Gallupjournalismin "riemujuhlaa"
Mielipidekyselyjen ja gallupjournalismin asiantuntijan, emeritusprofessori Pertti Suhosen mukaan gallupeilla ja gallupjournalismilla on suurten medioiden näkökulmasta kaksi tehtävää eli funktiota.
Ensinnäkin ne tuottavat laajaa huomiota osakseen saavia uutisia ja aika ajoin jopa hallitsevat siten poliittisen julkisuuden agendaa. Toiseksi ne pitävät yllä jatkuvaa vuorovaikutusta päättäjien ja kansalaisten välillä. Siten ne ovat osa poliittisen järjestelmän toimintaa.
"Näiden funktioiden merkittävyyteen nähden suomalainen gallupjournalismi on kritiikitöntä ja näyttää väliin huolimattomalta ja asiantuntemattomalta."
Näin tylyyn arvioon professori Suhonen päätyi analysoituaan viime vuonna julkaistua artikkeliaan varten gallupjournalismia. Artikkeli julkaistiin Media & viestintä -lehdessä 2/2016 (s. 137–153).
Kritiikitön, huolimaton ja asiantuntematon gallupjournalismi on viime päivinäkin viettänyt todellista riemujuhlaa. Kiinnitän tässä postauksessa huomiota vain muutamiin median yleisöjä halveeraaviin esimerkkeihin.
HS-gallup: Suomalaiset tyrmäävät Nato-jäsenyyden
5.11.2017 Helsingin Sanomat kertoi nettilehdessään HS-gallupista. Sen mukaan 59 % suomalaisista vastustaa Nato-jäsenyyttä ja 22 % kannattaa sitä. Uutisjutun toimittaja oli HS:n politiikan ja talouden toimituksen uutistuottaja Tuomas Niskakangas.
Hän kertoi, että Nato-jäsenyyttä vastustavat "selvin numeroin" kaikki kansanryhmät: naiset ja miehet, nuoret ja vanhat, kaupunkilaiset ja maalaiset, työttömät ja toimihenkilöt, eläkeläiset ja opiskelijat, peruskoulun käyneet ja korkeakoulutetut sekä etelä- ja pohjoissuomalaiset.
"Ainoan poikkeuksen muodostavat kokoomuksen kannattajat, jotka ovat niukasti Nato-jäsenyyden kannalla. Kokoomuksen kannattajista 45 prosenttia kannattaa jäsenyyttä ja 43 prosenttia vastustaa sitä."
Kokoomuslaiset siis ovat toimittajan mukaan "niukasti" Nato-jäsenyyden kannalla, kun 45 prosenttia kannattaa ja 43 prosenttia vastustaa sitä. Mitä tällaisesta tuloksesta oikein pitäisi ajatella? Mitä eväitä HS:n uutistuottaja meille tarjosi, jotta voisimme arvioida kriittisesti tuollaistakin tulosta?
Hesarin lukijoille toimittaja suvaitsi paljastaa jutun lopussa "faktana" tiedot gallupin teettäjästä, tekijästä, aineiston keräämisen ajankohdasta ja tulosten virhemarginaalista. Se oli kuulemma "noin kolme prosenttiyksikköä suuntaansa". Vastaajille esitetyt kysymykset olivat käyneet ilmi jo jutun tekstistä.
Millaisilla tiedoilla Niskakangas ei meitä HS:n lukijoita halunnut valistaa? No, hän pihtasi ainakin tiedot tutkimuksen perusjoukosta, tietojen keräämisen metodista, otoksen koosta, vastausprosentista, osajoukkojen koosta sekä metodista, jolla otos oli valittu.
Paljastettu tieto virhemarginaalista antaa kuitenkin mahdollisuuden arvioida kriittisesti väitettä kokoomuksen kannattajista, jotka toimittajan mielestä ovat "niukasti" Nato-jäsenyyden kannalla.
Jos tulosten virhemarginaali oli noin kolme prosenttiyksikköä suuntaansa, vastaajia täytyi olla suurin piirtein 1 000. Ja jos kokoomuslaisia oli vastaajista viime aikojen gallupien osoittamat vajaat 23 prosenttia, heitä oli ottamassa kantaa Nato-jäsenyyteen kenties jopa 230.
Näinkin pienen osaotoksen virhemarginaali on kokoomuslaisten Nato-luvuilla suurin piirtein 6,4 prosenttiyksikköä suuntaansa. Virhemarginaali on näin ollen paljon isompi kuin HS:n jutussa mainittu kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.
