12. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 12

VIRHE

14.11.2016 Helsingin Sanomat arvioi pääkirjoituksessaan, että Suomen talous oli alkanut varovasti irrota pohjakosketuksestaan. Kirjoituksen voi lukea tästä. Lehti muistutti, että 1990-luvun laman aikana ensimmäinen laman taittumista povaava viesti oli Kvaerner Masa-Yardsin vuonna 1993 saama neljän aluksen tilaus. Tässä yhteydessä HS väitti: "Tämän jälkeen – ja tietysti markan devalvoinnin ja kellutuksen avustamana – vienti kääntyi nousuun."

KOMMENTTI

Helsingin Sanomat uutisoi Kvaerner Masa-Yardsin saamasta neljän aluksen laivatilauksesta 27.4.1993. Väite, että vienti kääntyi kasvuun vasta tämän laivatilauksen jälkeen, oli perätön. Tullin tilastot osoittivat tavaroiden ja palvelujen viennin kääntyneen nousuun heti markan devalvoinnin jälkeen vuoden 1991 lopussa, jo lähes puolitoista vuotta ennen laivatilausta. Vuonna 1992 viennin volyymi kasvoi jo 8,8 prosenttia, ja vuoden 1993 alkukuukausina kasvu jatkui vielä paljon rapsakampana; koko vuoden 1993 kasvu oli lopulta peräti 18,5 prosenttia. Koska Hesarin väite antoi lukijoille täysin väärän kuvan viennin kääntymisestä kasvuun, virhe oli minusta olennainen ja korjausta vaativa. Heti pääkirjoituksen julkitulon jälkeen 14.11.2016 lähetin korjauspyynnön päätoimittaja Kaius Niemelle. Pyyntöön vastasi pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio. Hänen mukaansa laivatilausta käsiteltiin pääkirjoituksessa "enemmänkin sen aikaisena valopilkkuna", "hetkenä jolloin havaittiin viennin kasvu". Viittaus devalvaatioon ja kellutukseen kertoi Raution mukaan, että "kyse oli noista ajoista, ei tarkasta hetkestä". Korjauspyynnön hän torjui näin: "Ei aihetta enempään." Oikaisun torjumisen perusteet olivat monin tavoin erikoisia. Erikoinen oli muun muassa väite huhtikuun 1993 laivatilauksesta "hetkenä jolloin havaittiin viennin kasvu". HS oli jo 24.3.1992 eli yli vuotta aiemmin uutisoinut, miten viennin arvo oli kasvanut tammi–helmikuussa 8 prosenttia vuoden 1991 vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Ja vuoden 1992 aikana HS oli julkaissut viennin kasvusta useita uutisia. Kantelu olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä taisi marraskuun 2016 lopussa jäädä tekemättä, kun touhusin putkiremonttiin liittyneen paluumuuton askareissa. Kirjoittelin kuitenkin tapauksesta vähän enemmän pari viikkoa sitten 14.5., kun Hesari oli jälleen sortunut  anakronismin eli historiallisen vääräaikaisuuden syntiin samassa asiassa. Postauksen voi lukea tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 16.8.2017:

"Lauantaina 12. elokuuta sivulla A 10 uutisessa heinäsirkkojen ja hepokattien sirityksestä Sami Karjalaisen kerrottiin puhuneen lentohepokatista. Lajin nimi on lehtohepokatti."

12. elokuuta Hesari oli julkaissut Aliisa Ristmerin näyttävän jutun "Miksi kaikki eivät kuule heinäsirkkaa?". Juttu kuvasi, miten hyönteistuntija Sami Karjalainen suunnisti niityllä seuraten sirityksen ääntä:        

"Parin metrin säteellä on lentohepokatti, mutta sitä on vaikea paikallistaa, koska se lopettaa sirityksen, kun menee liian lähelle", tekniikan tohtori Karjalainen sanoi.

Pahaa asiavirhettä 1990-luvun alun lamaan liittyvästä viennin käänteestä HS:n toimitus ei suostunut oikaisemaan. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

11. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 11

VIRHE

1.8.2016 Helsingin Sanomat kritisoi pääkirjoituksessaan Suomen yliopistoväen reagointia Turkin vallankaappausyrityksen (15.–16.7.2016) yhteydessä toimeen pantuihin laajoihin puhdistuksiin. Puhdistukset Turkissa olivat kohdistuneet myös yliopistoväkeen. Kirjoittaja muistutti pisteliäästi siitä, että "suomalainen yliopistoväki on kärkäs laatimaan julkilausumia, kun omat edut ovat uhattuina". Hän kertoi, että yliopistoja edustava European University Association (EUA) oli kannustanut Euroopan yliopistoja ja tutkijoita puolustamaan akateemista vapautta Turkissa. Tässä kohtaa hän huomautti, että Suomessa huutoon ei ole vastattu. Kirjoituksen otsikossa Hesari esitti väitteen, että "Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista".

