Faktavahti

Harhaanjohtamista vai vain huonoa journalismia?

Vaasan yliopiston tutkijat Ari Salminen ja Olli-Pekka Viinamäki julkaisivat torstaina 4.5. tutkimuksen "Piilokorruptio Suomessa: Mitä kansalaiset kertovat?". 

Kiinnostavaa tutkimusta varten kerättiin kansalaisten kertomuksia, kokemuksia ja tuntemuksia piilokorruptiosta kuukauden kestäneen avoimen nettikyselyn avulla. 

Kansalaisia houkuteltiin nettikyselyn vastaajiksi muun muassa lehtijuttujen avulla. Maaseudun Tulevaisuus otsikoi nettilehtensä 15.9.2016 yllytysjutun näin: 

"Kertomukset voi lähettää kuukauden ajan, 15.10. asti", MT:n uutinen kertoi ja tarjosi lukijoilleen myös linkin kyselyn e-lomakkeeseen.

Tietoa kyselystä ja e-lomakkeesta levitettiin kansalaisille Facebookissa ja Twitterissä. Linkkiä lomakkeeseen jakelivat useat yksityishenkilöt, ja linkkiä jakoi myös Transparency International Finland omilla Facebook-sivuillaan.

Tutkijoiden tiimi pyydysti vastaajia lisäksi netin suosituimmilta keskustelufoorumeilta. Se jakoi linkkiä esimerkiksi Suomi24- ja vauva.fi-sivustoille. 

Kertomuksia, kokemuksia ja tuntemuksia jäi pyydyksiin kaikkiaan 521, ja niistä tutkijat valitsivat tutkimuskäyttöön 420 kertomusta. 

Pyydystetyistä kertomuksista osa, emme tiedä kuinka iso osa, oli tutkitun ilmiön eli piilokorruption olemuksen vuosi pakostakin pelkkiä subjektiivisia epäilyjä. Sellaisten todistusvoima on jokseenkin olematon.

Tutkimusraportin sivulla 53 tutkijat "Loppukeskustelu"-luvussa muistuttivat vielä aiheellisesti siitä, että kertomukset kerättiin "avoimella nettikyselyllä" syys-lokakuussa 2016.

He korostivat, että "emme pyrkineet vastaamaan esimerkiksi siihen, miten tavanomaista tai epätavanomaista piilokorruptio on Suomessa".

"Aineistosta johtuen emme myöskään ottaneet kantaa siihen, miten laajasti piilokorruptiota esiintyy", tutkijat huomauttivat.

Tutkijat siis eivät edes pyrkineet selvittämään piilokorruption yleisyyttä, eikä kyselyn tekotapa eli avoin nettikysely olisi siihen vähäisintäkään mahdollisuutta tietysti suonutkaan.

Ilkka-lehti (päätoimittaja Satu Takala) kuitenkin "tiesi" tutkimusta ruotivassa pääkirjoituksessaan 6.5., että suomalainen piilokorruptio on "huolestuttavan yleistä".

Kainuun Sanomat (päätoimittaja Markus Pirttijoki) puolestaan "tiesi" 6.5. pääkirjoituksessaan, että Suomessa on rakenteellista piilokorruptiota "luultua enemmän":

"Lyhyellä aikaa tutkijat saivat 521 eri kertomusta, joista tutkimukseen voitiin ottaa 420. Määrä yllätti tutkijat, jotka vakuuttuivat rakenteisiin kätkeytyvän piilokorruption laajuudesta."

Tutkijat itse olivat raportissaan korostaneet, että he eivät "aineistosta johtuen" ottaneet mitään kantaa piilokorruption laajuuteen. 

Kainuun Sanomien mielestä tutkijat kuitenkin vakuuttuivat rakenteisiin kätkeytyvän "piilokorruption laajuudesta".

Mitä tällaisesta journalismista oikein pitäisi ajatella? Onko se harhaanjohtamista vai vain huonoa journalismia?

Voilla voidan voudin leuan,

tuomarin sianlihalla,

jottei tuomari toruisi

eikä vouti vormottaisi.