Kokoomuslaisista Nato-jäsenyyden kannattajia siis on 95 prosentin todennäköisyydellä 38,6–51,4 prosenttia, jäsenyyden vastustajia puolestaan 36,6–49,4 prosenttia.
Nato-jäsenyyden kannattamisen ja vastustamisen virhemarginaalit menevät näin ollen peräti yli kymmenen prosenttiyksikön verran päällekkäin.
Niinpä HS:n toimittajalla ei tosiasiassa ollutkaan mitään perusteita kummalliselle väitteelleen, että kokoomuksen kannattajat ovat "niukasti" Nato-jäsenyyden kannalla.
Oikeasti emme ainakaan HS-gallupin perusteella tiedä, onko kokoomuslaisten sakissa enemmän Nato-jäsenyyden kannattajia vai vastustajia.
Gallupin tuloksen saattoi selittää pelkkä otantasattuma, jonka merkityksen tarkastelua toimittajat jostakin syystä karttavat kuin ruttoa.
Koko lailla surullista oli havaita, että HS:n Tuomas Niskakankaan outoa ja tosiasiassa perusteetonta väitettä kokoomuslaisista toistettiin ilman kritiikin häivääkään lähes kaikissa tiedotusvälineissä.
Hufvudstadsbladet intoutui uutisoimaan HS:n väitteen siinä muodossa, että kokoomuslaisista jopa enemmistö kannattaa Nato-jäsenyyttä. Pyynnöstäni lehden toimitus kuitenkin oikaisi heti moisen väitteen, mutta ei tietenkään käsittänyt, ettei väitteelle edes korjatussa muodossaan ollut perusteita.
Rättelse: Nato
I en webbnotis om finländarnas åsikter om Nato stod det felaktigt att en majoritet av samlingspartisterna stöder Nato. Ändrat till "Nato-sympatisörerna är fler än motståndarna. 45 procent stöder ett medlemskap och 43 är emot."
Journalismin sovinistisiat saavat kyytiä
Perjantaina 10.11.2017 minä myös – #metoo – sain elää kovia aikoja. Postihenkilön kiikuttama Journalisti muistutti faktantarkistusta harrastavaa sovinistisikaakin tämän ikiaikaisista rötöksistä.
Totta se on. Olen 1967 alkaneen toimittajan uran aikana tuijottanut hississä, no, niitä, ja rivoja vitsejäkin olen vääntänyt. Pelkään, että käräjillä näin kauheita rötöksiä vielä joku päivä puidaan.
Yksinäistä käräjillä ei kuitenkaan tule olemaan, sillä Journalistin häirintäkysely paljasti, että meitä journalismin todellisia rötösherroja, sovinistisikoja, on pilvin pimein.
Journalistin kyselyyn vastanneista nimittäin "lähes puolet kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää työuransa aikana". Ja vastaajista enin osa – peräti neljä viidestä – oli tietysti naisia.
Kysely ylitti, totta kai, myös Hesarin uutiskynnyksen, ja tähän tapaan HS:n printtilehti lauantaina 11.11. otsikoi uutisensa Journalistin kyselystä:
Kysely toteutettiin Journalistin mukaan Journalistiliiton jäsenkirjeen mukana lähetetyllä lomakkeella. Kun lehti ei paljastanut, kuinka monille kyselylomake oli lähetetty, kysäisin asiaa liittoni toimistosta.
Tiedottaja Jaakko Kilpeläinen kertoi, että lomake oli lähetetty sähköisen jäsenkirjeen mukana kaikille niille liiton jäsenille, jotka olivat ilmoittaneet meiliosoitteensa jäsenrekisteriin ja jotka eivät olleet kieltäneet jäsenkirjeen lähettämistä.
Kilpeläinen arveli, että noin 12 000 liiton 14 550 jäsenestä sai kyselylomakkeen. Kyselyyn vastasi Journalistin jutun mukaan lopulta 360 liiton jäsentä.
Vastausprosentti 3!
Niistä Journalistiliiton jäsenistä, jotka olivat saaneet kyselystä tiedon, siis peräti 3 % päätti valikoitua vastaajiksi. Ja lähes puolet heistä kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää joskus työuransa aikana, kenties vuosia tai vuosikymmeniä sitten.
Olisitko sinä journalistina laatinut tällaisten tietojen perusteella HS:n toimituksen tapaan otsikon "Lähes puolta journalisteista on häiritty"?
