainittujen lehtien myynti on verotonta, mutta niihin käytetyt välituotepanosten verot palautetaan. Tämä muodostaa verotuen." Julkaisun mukaan verotuki oli 176 miljoonaa euroa.

Valtion budjetin perusteluissa tästä verotuesta on kerrottu jo monen, monen vuoden ajan. Ja VM:n virkamiehet luonnehtivat verotukiaisia 19.3.2015 julkaistussa "Talouspolitiikan lähtökohdat 2015–2019" -puheenvuorossaan mm. näin (s. 79):

"Verotuet ovat tukia samoin kuin suorat tuet budjetin menopuolella. Julkinen valta tukee tiettyjä verovelvollisryhmiä tai elinkeinoja antamalla tukea verotuksen kautta luopumalla verotuloista tältä osin."

Kun pyysin Keskisuomalaista korjaamaan pahan virheensä, törmäsin jännään juttuun. Kävi ilmi, että lehden päätoimittaja Pekka Mervola kiisti tiukasti sen, että alennettu alv olisi mitään valtion tukea.

Valtiovalta siis kertoo tilattavien lehtien alennetun alvin olevan verotukea, mutta tilattavia lehtiä värkkäilevä päätoimittaja antaa valtiovallan jutuille piut paut ja väittää, ettei alennettu alv mitään tukea merkitse.

Koska päätoimittaja Mervola ei suostunut oikaisemaan 2.3. pääkirjoituksen perätöntä tietoa, lähetin tänään olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä seuraavanlaisen kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

”Uutistoimintaa on tuettava tasapuolisesti” -pääkirjoitus Keskisuomalaisen nettilehdessä 2.3.2017. Kirjoituksen osoite netissä on http://www.ksml.fi/paakirjoitus/Uutistoimintaa-on-tuettava-tasapuolisesti/940431 (tarkistettu 21.3.2017).

Kantelun perusteet

Kaupallisen television uutistoiminnan tukemista ruotivassa pääkirjoituksessaan Keskisuomalainen muistutti sanomalehdistön taloudellisista vaikeuksista ja väitti: ”Suomessa valtio ei kuitenkaan tue lehdistöä millään tavoin.”

Lehden väite, että valtio ei ”millään tavoin” tue lehdistöä, oli perätön ja johti lukijoita harhaan. Väärä tieto oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen ja korjausta vaativa virhe.

Lehtitalotkin ovat voineet hakea – ja jotkut ovat hakeneetkin – Tekesin kautta jaettavaa median innovaatiotukea. Tätä valtion tukea on ollut ja on käytettävissä kaikkiaan 30 miljoonaa euroa vuosina 2015–2018.

Kaikkein eniten valtion tukea lehdistö eli tilattavia sanoma- ja aikakauslehtiä kustantava toimiala saa alennetun arvonlisäverokannan kautta (verokanta nykyisin 10 %). Tästä tuesta tuen myöntäjä tapaa kertoa vuosittain valtion talousarvion yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Valtion vuoden 2017 talousarviossa tuesta kerrotaan arvonlisäveron tuottoennusteen arvioinnin yhteydessä tähän tapaan:

”Tuottoennusteessa on otettu huomioon arvonlisäveron verotuet, jotka muodostuvat alennetuista verokannoista.”

Vuonna 2015 alennetun alv-kannan kautta lehdistölle tullut verotuki oli budjetin tietojen mukaan 118 miljoonaa euroa. Vuonna 2016 tuen arvioitiin olleen samoin 118 miljoonaa euroa, ja tänä vuonna näiden valtion verotukiaisten arvioidaan olevan noin 119 miljoonaa euroa.

Edellä kerrotut tiedot osoittavat, että Keskisuomalainen esitti 2.3. pääkirjoituksessaan täysin perättömän ja lukijoita pahoin harhaan johtaneen tiedon.

Niinpä pyysin lehden toimitusta oikaisemaan olennaisen asiavirheensä (kopio korjauspyynnön tekstistä on kantelun kuittauksen perässä).

Päätoimittaja Pekka Mervola vastasi heti korjauspyyntöön. Vastauksessaan hän huomautti, että 30 miljoonan euron innovaatiotukea ”on hyvin harva sanomalehti saanut”. ”Se ei ole lehdistön tukea”, hän väitti.

Vastauksessaan Mervola väitti edelleen, että ”arvonlisäkanta ei ole tuki”. Hänen mukaansa ”se on verokanta ja veroa”. Hän toisti tämän toisessakin vastauksessaan: ”Verokanta ei ole tuki vaan verokanta.”

Näin siis Keskisuomalaisen päätoimittaja kiisti lehtensä julkaisseen perättömän tiedon ja jätti olennaisena pitämäni asiavirheen korjaamatta. Mielestäni lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena kahdestakin syystä erikoinen. Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 21.3.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

2. maaliskuuta 2017 9.00

Markku Lehtola

Vastaanottaja: pekka.mervola@keskisuomalainen.fi

Kopio: anita.karki@keskisuomalainen.fi, tapani.luotola@keskisuomalainen.fi, uutiset@keskisuomalainen.fi

”Uutistoimintaa on tuettava tasapuolisesti” -pääkirjoituksen (KSML:n nettilehti 2.3.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kirjoituksessa todettiin suomalaisen sanomalehdistön olevan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa ja esitettiin väite: ”Suomessa valtio ei kuitenkaan tue lehdistöä millään tavoin.”

Väite oli perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan, sillä tätä nykyä valtio tukee lehdistöä tuntuvasti ainakin kahdella tavalla. Perätön väite on olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Lehdistön tukea varten on ensinnäkin olemassa eduskunnan päättämä median innovaatiotuki. Vuosina 2015–2018 tähän tarkoitukseen on käytettävissä valtion tukea noin 30 miljoonaa euroa. 

Tukirulettia pyörittää käytännössä Tekes, ja se on rahoittanut esimerkiksi Alma Media Kustannus Oy:n Reviiri-nimistä hanketta, jota kuvataan harppaukseksi sanomalehtibisneksestä digipalvelubisnekseen.

Valtio tukee tilattavia sanomalehtiä tuottavaa toimialaa joka vuosi myös alennetun arvonlisäverokannan kautta. Parina viime vuonna tämä verotuki on ollut noin 118 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän vuoden verotukiaisten arvioidaan olevan noin 119 miljoonaa euroa.

Verotuki on ollut olemassa jo yli puolen vuosisadan ajan. Vuodesta 1964 vuoteen 1994 tuki oli leivottu nollaverokantana liikevaihtoverosysteemiin ja sen jälkeen nollaverokantana arvonlisäverojärjestelmään vuoden 2011 loppuun asti. 

Vuoden 2012 alusta valtio vähensi lehtibisneksen verotukea, kun siirryttiin alvin nollaverokannasta ensin 9 prosentin ja sitten vuoden 2013 alusta 10 prosentin alennettuun verokantaan.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com