KOMMENTTI

Väite Suomen yliopistoväen vaikenemisesta oli täysin perätön, sillä sekä opiskelijoita että yliopistoja edustavat järjestöt olivat jo tuominneet yliopistoväen kohtelun Turkissa.  Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL oli 21.7.2016 julkaissut sivuillaan Turkin puhdistukset tuomitsevan kannanoton: "SYL: Suomen tuomittava jyrkästi koulutuksen ja tutkimuksen polkeminen Turkissa." Tiedotteen voi lukea tästä. Heti Turkin puhdistusten alettua myös Suomen yliopistot UNIFI ry oli julkaissut kannanoton, jossa tuomittiin yliopistoväen tyly kohtelu Turkissa. 21.7. 2016 päivätty kannanotto "UNIFI condemns the forced resignation of university deans and calls for academic freedom in Turkey" on luettavissa tästä. Heti 1.8. lähetin HS:n toimitukselle korjauspyynnön, jossa informoin UNIFI ry:n jo viikkoa aiemmin julkaisemasta kannanotosta. Mitään korjausta HS ei julkaissut. Sen sijaan se julkaisi 2.8.2016 pääkirjoitussivullaan ja netissä yliopistoja edustavan UNIFI ry:n "VASTAVÄITTEEN". Se on luettavissa tästä. Perättömän väitteen korjaaminen "vastaväitteellä" ei ollut hyvän journalistisen tavan (JO 20) vaatima olennaisen virheen oikaisu.  Journalistin ohjeiden mukaan "yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu". Projektini aikana olen tuon tuosta törmännyt siihen, että lehdet yleisön oikeuksia loukaten "oikaisevat" perättömän väitteen julkaisemalla vastaväitteen yleisönosaston mielipiteenä.  Tästä syystä arvelin, että Hesarin menettelyn arvioinnilla Julkisen sanan neuvostossa olisi yleistä merkitystä, ja lähetin JSN:lle kantelun 20.9.2016. 21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti karsia kantelun: "Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa." Tässä yhteydessä lienee paikallaan mainita siitä, että lehdet saattavat julkaista virheen korjausta koskevan pyynnönkin yleisönosastossaan – sopimatta siitä pyynnön esittäjän kanssa.  Minulle on käynyt näin kahdesti, ja kummassakin tapauksessa Julkisen sanan neuvosto käsittämättömällä tavalla siunasi lehden menettelyn hyvän journalistisen tavan mukaisena.  Pohjalaista koskevan vapauttavan päätöksen (5722/SL/15, 20.5.2015) voi lukea tästä, Pohjolan Sanomia koskevan vapauttavan päätöksen (5883/SL/15, 22.10.2015) tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 13.1.2016:

"Tiistaina 12. tammikuuta sivulla B 3 väitettiin, että David Bowien ensimmäisestä avioliitosta syntyneen pojan nimi olisi Joe. Hänen etunimensä on Duncan."

12.1.2016 Helsingin Sanomat julkaisi aukeaman mittaisen jutun 10.1. kuolleesta David Bowiesta. Oikaistu virhe sisältyi Ilkka Mattilan jutun viimeiseen kappaleeseen:

"David Bowieta jäivät kaipaamaan huippumallina toiminut vaimo Iman, tytär Alexandria, tytärpuoli Zulekha ja ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika Joe."

Suomen yliopistoväkeä häijysti panetellutta perätöntä väitettä HS:n toimitus ei suostunut reilusti ja Journalistin ohjeiden vaatimalla tavalla oikaisemaan. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

Iltalehden kaksi Enbuske-virhettä

1.

Mediapersoona Tuomas Enbuske väitti Iltalehden nettisivuilla 18.5. julkaistussa kolumnissaan, että "Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien". Kolumnin voi lukea tästä.

Väite oli tietysti silkkaa soopaa, mikä käy hyvin ilmi Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston luvuista. Kerroin tilastoviraston luvuista Faktavahdissa 23.5. ja 24.5. Postaukset voi lukea tästä ja tästä.