Kuuliaisen puudelin homeinen lähdekritiikki
Jos oli perjantai 10.11. faktojen tarkistamisen harrastajalle synkähkö päivä, niin torstai 9.11. oli onneksi tuottanut iloakin. Sitä tuotti Helsingin Sanomien tiedetoimituksen esimies Jukka Ruukki.
Hän ruoti kriittisesti Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n Turun yliopistolla teettämää kyselytutkimusta ja sivalsi mediaa, joka hänen mielestään "toisti opettajajärjestön viestin kuin kuuliainen puudeli".
Lähes 40 prosenttia Sisäilmatutkimus 2017:n vastaajista ilmoitti terveydentilansa huonontuneen viimeksi kuluneen vuoden aikana. Siis viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tulos oli sokeeraava.
Hesarin tiedetoimituksen pomon muun muassa tämä sokkitulos sai kiinnittämään kriittistä huomiota myös kyselyn vastausprosenttiin:
"Opettajakyselyn vastausprosentti jäi murheelliseksi, noin kahteenkymmeneenviiteen. Ei ole vaikea arvata, ketkä vastasivat. Ne, joita sisäilma huolettaa."
Tutkimusraportissa kerrotaan, että oirekysely lähetettiin sähköpostina satunnaisotantana valitulle joukolle OAJ:n jäsenkuntaa. Otannan teki OAJ.
Kyselylinkki avattiin 29.3.2017 ja suljettiin 22.6.2017, joten vastaamiseen oli aikaa lähes kolme kuukautta. Kyselyyn vastasi "muistutusten jälkeen" 4 920 henkilöä.
Vastausprosentti todella oli noin 25, mikä tutkimusraportin mukaan on "tyypillinen oirekyselyn vastausprosentti laajoissa, aikaa vievissä kyselyissä".
Kysely olikin toden totta laaja ja aikaa vievä. Vastaajalta udeltiin valtavaa määrää tietoa työpaikan rakennuksesta, sen materiaaleista, rakentamisen tavasta, korjauksista, ilmanvaihtojärjestelmästä, ja tietty yksityiskohtaisia tietoja vastaajan terveydentilasta.
Vastaaminen vaatikin taatusti tosi kovaa motivaatiota. Tämänkin takia Ruukki saattoi hyvinkin olla oikeassa arvatessaan, että ne vastasivat, joita sisäilma huolettaa.
Rohkenen ajatella, että Ruukin arvausta tukee myös tutkimusraportin sivulta 53 löytyvä taulukko 34. Siinä ovat vastaukset kysymykseen "Onko teillä jokin lääkärin toteama sairaus tai tila?".
Vastaajat olivat ilmoittaneet hirmuisen joukon erilaisia lääkärin toteamia sairauksia tai "tiloja" aina nivelrikosta lapsettomuuteen asti.
Ja 4 920 vastaajasta vain 1 056 eli 21,5 % oli niitä, joilla ei ollut ilmoituksensa mukaan yhtäkään taulukossa mainituista yli kolmestakymmenestä lääkärin toteamasta sairaudesta tai "tilasta".
En tiedä, kuinka yleisiä lääkärin toteamat sairaudet tai "tilat" koko opettajakunnassa ovat, mutta hämmentävän tautisia etujärjestön kyselyn vastaajiksi valikoituneet olivat.
"Ei ole vaikea arvata, ketkä vastasivat. Ne, joita sisäilma huolettaa", arvaili HS:n tiedetoimituksen pomo. Minua puolestani houkuttaa arvailla, oliko vastaajia sittenkään valittu satunnaisotantana.
Raportissa kerrotaan OAJ:n tekemästä satunnaisotannasta ja korostetaan, että "tutkimusaineisto edustaa hyvin koko tutkimuksen kohteena olevaa joukkoa".
Miksi meille ei kuitenkaan kerrota kyselyn ulkoista luotettavuutta kuvaavia lukuja? Missä ovat tiedot virhemarginaaleista?
79 % suomalaisista maksaa veronsa mielellään
Sopivasti juuri verotustietojen julkaisemisen juhlapäivän aattona, 30.10.2017, Verohallinto tiedotti elo-lokakuussa teettämänsä asennetutkimuksen tuloksista.
Tiedotteen kärjessä oli tieto siitä, että "79 % suomalaisista maksaa veronsa mielellään" ja että "luku on noussut neljässä vuodessa peräti 10 prosenttiyksikköä".