Tutkailin korruptioilmiötä jonkin verran 1990-luvulla, kun tein kollegani Kauko Paksulan kanssa tutkimuksen talousrikosten tilannetorjunnasta. Niinpä en malta olla kommentoimatta paria asiaa Vaasan yliopistossa tehdystä piilokorruptiotutkimuksesta. 

Siinä piilokorruptio on määritelty (s. 2–3) toiminnaksi, jossa esimerkiksi poliittista tai taloudellista valtaa käytetään väärin "vaikka toimitaan muodollisesti lakien ja säädösten puitteissa". Tällaista lähestymistapaa voi pitää perusteltuna. 

Korruptiota tutkinut sosiologi Paavo Isaksson arvioi (Korruptio ja julkinen valta, 1997) korruption torjunnan vähyyden selittyvän suureksi osaksi sillä, että ilmiö on ymmärretty kapeasta legalistisesta näkökulmasta.

Laajemmasta näkövinkkelistä katsottuna korruptio siis on julkisen vallan väärinkäyttöä joidenkin erityisintressien hyväksi myös silloin, kun tekoja ei ole suoranaisesti kriminalisoitu. 

Tällaistakin korruptiota on tietty syytä yrittää torjua, ja tässä mielessä Vaasan yliopiston tutkijoiden määritelmä piilokorruptiolle oli paikallaan. 

Mutta mitä mieltä on korruption käsitteen jakamisessa "ilmikorruptioon" ja "piilokorruptioon"?

Salminen ja Viinamäki toteavat, että "piilokorruptiossa korostuvat salailu ja näkymättömyys". Mutta juuri ne ovat kautta aikain olleet myös lahjonnalle ja muulle ilmikorruptiolle ominaisia piirteitä. 

Ihmetystä herättää myös se, että tutkijat määrittelevät juuri piilokorruption piirteiksi rakenteellisen korruption ja korruptoituneet verkostot. "Ilmikorruptiossakin" on totta kai kyse niin rakenteista kuin verkostoistakin.

Tästä näytti olleen hyvin tietoinen esimerkiksi valtiotieteilijä Catharina Groop, joka kesällä 2013 väitteli tohtoriksi korruption ehkäisemisestä poliittisissa instituutioissa.

Kiinnostavassa "Accountability and Corruption" -väitöksessään Groop tutki mm. juuri sitä, miten poliittisten instituutioiden rakenne vaikuttaa niiden vallakkaiden tilivelvollisuuteen, joille kansa on vaaleissa delegoinut päätösvaltaa.

Åbo Akademin väitöstiedotteessa todettiin: "Tutkimuksessa väitetään, että poliittisia instituutioita on mahdollista rakentaa tilivelvollisuutta silmällä pitäen, jolloin korruptioon liittyvät mahdollisuudet ja kannustimet myös vähenevät."

On kiva havaita, että Groopin suosittelemassa korruption torjunnassa – korruption mahdollisuuksien ja kannustimien vähentämisessä – on kyse juuri korruption tilannetorjunnasta.

Korruption tilannetorjuntaa ovat myös seuraavat Vaasan yliopiston tutkimuksessa esitetyt "järjestelmän kehittämistä koskevat keinot":

- Tilintarkastuksen ja toiminnallisten tarkastusten sisällöllinen laajentaminen.

- Virkamiesten toimi- ja harkintavallan suitsiminen.

- Väärinkäytösten paljastaminen ja raportointi (whistleblowing ja ilmoittajien suojelu).

Rohkenen epäillä, että tällaisia rakenteisiin kajoavia esityksiä korruption ja muun talousrikollisuuden torjuntaa pitkälti hallitseva elinkeinoelämän eliitti ei kuunaan hyväksy. 

Tutkijoiden esittämille piilokorruption vähentämisen "pehmeille" keinoille voi povata parempaa menestystä, mutta niillä taas ei piilokorruptionkaan vähentämisessä pitkälle päästä.

Talousrikosten tilannetorjunta -tutkimuksessa korruption torjuntaa käsitellään sivuilla 137–147. Tekemämme konkreettiset ehdotukset torjuntatoimenpiteiksi ovat sivulla 182. Kannattaa lukea.