Perätön väite koski yleiseltä kannalta merkityksellistä tietoa tulonjaosta. Tästä syystä kyseessä oli minusta olennainen, oikaisua vaativa asiavirhe.

Koska Iltalehti korjauspyynnöstä piittaamatta jätti virheen korjaamatta, lähetin lehden menettelystä eilen kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Kantelu on postauksen lopussa.

2.

13.3.2018 Iltalehti uutisoi tunteikkaasta ja söpöstä kuvasta, jonka mediapersoona Tuomas Enbuske oli julkaissut Instagramissa. Lehden artikkelin voi lukea tästä.

Viihdejutun otsikossa, ingressissä ja leipätekstissä väitettiin virheellisesti, että kuvan vauveli oli Tuomas Enbusken ja tämän naisystävän Sarian "Salli" Antilan ikioma lapsukainen.

Niinpä Iltalehti julkaisikin kiireen vilkkaa oikaisun. Siinä lehti kertoi, että artikkeli oli perustunut virheellisiin tietoihin ja esitti samalla pahoittelun: "Toimitus pahoittelee virhettä." Oikaisun voi lukea tästä.

Oikaisu oli totta kai paikallaan, vaikka sillä tiedolla, oliko kuvan vauva Enbusken ja naisystävän, ei tietenkään ollut mitään yleistä merkitystä.

Yleistä merkitystä sitä vastoin oli korjaamatta jätetyllä pötypuheella, joka antoi lukijoille väärän kuvan yrittäjien ja palkansaajien keskimääräisistä ansioista.

Iltalehden Enbuske-virheet kuvaavat osuvasti lehtien yleisempääkin suhtautumista asiavirheiden oikaisemiseen.

Yleistä merkitystä vailla olevat virheet oikaistaan hanakasti, mutta yleisöä yleiseltä kannalta tärkeissä asioissa harhaan johtavat pahat virheet jätetään mieluusti korjaamatta. Näin se menee, valitettavasti.


–––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Mediapersoona Tuomas Enbusken kolumni ”Porno on yhtä aitoa kuin poliitikon kyyneleet – Siksi Susanna Koski mokasi täysin” (Iltalehden nettisivut 18.5.2018). Kirjoituksen osoite on: https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2018/05/18/porno-on-yhta-aitoa-kuin-poliitikon-kyyneleet-siksi-susanna-koski-mokasi-taysin/ (tarkistettu 28.5.2018).

Kantelun perusteet

Kolumnissaan Tuomas Enbuske ruoti kansanedustaja Susanna Kosken kohua herättäneitä puheita A-studion ohjelmassa, jossa Koski kohtasi pitkäaikaistyöttömän. Yksi keskustelua herättäneistä kommenteista koski lisäarvon tuottamista.

Enbusken mukaan Susanna Koski itsekään ei tuota lisäarvoa, vaan hänenkin liksansa maksetaan lisäarvoa tuottavien ihmisten, esimerkiksi yrittäjien pussista. Tässä asiayhteydessä Enbuske esitti faktaväitteen:

”Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien.”

Enbusken väite oli perätön ja johti Iltalehden lukijoita harhaan. Perätön väite oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen ja oikaisua vaativa asiavirhe.

Väitteen virheellisyys kävi ilmi esimerkiksi Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston luvuista. Tuoreimmat käytettävissä olevat luvut ovat vuodelta 2016.

Tuona vuonna kulutusyksikköä kohti laskettujen, käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli maatalousyrittäjien ja muiden yrittäjien kotitalouksissa 28 714 euroa. Palkansaajilla vastaavien rahatulojen mediaani oli pienempi eli 27 630 euroa.

Vuonna 2016 kulutusyksikköä kohti laskettujen, käytettävissä olevien tulojen mediaani oli maatalousyrittäjien ja muiden yrittäjien kotitalouksissa 34 359 euroa, palkansaajilla vastaavasti 31 123 euroa eli pienempi.

19.5.2018 lähetin Iltalehden päätoimittajalle asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa. Pyyntöön ei reagoitu millään tavoin, eikä virhettä myöskään korjattu. Jättämällä olennaisen virheen korjaamatta Iltalehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 28.5.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

19. toukokuuta 2018 klo 10.38

Markku Lehtola

”Porno on yhtä aitoa kuin poliitikon kyyneleet – Siksi Susanna Koski mokasi täysin” -kirjoituksen (IL:n nettilehti 18.5.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: perttu.kauppinen@iltalehti.fi

Kopio: il.toimitus@iltalehti.fi

Hei,

Tuomas Enbuske esittää kirjoituksensa lopussa faktaväitteen, jonka mukaan ”Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien”. Väite on perätön ja johtaa Iltalehden lukijoita pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston mukaan (Kotitalouden tulot sosioekonomisen aseman mukaan 1987–2016) yrittäjätalouksien keskimääräiset ansiot olivat vuonna 2016 isompia kuin palkansaajatalouksien keskimääräiset ansiot. 