Kyselyn tulosten luotettavuuden arvioimista varten Verohallinnon tiedote tarjosi olemattomat tiedot. Tässä kaikki:
"Tutkimuksen toteutti Verohallinnon toimeksiannosta IROResearch Oy. Tutkimuksessa haastateltiin 1 000 vastaajaa ikävälillä 15–74 vuotta tietokoneohjatuin puhelinhaastatteluin elo-lokakuussa 2017. Verohallinto on teettänyt vastaavia tutkimuksia kahden vuoden välein, viimeksi vuonna 2015."
Näin omaperäisesti lukijoille tarjosi tietoja tulosten luotettavuuden arvioimista varten Helsingin Sanomien taloustoimitus Anni Lassilan kirjoittamassa ja 30.10. julkaistussa nettilehden jutussa.
"Tutkimuksen Verohallinnolle teki IROResearch Oy. Tutkimuksessa haastateltiin 1 000 vastaajaa ikävälillä 15–74 vuotta tietokoneohjatuin puhelinhaastatteluin elo–lokakuussa 2017. Verohallinto on teettänyt vastaavia tutkimuksia kahden vuoden välein, viimeksi vuonna 2015."
Verohallinnon tarjoamat tiedot siis riittivät HS:lle. Lehteä ei kiinnostanut tieto siitä, miten vastaajat kyselyyn oli valittu. Lehteä ei kiinnostanut ylipäätään tieto kyselyn ulkoisesta luotettavuudesta.
Tässä kohtaa on syytä todeta, että minkään muidenkaan medioiden uutistoimittajia ja kolumnien ja pääkirjoitusten kirjoittajia ei kiinnostanut vähääkään se, olivatko tulokset luotettavasti yleistettävissä koskemaan 15–74-vuotiaita suomalaisia.
Minua kysymys kiinnosti ja vilkaisin, mitä asiasta ehkä oli kirjoiteltu Verohallinnon asiantuntijoiden Veroblogissa. Ja olihan blogissa toki kirjoitettu asiasta, mutta mielestäni ei kuitenkaan riittävästi.
Niinpä lähetin Verohallinnon blogin kirjoittajalle, palveluasiantuntija Janne Myyrylle sähköpostin, jossa oli kaksi kysymystä:
"Hei,
kerroit, että IROResearch Oy:n tutkijat valitsevat haastateltavat ”satunnaisotannalla kaikista suomalaisista”. Jäin pohtimaan, mikä oli se otantakehikko, josta vastaajat kertomallasi tavalla valittiin.
Oliko otantakehikko todellakin sellainen, että kaikilla 15–74-vuotiailla suomalaisilla oli yhtä iso nollasta poikkeava todennäköisyys tulla valituksi otokseen? Kyselystä julkaistut tiedot viittaavat vähän siihen, että näin ei sittenkään olisi ollut.
Entä mikä oli kyselyn vastausprosentti, jos vastaajia oli lopulta 1 000?"
Janne Myyry selvitti asiaa, vastasi kysymyksiini asiallisesti ja julkaisi vastaukset Veroblogissa lisäinfona.
Vastauksista kävi ilmi, että satunnaisotannan otantakehikkona oli ollut väestötietojärjestelmä, joten niiltä osin asiat vaikuttivat olevan kunnossa. Utelemastani vastausprosentista Myyry antoi tällaisen vastauksen:
"Laskemalla kiinni saadut henkilöt bruttoluvuksi, tutkimuksen vastausprosentiksi saatiin 23 %."
Vastausprosentti 23!
Kuten muistamme, Helsingin Sanomien tiedetoimituksen esimies oli – hyvästä syystä – luonnehtinut OAJ:n teettämän oirekyselyn vastausprosenttia 25 "murheelliseksi".
Verohallinnon kyselyssä vastausprosentti oli säälittävät 23, mutta tieto tästä ei kiinnostanut gallupjournalismin riemujuhlijoita vähääkään.
Se se vasta murheellista oli ja on. Veronmaksajia olisi totta kai tullut muistuttaa surkeasta vastausprosentista ja siitä, että sen vuoksi kyselyn tuloksiin on syytä suhtautua varauksin.
Miksi ihmeessä suomalaiset suostuvat maksamaan mukisematta siitä sekundasta, jota luotettavaksi itseään julkeasti mainostavan "laatumedian" "journalistit" heille gallupjournalismina tuottavat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti