Faktavahti

Miksi oikaisut ovat loistaneet poissaolollaan Ylen ohjelmissa?

Pari viikkoa sitten kerroin Ylen toimittajan väitteestä, jonka mukaan Jehovan todistajien harrastama yhteisöstä erotettujen ja eronneiden karttaminen on peräti perustuslain vastaista.

Kun Yle ei halunnut korjata mielestäni ilmiselvää ja kuulijoita pahoin harhaan johtanutta virhettä, lähetin 21.11.2017 Julkisen sanan neuvostolle kantelun olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä. 

Perustelin kantelua muun muassa sillä faktalla, että meille ei ole missään laissa säädetty yleistä, juridista velvollisuutta pitää yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa emme halua olla missään tekemisissä. 

Ja kun tällaista juridista velvollisuutta ei ole perustuslaissakaan, niin ei muita ihmisiä karttava voi myöskään toimia perustuslain vastaisesti. Yhtä vähän mitään lakia voi rikkoa se, joka kehottaa karttamaan jotakin ihmistä tai joitakin ihmisiä.

Kantelu JSN-henkistä epärehellisyyttä tihkuvine päätöksineen korjauspyynnön hylkäämisestä on luettavissa postauksen lopusta.

Tämäkin Yleen, ex-työnantajaani, liittyvä tapaus on houkuttanut pohtimaan, miten on mahdollista, että oikaisut loistavat poissaolollaan julkisen palvelun yhtiön uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelmissa. Eivätkö Ylen toimittajat ja haastateltavat muka suolla suustaan perättömiä tietoja?

Ylen oma eettinen koodi lupaa, että "korjaamme virheet ensi tilassa, ellei korjaaminen ole virheen vähäisyyden vuoksi tarpeetonta".

En ole törmännyt missään tekstiin, jossa Yle olisi valistanut yleisöjään, mitä se tarkoittaa virheen "vähäisyydellä". Tulkinta ei käy ilmi mistään, eikä Ylen omasta eettisestä koodista ylipäätään käydä lainkaan julkista keskustelua.

Voisin kuitenkin ajatella, että Ylen oikaisukynnys olisi matalampi kuin Journalistin ohjeista ja niiden julkisista tulkinnoista näkyvä kynnys. Julkisen sanan neuvostohan vaatii korjaamaan asiavirheen vain silloin, kun virhe on  "olennainen".

Radio- ja tv-työtä Ylelle pitkään tehneenä pidän epäuskottavana ajatusta, että Ylen ohjelmissa olisi vähäistä isompia virheitä vähemmän kuin olennaisia virheitä sanomalehdissä.

Jo se tosiasia, että melkoinen osa Ylen uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelmista on suoria lähetyksiä, on omiaan altistamaan asiavirheille; toimittajien on erittäin vaikea estää haastateltavia puhumasta läpiä päähänsä.

Jos Yle syytää asiavirheitä siinä kuin sanomalehdetkin, niin miksi oikaisuja ei juurikaan näy ja kuulu ohjelmissa?

En keksi tähän mitään muuta syytä kuin pahanlaatuisen asennevamman. Ylessä on päätetty olla piittaamatta rahoittajien oikeudesta saada paikkansa pitävää tietoa. Sen sijasta on päätetty toimia JSN-hengessä.

Tällaisesta linjan valinnasta kielii sekin, että Yle osallistuu JSN:n tärkeänä taustayhteisönä kulissien takaisen, ei-julkisen itsesääntelyn pyörittämiseen. Kerroin tästä 12.5.2016 postauksessa, jonka voi lukea tästä.


__________________

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Ylen Radio 1:n Sari Valto -ohjelma ”Ero Jehovan todistajista ei ole helppo” 7.11.2017 klo 10.05.

Kantelun perusteet

Toimittaja Sari Valto totesi ohjelmassaan Jehovan todistajien harjoittamasta karttamisesta näin:

"Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinonenhan toistuvasti julkisuudessa sanoo, että karttamista ei tapahdu. Ainoastaan hengellisistä asioista pidättäydytään puhumasta erotetun tai eronneen kanssa. Hänhän ei tietenkään voi myöntää sitä karttamista, koska se on perustuslain vastaista."

Toimittajan faktaväite, että Jehovan todistajien harrastama yhteisöstä eronneiden tai erotettujen karttaminen on perustuslain vastaista, oli perätön. Väite johti kuulijoita harhaan ja oli olennainen, korjausta vaativa asiavirhe (JO 20).

Heti ohjelman jälkeen tiedustelin Sari Valtolta, mitä perustuslain pykälää ja millä tavalla rikkovat ne Jehovan todistajat, jotka karttavat yhteisöstä erotettuja ja eronneita.

Kysyin myös, oliko jokin tuomioistuin tai olivatko ylimmät lainvalvojat, kuten oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies, todenneet karttavien Jehovan todistajien toimineen perustuslain vastaisesti.

Väitteellään Sari Valto kertoi tarkoittaneensa perustuslain 6. pykälää, jossa säädetään ihmisten yhdenvertaisuudesta.

Perustuslain 6. pykälän 1. momentin mukaan ”ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”. 2. momentin mukaan ”ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”.

Perustuslaissa mainittua ihmisten yhdenvertaisuutta edistämään on säädetty yhdenvertaisuuslaki (1325/2014). Sen 2. momentissa todetaan, että lakia ei sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle siis jäävät ihmisten henkilökohtaisen elämänpiirin, kuten perheen, suvun ja henkilön muun lähipiirin keskinäiset suhteet ja toiminta tämän piirin sisällä tai puitteissa (ks. HE 19/2014 yksityiskohtaiset perustelut).

