Faktavahti

Alfred Kordelinin säätiö palkitsi median itsesääntelyn pimittäjän

Tiistaina 7.11.2017 tulee kuluneeksi 100 vuotta Alfred Kordelinin kuolemasta. 3.4.1917 päivätyssä testamentissaan Kordelin määräsi, että hänen omaisuudestaan tuli muodostaa Alfred Kordelinin Yleinen Edistys- ja Sivistysrahasto.

Ensimmäiset stipendit tämä rahasto, nykyinen Alfred Kordelinin säätiö, jakoi vuonna 1920. Samasta vuodesta lähtien säätiö on jakanut myös palkintoja.

Ensimmäisen kunniapalkinnon sai säveltäjä Jean Sibelius. Palkinto oli 10 000 silloista markkaa, mikä vastasi kaiketi reilua 4 000:ta tämän päivän euroa.

6. marraskuuta 2017 eli Alfred Kordelinin syntymäpäivänä (1868) säätiö on taas myöntänyt palkinnot henkilöille, jotka ovat työssään merkittävällä tavalla toimineet suomalaisen sivistyksen puolesta. Nyt palkinto on 30 000 euron arvoinen.

Yksi palkituista oli Julkisen sanan neuvoston nykyinen puheenjohtaja, toimittaja ja tietokirjailija Elina Grundström. Tähän tapaan säätiö perusteli valintaansa sivuillaan:

"Toimittaja ja tietokirjailija Elina Grundström aloitti Julkisen sanan neuvoston ensimmäisenä kokopäivätoimisena puheenjohtajana 2016. Hän on myös ensimmäinen nainen tässä tehtävässä. Grundström on toiminut linjakkaasti hyvän journalistisen tavan edistämiseksi. Hän on edustanut media-alan kenttää ponnekkaasti mutta rauhallisesti kiivaimpienkin kriisien keskellä. Grundström on tarttunut varmaotteisesti kysymyksiin totuudenmukaisen ja kriittisen tiedonvälityksen puolesta. Grundströmin uusimmat tietokirjat – Musta orkidea (2013) ja Malminetsijät (2016) – kasvavat hienosti yksittäistapauksista taloudellisia ja poliittisia valtarakenteita eritteleväksi yhteiskuntakritiikiksi. Elina Grundström ansaitsee tunnustuksen pitkäjänteisestä työstä objektiivisuuteen pyrkivän tiedon, demokraattisten arvojen sekä ihmisoikeuksien puolustamisessa."

Palkinnosta päättäneen Alfred Kordelinin säätiön hallituksen mielestä siis:

"Grundström on toiminut linjakkaasti hyvän journalistisen tavan edistämiseksi". 

Esimerkiksi 27.9.2017 Elina Grundström edisti linjakkaasti hyvää journalistista tapaa seuraavalla tavalla: hän päätti olla ottamatta neuvoston käsiteltäväksi kantelua siitä, kun Kansan Uutiset jätti korjaamatta pahan asiavirheensä.

Karsintapäätös 374. 6664/SL/17 liittyi KU:n verkkolehden juttuun, joka väitti rajusti liioitellen, että kesäkuun lopussa 15–24-vuotiaista oli työttömänä 22 prosenttia.

Tosiasiassa osuus oli ollut paljon pienempi, vain 14,9 prosenttia, eikä kuvannut kesäkuun lopun tilannetta. Lähemmin KU:n juttua ruodin  Faktavahdin postauksessa 15.9.2017, jossa myös julkaisin JSN:lle lähettämäni kantelun siitä, että KU jätti korjaamatta olennaisen asiavirheen.

Suomalaisen sivistyksen puolesta tehtyä kantelun karsintapäätöstään Grundström perusteli tutulla, tosiasiallista porttikieltoa median itsesääntelyyn tarkoittavalla tavalla:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa."

Mistä tämä kantelujen karsinnan kulisseissa tehty ei-julkinen päätös – yksi kymmenistä vastaavista – kertoo, ja mitä se merkitsee?

Nähdäkseni päätös kertoo ennen muuta siitä, että linjakkaasti hyvää journalistista tapaa edistävä JSN:n puheenjohtaja ei piittaa vähääkään siitä, levittääkö media yleisölle väärää vai oikeaa tietoa.

Kulissien takaisen kähminnän seurauksena taas on ennen kaikkea se, että kansalaiset eivät voi tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat meillä oikeasti ovat.

Virheiden korjaamisen tapauksissa yleisö ei saa tietää, millaisten virheiden korjaamatta jättämistä median aitoa itsesääntelyä pyörittävä JSN tosiasiassa pitää hyvän journalistisen tavan mukaisena.

Helsingin Sanomien nettilehden tämän päivän jutussa Elina Grundström korosti säätiön antaman tunnustuksen koskevan oikeastaan koko Julkisen sanan neuvostoa.

"JSN:n merkitys on noussut viime vuosina, kun totuudenmukainen tiedonvälitys on ollut uhattuna", Grundström pohti HS:n jutussa.

JSN:n sivuilla julkaistussa uutisessa Grundström korostaa vaatimattomana, että "neuvoston merkitys ja näkyvyys on kauteni aikana korostunut, koska se on saanut uudenlaisen roolin yhteiskunnan totuuspohjaisuuden puolustamisessa".

Rohkenen epäillä, että Alfred Kordelinin säätiön hallituksella ei ole ollut ensiksikään hajuakaan siitä, että patologista omnipotenssia potevaa median itsesääntelyä pyöritetään Suomessa merkittävin osin yleisön tietämättä, ei-julkisesti.

Sitäkään säätiön hallituksen jäsenet tuskin ovat tienneet, että JSN on päättänyt torjua porttikiellon avulla kantelut, joilla oikeasti halutaan edistää hyvää journalistista tapaa eli joilla halutaan kirittää tiedotusvälineitä korjaamaan olennaiset asiavirheensä.