Tämä fakta päti sekä maatalousyrittäjiin että muihin yrittäjiin vuonna 2016 ja oli pätenyt saman tilaston mukaan jo 1996 eli kaksi vuosikymmentä sitten.

Keskimääräiset käytettävissä olevat rahatulot kotitaloutta kohti vuonna 2016 olivat maatalousyrittäjillä 53 150 €, muilla yrittäjillä 62 741 € ja palkansaajilla 48 186 €.

Keskimääräiset käytettävissä olevat tulot kotitaloutta kohti olivat vuonna 2016 maatalousyrittäjillä 64 927 €, muilla yrittäjillä 75 769 € ja palkansaajilla 54 440 €.

Muistutan tässä korjauspyynnössä JSN:n 7.3.2018 tekemästä langettavasta päätöksestä 6710/SL/17. Sen mukaan esitettyjen tietojen tulee pitää paikkansa myös tyyliltään ”vapaammissa” kirjoituksissa.

”Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta”, neuvosto korosti.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

10. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 10

VIRHE

Helsingin Sanomat julkaisi netissä 27.7.2016 pääkirjoituksen "Lapsia syntyi Suomessa alkuvuonna ennätysvähän". Kirjoituksessa, jonka voi lukea tästä, lehti väitti: "Syntyvyys on ollut Suomessa laskusuunnassa jo vuosia toisin kuin Ruotsissa, jossa sekä ulkomaalaistaustaiset että ruotsalaiset naiset synnyttävät eurooppalaisittain paljon."

KOMMENTTI

HS siis väitti, että Ruotsissa syntyvyys ei ollut ollut laskusuunnassa. Väite oli perätön, mittasipa syntyvyyttä sitten yleisen syntyvyysluvun tai kokonaishedelmällisyysluvun avulla. Ruotsin tilastoviraston (SCB) mukaan yleinen syntyvyysluku vuonna 2010 oli 12,3, mutta vuonna 2015 enää 11,7. Laskua siis oli 4,8 prosenttia. Vuoden 2010 kokonaishedelmällisyysluku Ruotsissa oli 1,98, mutta vuonna 2015 enää 1,85, joten laskua syntyvyydessä oli tällä mittarilla mitaten 6,6 prosenttia. Koska Helsingin Sanomat jätti korjauspyynnöstä huolimatta virheen korjaamatta, tein Julkisen sanan neuvostolle kantelun.  JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti 8.9.2016, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväksi, "koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen". Perättömän tiedon levittämisestä HS:n lukijoille JSN:n puheenjohtaja ei välittänyt eikä tulkinnut, oliko virhe Journalistin ohjeiden tarkoittamalla tavalla olennainen ja korjausta vaativa. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että Karjalainen oikaisi nyt puheena olevan virheen lukijoiden oikeuksia arvostavalla tavalla. Myös STT:n toimitus julkaisi oikaisun; STT oli uutisoinut syntyvyydestä, vaikka tarkoitus oli kertoa syntyneiden lasten määrästä. Olen kertonut tapauksesta Faktavahdissa 27.7.2016 ja 3.8.2016. Postaukset voi lukea tästä ja tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 18.12.2015:

"Torstaina 17. joulukuuta sivulla A 30 kirjoitettiin virheellisesti, että kalasääski Ukko söisi Gabonissa liemiryömijöitä. Kalasuvun nimi on liejuryömijät."


17.12. jutussa Petja Pelli kertoi, miten Ukon matkaa oli seurattu Kainuun muikkuapajilta Länsi-Afrikan Gaboniin linnun selässä olevan satelliittilähettimen avulla.             

Lähtöpäivä oli ollut 11.9., ja perillä Gabonissa Ukko oli 9.11. Apajia riitti sielläkin. Jutussa haastateltu biologi tiesi, että "Gabonissa on valtavan monipuolinen kalalajikoostumus, muun muassa liemiryömijöitä".

Virheellistä tietoa syntyvyyden muutoksen suunnasta Ruotsissa ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.