Missään laissa ei tiettävästi ole säädetty meille mitään yleistä, juridista velvollisuutta pitää yhteyttä niihinkin ihmisiin, joiden kanssa emme halua olla tekemisissä. Kun tällaista juridista velvollisuutta ei ole, ei perustuslaissakaan, velvollisuutta ei tietysti voi rikkoakaan.

Aamulla 8.11.2017 lähetin Sari Valtolle asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Jo samana päivänä ohjelman vastaava toimittaja, johtaja Ville Vilén vastasi korjauspyyntöön. Hän hylkäsi pyynnön ja perusteli ratkaisuaan sillä, että ”ohjelmassa ei ole oikaistavaa”. Korjauspyyntö ja päätös pyynnön hylkäämisestä ovat kantelun lopussa.

Käsitykseni mukaan Yle päätti jättää korjaamatta olennaisen asiavirheen. Siksi se rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 21.11.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

8. marraskuuta 2017 klo 10.15

Markku Lehtola

Re: kysymys ”Ero Jehovan todistajista ei ole helppo” -ohjelman Yle Radio 1, 7.11.) väitteestä

Vastaanottaja: sari.valto@yle.fi

Parahin Sari,

pelkään pahoin, että sinulle on sattunut tässä asiassa väärinkäsitys ja jopa sellainen väärinkäsitys, että se vaatii mielestäni oikaisun. Ilman oikaisua ohjelmasi kuuntelijoille jää asiasta vallan virheellinen käsitys Jehovan todistajien harrastaman karttamisen ja perustuslain suhteesta.

Perustuslain 6. pykälän tarkoittamaa yhdenvertaisuutta edistämään on säädetty yhdenvertaisuuslaki (1325/2014). Lain 2. pykälän 2. momentissa säädetään, että lakia ei sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle siis jäävät ihmisten henkilökohtaisen elämänpiirin, kuten perheen, suvun ja henkilön muun lähipiirin keskinäiset suhteet ja toiminta tämän piirin sisällä tai puitteissa (ks. HE 19/2014 yksityiskohtaiset perustelut).

Semmoista mieletöntä perustuslain säännöstä tai minkään muunkaan lain säännöstä meillä ei – onneksi – ole, joka pakottaisi Jehovan todistajien karttajat ja meidät muut ilkeät ja inhottavat tyypit seurustelemaan ihmisten kanssa, joiden kanssa emme halua olla missään tekemisissä.

Edellä esitetyn perusteella pyydänkin, että oikaiset tosiasiana esittämäsi väitteen, että Jehovan todistajien harrastama karttaminen on perustuslain vastaista.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Päätös korjauspyynnön hylkäämisestä

Arvoisa Markku Lehtola

Kiitoksia oikaisupyynnöstänne ja keskustelustanne liittyen Yle Radio 1:n 7.11.2017 esitettyyn ohjelmaan "Ero Jehovan todistajista ei ole helppo".

Pyydätte oikaisua ohjelmaan 8.11.2017 lähettämissänne sähköposteissa ilmenevin tavoin. 

Suomalaisessa säädöshierarkiassa ja sen tulkinnassa perustuslaki on ylitse muun lainsäädännön. Perustuslain tulkinta täydentyy sitten muulla lainsäädännöllä (kuten esille tuomallanne yhdenvertaisuuslailla), sen tulkinnalla tai muulla tulkinnalla.

Perustuslailla säädetyt perusoikeudet eivät aina toteudu yhtäläisesti ja niiden toteutumisesta on käytävä vertailua tai keskustelua ja sitä on myös median oikeus tehdä. Sellainen toiminta on länsimaisen demokratian ydintä.

Onkin erittäin perusteltua pohtia sitä, mitä yhteiskunnassamme tehdään jonkin uskonnollisen vakaumuksen varjolla esimerkiksi perhepiirissä. On perusteltua pohtia sitä, loukataanko uskonnonvapauden perusteella tai perhepiirissä toimien joitakin muita perusoikeuksia. Eli pohdinta palautuu tässä tapauksessa yksittäisen lain ja sen tulkinnan tasolta takaisin perusoikeustasolle.

Esitätte oikauspyynnössänne, että “väitit siis tosiasiana, että karttaminen on perustuslain vastaista”. Ottaen huomioon asian esittämisen konteksti ja kokonaisuus, väitteenne asiasta ei pidä paikkaansa. Ohjelmassa esitetty asia on tulkittavissa tulkinnaksi perustuslaista. Sellainen tulkinta ohjelmantekijällä on oikeus esittää journalistisen itsenäisyytensä pohjalta.

Väitätte pyynnössänne myös, että “semmoista mieletöntä perustuslain säännöstä tai minkään muunkaan lain säännöstä meillä ei – onneksi – ole, joka pakottaisi Jehovan todistajien karttajat ja meidät muut ilkeät ja inhottavat tyypit seurustelemaan ihmisten kanssa, joiden kanssa emme halua olla missään tekemisissä”.

Ohjelmassa käytyä pohdintaa ei voi tulkita väittämällänne tavalla.

Näin ohjelmassa ei ole oikaistavaa.

Helsingissä 8.11 2017

Ville Vilen

johtaja, vastaava toimittaja

Yle, luovat sisällöt

-- 

Ville Vilen, creative director, Yle