Faktavahti

"Hyvätuloiset, kaupunkilaiset ja yrittäjät 

pärjäävät tulevaisuudessa"

Tampereen yliopiston journalistiikan professorina tätä nykyä toimiva Heikki Luostarinen ruoti julkisuuden hallintaa kiinnostavasti vuoden 1994 väitöksessään Mielen kersantit.

Väitöksen havainnot ovat tuoreita ja ajankohtaisia vielä tänäänkin, myös silloin, kun tutkaillaan ajatusten hallintayrityksiä esimerkiksi gallupien avulla.

Väikkärin nimi viittaa pisteliäästi journalisteihin, jotka eivät edes yritä irtiottoa mielen hallintaa tavoittelevista lähteistä, vaan toteuttavat kiltisti ja kritiikittä lähteidensä vaikutusyrityksiä.

"Lähdeorganisaatio on saavuttanut ihannetilan silloin, jos sen tabu-asema ei riipu painostuksen keinoista tai pelosta, vaan siitä, että journalistit tulkitsevat lähteen edustavan ristiriidattomasti yhteistä etua", Luostarinen huomautti (s. 251).

Juuri tällaisen lähdeorganisaation ihannetilan on meillä saavuttanut esimerkiksi Veronmaksajain Keskusliitto, itse asiassa jo vuosikymmeniä sitten.

Vaikka Veronmaksajat harrastaa ilmiselvästi oikealle viritettyä lobbausta ja ajatusten hallintaa, toimittajat laidasta laitaan tapaavat tulkita tämän lempilähteensä edustavan yhteistä etua.

Olen alkanut mietiskellä, josko Kunnallisalan kehittämissäätiökin on saavuttanut lähteenä tuon Luostarisen kuvaaman ideaalitilan.

Tulkitsevatko toimittajat myös KAKSin edustavan ristiriidattomasti yhteistä etua? Mikä on KAKSin edustama yhteinen etu?

Kotisivuillaan KAKS kertoo olevansa yleishyödyllinen, itsenäinen säätiö, jonka "tavoitteena on tukea kuntia ja maakuntia sekä parantaa niiden toimintamahdollisuuksia".

Tavoitteidensa toteuttamiseksi se "rahoittaa kuntia palvelevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, julkaisee lehteä ja kirjoja, keskustelee ja kouluttaa". Säätiön esittelyä löytyy tästä.

Sytykkeen tämän päivän postaukseen sain KAKSin 4.8. julkaisemasta tiedotteesta ja siitä, miten muutamat tiedotusvälineet uutisoivat tiedotteen sanomasta. Tiedotteen voi lukea tästä.

Kunnallisalan kehittämissäätiö oli teettänyt Kantar TNS Oy:llä "laajan" kyselyn. Tiedote julisti kyselyn osoittavan, että "kansalaiset uskovat vain hyvätuloisten elinolojen kehittyvän parempaan suuntaan seuraavan kymmenen vuoden kuluessa".

KAKS kertoi, että tutkimuksen aineisto oli koottu toukokuussa nettipaneelissa. Haastatteluja oli tehty jopa 6 193. Vastaajien kerrottiin edustaneen Ahvenanmaata lukuun ottamatta maan 18–79-vuotiasta väestöä.

"Tutkimuksen tulosten virhemarginaali on noin yksi prosenttiyksikkö suuntaansa", KAKS tiedotti.

Kyselyn ilmeisesti tärkeimmiksi katsomansa tulokset KAKS oli tiedotteessa tiivistänyt kuvioon 1.

Kuviota ihaillessani aloin ihmetellä aika erikoiselta vaikuttavaa väestöryhmien luokittelua. Siitä oli ainakin varttuneen toimittajaretkun käristyskupolilla jokseenkin mahdotonta saada tolkkua.

Miten ihmeessä tuloksia oikein pitäisi tai voisi tulkita, kun väestöryhmät näyttivät menevän sikin sokin päällekkäin? Ajatellaanpa yhtenä esimerkkinä vaikka väestöryhmää "maaseudulla asuvat".

Kyselyn vastaajista 64 prosenttia oli sitä mieltä, että maaseudulla asuvien elinolot kehittyvät huonompaan suuntaan, kun ajatellaan kymmentä vuotta eteenpäin.

Kehittyvätkö siis vastaajien mielestä huonompaan suuntaan myös maalla asuvien hyvätuloisten elinolot? Vain ani harva vastaajahan arveli hyvätuloisten elinolojen ylipäätään kehittyvän huonompaan suuntaan.

Entä mitä meidän pitäisi sitten ajatella vaikkapa "viljelijät"-väestöryhmää koskevasta tuloksesta?

Vain 11 prosenttia vastaajista arvioi viljelijöiden elinolojen kehittyvän parempaan suuntaan. 58 prosenttia arvioi viljelijöiden elinolojen kehittyvän huonompaan suuntaan.

Mutta viljelijäthän ovat nykyisin ainakin keskimäärin hyvätuloisia yrittäjiä, ja hyvätuloisten elinolojen arvioitiin kuvion mukaan kehittyvän parempaan, ei huonompaan suuntaan.

Miksi KAKS oli nimennyt yhdeksi arvioitavaksi väestöryhmäksi "viljelijät"? Miksi vastaajia ei pyydetty arvioimaan "maatalousyrittäjien" elinolojen kehitystä?

Tilastokeskus esimerkiksi ei tulonjakoa kuvaavissa tilastoissaan kerro mitään "viljelijöistä" vaan "maatalousyrittäjistä".

En malta olla muistuttamatta siitä, että vuonna 2016 maatalousyrittäjien talouksissa käytettävissä olevat tulot olivat keskimäärin 64 927 euroa, kun kaikkien kotitalouksien vastaavat tulot olivat keskimäärin "vain" 44 307 euroa.

Pelasiko Kunnallisalan kehittämissäätiö jotain omia tarkoitusperiään palvelevaa mielikuvapeliä, kun se uteli kyselynsä viattomilta vastaajilta arvioita "viljelijöistä" eikä "maatalousyrittäjistä"?

Kaikki käy?

KAKSin yritys vaikuttaa kyselyllään ajatusten hallintaan ei näytä ainakaan vielä olleen järin menestyksekäs. Vain muutamat tiedotusvälineet ovat toistaiseksi uutisoineet kyselyn tuloksista.

Maaseudun Tulevaisuuden uutisen voi lukea tästä, Kansan Uutisten uutisen tästä ja Karjalaisessa olleen STT-uutisen tästä.

Yhteinen piirre julkaistuissa uutisissa on se, että ne on värkätty kiltisti ja kritiikittä "mielen alokkaiden" otteella. Uutisista ei välity epäilyksen häivääkään kyselyn pätevyydestä, ei miltään osin.

Johtavana journalistisena periaatteena näyttää olleen Bill "Cigar" Clintonin ja Monica Lewinskyn kuuluisasta seksisuhteesta tuttu, kiihottava ajatus: kaikki käy.

Kaikki käy -hengessä uutisten kirjoittajat suhtautuivat kyselyn luokittelujen lisäksi siihen infoon, jota KAKS oli jakanut kyselyn tekotavasta.

Uutiset kertoivat kiltisti, mitä kyselyn tulokset osoittivat "suomalaisista" ja "kansasta", vaikka ei ollut mitään takeita, että netin kuluttajapaneeliin perustuvat tulokset voi yleistää koskemaan 18–79-vuotiaita suomalaisia.

Kaikki käy -meiningillä meni yleisölle jakeluun myös KAKSin tiedotteen perätön tieto, jonka mukaan "tutkimuksen tulosten virhemarginaali on noin yksi prosenttiyksikkö suuntaansa".

Kyselyn tuloksilla ei tietenkään ollut vain yhtä virhemarginaalia, vaan kullakin tuloksella oli tässäkin kyselyssä ikioma virhemarginaalinsa.

Ei tämä tämän päivän journalismin meno järin hääviltä näytä, mutta mikä sitten lääkkeeksi?

Heikki Luostarinen korosti liki neljännesvuosisata sitten, että "journalistien olisi kehitettävä kriittistä silmäänsä". Näin muun muassa sen takia, että "ajan henkeä" tuotetaan suuren pr-ammattitaidon voimin.

Kiinnostavasti vaikkapa nyt KAKSin tuoreinta vaikutusyritystä ajatellen Luostarinen patisti vuonna 1994 toimituksia uhraamaan enemmän työpanosta intressiselvityksille:

"Toimituksen ajan olisi riitettävä myös lähteiden intressien esittämiseen yleisölle."

Tämä olisi jo aika raju vaatimus tämän ajan journalismille, jossa mielen kersantit ja alokkaat tarjoavat auliisti palveluksiaan ennen muuta ylempää tuleville ajatusten hallintayrityksille.