perjantai 16. kesäkuuta 2017

Papit petkuttivat Hesarin lukijoita

Maaliskuun 11. päivänä evankelisluterilaisen kirkon kapinallisena tunnettu Kai Sadinmaa huiputti Ylen uutisten yleisöä. Ylen sivuilla julkaistussa haastattelussa tämä homopareja vihkinyt pappi uskotteli, että avioliittoon vihkimistä koskevat kirkon säännökset eivät puhu mitään sukupuolista.

Yle ei suostunut oikaisemaan pahaa asiavirhettä, ja Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström karsi sittemmin kantelun olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä – tutkimatta ollenkaan kantelun asiasisältöä.

Lopputulos kapinapapin, Ylen ja JSN:n puheenjohtajan piittaamattomuudesta oli, että Ylen yleisölle jäi virheellinen käsitys avioliittoon vihkimistä koskevista kirkon säännöksistä. Kerroin tapauksesta 8.4. postauksessani, jonka voi lukea tästä.

Muutama päivä sitten, 13. kesäkuuta, petkutettaviksi joutuivat Helsingin Sanomien lukijat. Lehti julkaisi sekä printissä että netissä mielipidekirjoituksen, johon sisältyi aivan sama valhe, jolla oli johdettu harhaan Ylen uutisten yleisöä:

"Lain näkökulmasta asia on selvä. Luterilaisen papin vihkimän samaa sukupuolta olevan parin avioliitto on pätevä. Myös kirkkolaki ja kirkkojärjestys viittaavat vain voimassa olevaan avioliittolakiin ja asettavat lisäksi vihittäville ehdoksi kirkkoon kuulumisen ja rippikoulun käymisen. Sukupuolista ei puhuta mitään."

Hesarin lukijoita petkuttivat tällaisella väitteellä rovasti Leena Huovinen, pastori, kanttori Samuli Korkalainen ja yliopistopappi Laura Mäntylä.

Petkutuksen juju oli siinä, että sielunpaimenet "unohtivat" tyystin kirkkokäsikirjan. He siis vaikenivat juuri siitä kirkon säännöksestä, jossa määrätään avioliittoon vihkimisen kirkollisesta tavasta.

"Lain näkökulmasta asia on selvä", mutta oikeasti aivan toisin kuin papit uskottelivat; ratkaisevassa säännöksessä puhutaan nimenomaan sukupuolista. Tällainen säännösten ketju tosiasiassa on:

Kirkkolain 4. luvun 2. pykälän 1. momentin mukaan kirkollisista toimituksista, kuten avioliittoon vihkimisestä, määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa.

Kirkkojärjestyksen 2. luvun 18. pykälän 1. momentti puolestaan toteaa: "Kihlakumppanit vihitään kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla."

Kirkkokäsikirjassa lopulta on kirkollisen vihkimisen kaava. Siitä löytyvät ne avioliittolain 15. pykälän vaatimat pakolliset kihlakumppaneille esitettävät kysymykset, joissa totta vie puhutaan sukupuolista: Tahdotko ottaa aviovaimoksesi?  Tahdotko ottaa aviomieheksesi?

Toissa päivänä lähetin Helsingin Sanomien toimitukselle korjauspyynnön, mutta ainakaan vielä HS ei ole pyyntööni millään tavoin reagoinut eikä myöskään korjannut pappien perätöntä väitettä. Pyyntö oli tällainen:

"Hei,

kirjoituksessaan rovasti Leena Huovinen, pastori, kanttori Samuli Korkalainen ja yliopistopappi Laura Mäntylä johtivat lehtesi lukijoita harhaan useillakin perättömillä väitteillä. Pyydän Helsingin Sanomia korjaamaan perättömistä väitteistä sen härskeimmän, joka sisältyi tähän tekstiin:

”Lain näkökulmasta asia on selvä. Luterilaisen papin vihkimän samaa sukupuolta olevan parin avioliitto on pätevä. Myös kirkkolaki ja kirkkojärjestys viittaavat vain voimassa olevaan avioliittolakiin ja asettavat vihittäville ehdoksi kirkkoon kuulumisen ja rippikoulun käymisen. Sukupuolista ei puhuta mitään.”

Samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen puolesta kampanjoivat papit siis uskottelivat lukijoille, että ”lain näkökulmasta” sukupuolista ei puhuta mitään. Lain näkökulmasta asia on kuitenkin tosiasiassa aivan toisin, kuten jäljempänä osoitan.

Lähtökohdaksi on syytä todeta, mitä avioliittolain (234/1929) 15. ja 16. pykälässä säädetään noudatettavaksi myös kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä. 

Avioliittolain 15. pykälä edellyttää kihlakumppanien olevan samaan aikaan läsnä toimituksessa ja vihkijän tivaavan kummaltakin kihlakumppanilta erikseen, tahtooko hän mennä avioliittoon kumppaninsa kanssa. 

Lain 16. pykälä puolestaan takaa kirkolle itselleen oikeuden määrätä kirkollisen vihkimisen ”muut ehdot ja muodot”. Tämä pykälä ilmentää avioliittolaissa omaksuttua, uskonnonvapauteen pohjautuvaa periaatetta olla puuttumatta uskonnollisten yhdyskuntien opillisiin kysymyksiin avioliitosta.

Kun eduskunta hyväksyi sukupuolineutraalia avioliittoa koskevan lainmuutoksen, lainsäätäjän nimenomainen ja julki lausuttu tahto oli, että kirkolle kuuluvaan oikeuteen määrätä itse vihkimiskäytännöistään ei lainmuutoksella millään tavoin kajota.

Eduskunta hyväksyi lainmuutoksen lakivaliokunnan (LaVM 14/2014) vastalauseen mukaisena. Vastalauseessa korostettiin: ”Tällä lain muutoksella ei puututa uskonnollisten yhdyskuntien oikeuteen määrätä siitä, keitä ne vihkivät avioliittoon.”

Kirkkolaissa (26.11.1993/1054) määrätään siitä, missä kirkollisista toimituksista määrätään. Lain 4. luvun 2. pykälän 1. momentissa nimittäin säädetään, että ”kirkollisista toimituksista määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa”.

Kirkkojärjestyksen (1055/1993) 2. luvun 18. pykälän 1. momentissa säädetään: ”Kihlakumppanit vihitään kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla.”

Kirkkokäsikirjaan sisältyy kirkolliskokouksen 8.11.2003 hyväksymä Kirkollisten toimitusten kirja. Siitä löytyy kirkollisen vihkimisen kaava. Kirjan sivulla 103 ovat ne avioliittolain 15. pykälän edellyttämät pakolliset kysymykset kihlakumppaneille:

Pappi kysyy sulhaselta:
”Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?”

Pappi kysyy morsiamelta:
”Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?”

”Aviovaimo” tarkoittaa sekä vihkikaavassa että yleiskielessä naispuolista aviopuolisoa ja ”aviomies” miespuolista aviopuolisoa. ”Lain näkökulmasta” siis puhutaan mitä suurimmassa määrin sukupuolista, vaikka HS:n lukijoita huiputtavat papit toisin väittivät.

Väite, että lain näkökulmasta sukupuolista ei puhuta mitään, oli olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata viipymättä (JO 20). Koska paha virhe julkaistiin myös HS:n printtilehdessä, oikaisu on syytä julkaista myös siinä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti