Faktavahti

"Niinistön esittämä väite ei ollut totta"

Elokuun 13. päivänä 2018 julkaistu toimittaja Matti Mörttisen ja toimittaja Lauri Nurmen teos Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra (Into) on sytyttänyt kiivaan julkisen debatin presidentin valtaoikeuksista.

Kirjan tekijät paljastivat esimerkiksi joulukuussa 2015 pidetyn neuvonpidon, johon Niinistö oli kutsunut EK:n ja SAK:n johtajat. Tapaamisesta ei silloin hiiskuttu sanaakaan julkisuuteen.

"Kiky-sovun salattu takuumies" -luvussa (s. 243–247) kerrottujen tietojen mukaan presidentti vetosi tuossa aamutilaisuudessa työmarkkinapomoihin kikyn neuvottelujen puolesta.

Mörttinen ja Nurmi tulkitsivat, että "tasavallan presidentti oli puuttunut salaisesti sen hetkisen sisäpolitiikan tärkeimpään ja kiistanalaisimpaan asiaan kertomatta siitä omaa taustapuoluettaan edustavalle valtiovarainministerille".

Niinpä he kysyivätkin: "Ylittikö presidentti valtaoikeutensa kutsuessaan EK:n ja SAK:n johtajat neuvonpitoon Mäntyniemeen?"

On hämmentävää, että kirjan herättämässä debatissa on vaiettu tyystin siitä, miten presidentti tammikuussa 2014 puuttui yhteiskuntaa vahvasti jakavaan, todella kiisteltyyn sisäpolitiikan ideologiseen kysymykseen. Kyse oli julkisen sektorin koosta.

Erityisen hämmentävä havainto on siksi, että teoksen mukaan (s. 284–285) Sauli Niinistö puuttui tähän sisäpolitiikan jättikiistaan esittämällä julkisen sektorin koosta väitteen, joka ei ollut totta.

Väite Selkäranka-seminaarissa 

15.1.2014 Helsingin Kulttuuritehdas Korjaamossa järjestettiin teollisuuden tulevaisuutta pohtiva "Selkäranka-seminaari". Seminaarin oli kutsunut koolle elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.).

Arvovaltaiseksi seminaarin avaajaksi oli saatu itse tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Presidentin kanslian 15.12.2014 uutisen mukaan Niinistö otti avauspuheessaan kantaa julkisen sektorin tilaan ja esitti varoituksen:

"Julkisen sektorin osuus Suomen bruttokansantuotteesta on 58 prosenttia, joka ilmeisesti on eniten maailmassa tällä hetkellä. Se ei ole terve tilanne alkuunkaan."

Samana päivänä @TPKanslia julkaisi vielä tviitin: "#TPNiinistö: Julkisen sektorin osuus bkt:stä 58 %. Tilanne ei ole terve. #selkäranka".

Presidentin kanslian uutisesta ja tviitistä voinee päätellä, että Niinistö halusi varmistaa väitteelleen mahdollisimman laajan julkisuuden. Senkin voinee päätellä, että väite ei ollut mikään lipsahdus vaan tarkkaan harkittu ulostulo.

Mörttisen ja Nurmen kirjassa väite esitettiin ikään kuin osoituksena siitä, että "talouspolitiikassa Niinistöstä ei demaria hevillä saa". Väitteeseen viitaten he kirjoittivat:

"Tammikuussa 2014 Niinistö pillastutti poliittisen vasemmiston elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren koollekutsumassa Selkäranka-seminaarissa."

Kirjan tekijöiden mukaan Niinistön "sanoista seurasi kritiikkiaalto tasavallan presidenttiä kohtaan, koska Niinistön esittämä väite ei ollut totta".

Erityisen kiinnostava tämä tieto epätodesta väitteestä on, jos Mörttisen ja Nurmen arvelu Niinistön tarkoituksesta osui kohdalleen:

"Niinistön tarkoituksena oli kaiketi patistella poliitikkoja julkisen talouden mittaviin leikkauksiin. Siinä hän taisi onnistua. Kansalaisten mielikuvissa vahvistui käsitys mammuttimaisesta julkisesta sektorista: 58 prosentin bkt-osuus kuulosti sosialismilta – ja Suomihan olisi sosialistinen maa, jos väite pitäisi paikkansa."

"Kritiikkiaalto"?

Mörttisen ja Nurmen ilmaisu Niinistön sanoista seuranneesta "kritiikkiaallosta" on vähän erikoinen ja haiskahtaa jopa lievää ronskimmalta liioittelulta.

Mitään kansakuntaa ravisuttavaa kritiikkiaaltoa ei ainakaan valtavirran mediassa noussut. Sen sijaan toimittajat liki järjestään nielivät Niinistön väitteen juttuihinsa vailla kritiikin häivääkään, karvoineen päivineen. Tässä pari esimerkkiä.

Talousssanomissa Paavo Teittinen raportoi väitteestä heti 15.1.2014 ja kertoi Niinistön pitävän julkisen sektorin kokoa "täysin kestämättömänä":

– Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa 58 prosenttia. Se taitaa olla enemmän kuin missään muualla maailmassa, Niinistö sanoi.

– Se ei ole terve tilanne. Julkisen sektorin koko on täysin kestämätön.

Helsingin Sanomat kiitteli 18.1.2014 pääkirjoituksessa Niinistön olleen oikealla asialla, kun hän ilmaisi huolensa julkisen sektorin paisumisesta:

"Suomessa julkisen sektorin osuus kokonaistuotantoon suhteutettuna on maailman huippua: yli 58 prosenttia."

Kirjassaan Mörttinen ja Nurmi viittaavatkin vain Tilastokeskuksen pääjohtajan Marjo Bruunin ja saman viraston kansantalouden tilinpidon silloisen ekspertin Olli Savelan tylyyn kritiikkiin, joka muistuttaa täystyrmäystä.

Pääjohtaja Marjo Bruunin 27.1.2014 Tieto & trendit -lehdessä julkaistun artikkelin Miten mitata julkisen sektorin kokoa pitäisi olla luettavissa tästä.

Artikkeli on suositeltava kaikille niille, jotka haluavat lukea tiiviin ja selkeän esityksen siitä, miksi Niinistön väite ei ollut totta.

Yliaktuaari Olli Savelan artikkeli Minkä kokoinen on julkinen talous? julkaistiin vuoden 2015 alussa Palkansaajien tutkimuslaitoksen sivuilla.

Hyvinvointivaltio 2010-luvulla -teokseen sisältyneen pitkähkön artikkelin (s. 14–34) pitäisi avautua luettavaksi tästä.

Savelan artikkelia suosittelen kaikille niille, jotka janoavat yksityiskohtaisempaa tietoa julkisen talouden tosiasiallisesta koosta.  

Mörttinen ja Nurmi kuvasivat kirjassaan Tilastokeskuksen asiantuntijoiden kritiikkiä Niinistön väitteestä tähän tapaan:

"Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun joutui puuttumaan vääristyneeseen keskusteluun blogissaan tammikuussa 2014: 'Sauli Niinistö totesi, että Suomen julkisen sektorin menot ovat lähes 60 prosenttia bkt:stä. Tämä ei tarkoita, että yksityisten menojen suuruus vastaisi 40 prosenttia bkt:stä. Yksityisen sektorin menot ovat itse asiassa paljon suuremmat kuin bkt.'

Pääjohtaja Bruun väänsi rautalangasta, että tuotannon arvoa kuvaava bruttokansantuote koostuu yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä – ei yksityisistä ja julkisista menoista. Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savela arvioi Niinistön lausuntoa kriittisesti Hyvinvointivaltio 2010-luvulla -teoksen tutkimusartikkelissaan 'Minkä kokoinen on julkinen talous?'

Vuonna 2013 yritysten menot olivat 139 prosenttia suhteessa bkt:hen. Niinistön puheen logiikalla yksityisen sektorin osuus bkt:stä olisi ollut 139 prosenttia. Väitteen järjettömyyden havaitsee kuka tahansa. Presidentti puhui julkisen sektorin bkt-osuudesta, vaikka kyse oli kahden erimitallisen asian välisestä suhdeluvusta. Suomen julkisen sektorin osuus kansantalouden arvonlisäyksestä eli bkt:stä oli silloin 21,2 prosenttia, eli virhe oli kolminkertainen, kun Niinistö puhui 58 prosentista."

Tässä Mörttisen ja Nurmen kuvauksessa on yksi aika paha virhe. He olivat nimittäin unohtaneet tyystin yksityiseen sektoriin kuuluvat kotitaloudet; yksityistä sektoria eivät ole vain yritykset.

Vuonna 2013 kotitalouksien kaikki menot olivat 83 prosenttia suhteessa bkt:hen. Niinpä Niinistön puheen logiikalla yksityisen sektorin "osuus" bkt:stä olisi ollut 222 prosenttia, ei 139 prosenttia.

Palaan vielä Olli Savelan artikkeliin. Se on erityisen suositeltava myös siksi, että hän osoittaa, miksi julkiset menot suhteessa bkt:hen eivät vuonna 2013 olleet oikeasti 58 prosenttia. Ne olivat vain noin 50 prosenttia suhteessa bkt:hen.

Indoktrinaatioon sopiva retorinen oivallus

Tilastokeskuksen asiantuntijoiden tekstien perusteella voi varmuudella todeta, että Niinistön väite Selkäranka-seminaarissa ei ollut totta. Se oli päinvastoin täyttä pötyä.

Mutta jekuttiko tasavallan presidentti alamaisiaan tarkoituksella, vai eikö hän vain tiennyt, mikä oikeasti on julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta?

Mörttinen ja Nurmi eivät lainkaan vastanneet tähän kysymykseen, he vain totesivat, ettei väite ollut totta.

Minä taas olen kirjoittanut tästä asiasta Faktavahdissa jo 27.1.2018 ja asettunut sille kannalle, että Niinistö veti alamaisiaan nenästä tarkoituksella. Postauksen voi lukea tästä.

On syytä muistaa, että Niinistö kokeneena, akateemisesti koulutettuna poliitikkona toimi yhtä soittoa seitsemän vuotta valtiovarainministerinä (1996–2003).

Jopa pelottava on sellainen ajatus, että valtiovarainministerinä toimisi seitsemän vuoden ajan poliitikko, joka ei tiedä edes, mistä bruttokansantuote rakentuu. Tällaista ajatusta en tohdi ostaa.

Niinistön puolustukseksi kaiketi on kohtuullista todeta, ettei indoktrinaatioon passeli väite ollut hänen ikioma keksintönsä. Retorisella oivalluksella on pitkä historia ja väitteen hokijoiden joukko sankka.

Oivalluksen suosio on varsin helposti ymmärrettävissä, sillä viattomalta tuntuva, asiantuntemusta viestivä väite on taannut indoktrinaation pomminvarman onnistumisen.

Kansantalouden tilinpitoon perehtymättömät kansalaiset eivät ole mitenkään voineet havaita olevansa ujutuksen kohteena, kun heille on kerrottu, että julkisen sektorin osuus bkt:stä on jo lähes 60 prosenttia tai että julkiset menot ovat bkt:stä jo lähes 60 prosenttia.

EVA asialla jo 1980-luvulla

30.9.2016 Helsingin yliopistossa tarkastettiin FM Maiju Wuokon väitös "Markkinatalouden etujoukot: Elinkeinoelämän valtuuskunta, Teollisuuden keskusliitto ja liike-elämän poliittinen toiminta 1970–1980-lukujen Suomessa".

Vuoden 2017 alussa Talous & yhteiskunta -lehti (1/2017) julkaisi Wuokon artikkelin "Talouden tosiasioiden taju – liike-elämä politiikassa". Artikkelin tiedot perustuivat paljolti väitökseen.

Artikkelissaan Wuokko kertoi EVAn halusta panna piste hyvinvointivaltion paisumiselle ja totesi:

"Nyrkkisäännöksi EVA määritteli, että julkisen talouden koon tulisi pysyä alle 40 prosentissa suhteessa bkt:en."

Uteliaana kysäisin pian artikkelin ilmestymisen jälkeen Maiju Wuokolta, määrittelikö EVA julkisen talouden kokoa 1970–1980-luvulla todellakin ihan asiallisesti "suhteessa" bkt:hen.

Halusin siis tietää, jättivätkö EVAn vaikuttajat 1970–1980-luvulla käyttämättä mainion retorisen tempun ja kuvasivat julkisen talouden kokoa vain julkisten menojen ja bkt:n "suhteena".

Väitöksensä aineistoja ystävällisesti kaiveltuaan Maiju Wuokko kertoi, että 1980-luvun lähteissä EVA puhui julkisen sektorin "osuudesta" bkt:stä.

Tällä puheella ei hänen nähdäkseen kuitenkaan 1980-luvulla "erityisemmin vielä retosteltu", ei ainakaan samassa määrin kuin nykyään.

Julkisen sektorin "osuus" bkt:stä maistui 1990-luvun Hesarille

Helsingin Sanomat toimikoon tässä esimerkkinä siitä, miten julkisen sektorin "osuus" bkt:stä maistui 1990-luvun medialle. Näin lähinnä vain siksi, että HS:n mainiosta digiarkistosta tiedot löytyvät helposti.

6.6.1991 HS julkaisi STT-uutisen, jossa todettiin: "Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta oli viime vuonna 38,1 prosenttia. Tänä vuonna sen ennakoidaan kasvavan 42,4 prosenttiin."

8.2.1993 Hesari korosti kansantulon romahtamisen asiayhteydessä: "Julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta hipoo 60:tä prosenttia, ja rahoitusalijäämä oli viime vuonna 44 miljardia markkaa."

12.7.1993 Helsingin Sanomat julkaisi pääkirjoitustoimittaja Risto Uimosen laatimaksi kerrotun pääkirjoituksen "Suomalaista sosialismia". Uimonen huomautti, että Ahon hallituksen aikana Suomesta oli tullut maa, "jossa julkinen valta dominoi taloutta":

"Julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta on räjähtänyt Suomessa terveeltä 36–42 prosentin tasolta reilusti yli 50 prosentin eli sosialistisiin lukemiin."

"JSN-testi" onnistui ehkä hillitsemään indoktrinaatiota

Äkkiseltään olisi voinut luulla, että Tilastokeskuksen asiantuntijoiden puututtua yllä kuvatulla tavalla peliin media olisi lakannut sumuttamasta yleisöä Niinistön pötypuheen väitteellä.

Mutta niin ei käynyt. Indoktrinaation mahdollisuus oli kaiketi ylivoimaisen houkuttavaa. Kun ujutus vain jatkui, lähetin lehdille oikaisupyyntöjä.

Iltalehti, Turun Sanomat ja Helsingin Uutiset eivät suostuneet oikaisemaan lukijoille levitettyjä perättömiä väitteitään. Niinpä tein lehtien menettelystä kantelut Julkisen sanan neuvostolle.

Silloin elettiin vielä sitä vanhaa "hyvää" aikaa, jolloin Risto Uimosen johtama JSN otti osan kanteluistani käsiteltäväkseen ja teki niistä vapauttavia ja langettavia päätöksiä.

Kiinnostavasti nuo kolme kantelua tärppäsivät, ja JSN teki niistä langettavat päätökset. Ne olivat perusteltuja päätöksiä.

Helsingin Uutisia koskevan päätöksen (5571/SL/14, 13.11.2014) voi lukea tästä. Turun Sanomia koskeva päätös (5547/SL/14, 13.11.2014) löytyy täältä ja Iltalehteä koskeva päätös (5618/SL/14, 26.2.2015) täältä.

Näppituntumalta rohkenen arvioida, että langettavat päätökset, jotka JSN kanteluistani teki, ovat ehkä ainakin vähän hillinneet julkisen sektorin kokoon liittyvää indoktrinaatiota mediassa.

Tähän ilmiöön on toki voinut vaikuttaa sekin, että julkisten kokonaismenojen suhde bkt:hen on viime vuosina muun muassa bkt:n kasvun seurauksena kutistunut.

Mutta eivät ujutusyritykset sentään ihan kokonaan ole loppuneet. Osoituksena tästä voi mainita vaikkapa EVAn sivuilla 24.7.2018 julkaistun infon "kesäkurssista":

"Vuonna 2008 alkanut talouskriisi kiihdytti julkisten menojen kasvua. Vuonna 2013 julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta nousi 57,8 prosenttiin."

Olisipa kiinnostavaa tietää, keitä EVAn "kesäkurssin" oppilaat olivat. Mediasta kenties vielä voimme nähdä, oliko EVAn kurssin kävijöiden joukossa "vastuullisen journalismin" edustajia.