Keskipohjanmaan nettilehti 28.5.2016

Sanomalehtien toimitukset ovat häkellyttävän haluttomia korjaamaan sellaisia pahoja virheitä, jotka perustuvat noloihin väärinkäsityksiin. Tällaiset virheet "oikaistaan" mieluusti niin, että niistä tehdään yleisönosaston mielipidekysymyksiä.

JSN-testissäni olen tuon tuosta törmännyt siihen, että korjauspyynnön saanut toimitus oikaisun julkaisemisen sijasta tarjoaa mahdollisuutta kirjoittaa asiasta lehden yleisönosastoon. "Kulissien takana" -raportissa on tästä joitakin esimerkkejä, ja tuorein tarjous on eilispäivältä.

Perin erikoisella tavalla yleisönosastoa käytti äskettäin asiavirheiden "oikaisemiseen" Kokkolassa ilmestyvä Keskipohjanmaa.

Se lyhensi ja editoi korjauspyyntöäni ja julkaisi sen jälkeen tekstin anonyymin henkilön mielipiteenä sekä paperi- että nettilehtensä yleisönosastossa.

Jotta lukijoille ei jäisi mitään epäselvyyttä siitä, että "oikaisu" oli vain nimettömäksi jääneen lukijan mielipide väitetyistä virheistä, toimitus julkaisi myös varsinaisen korjauspyyntötekstin:

Kantelin Keskipohjanmaan menettelystä Julkisen sanan neuvostoon, koska perättömät tiedot eivät mielestäni tulleet oikaistuiksi hyvän journalistisen tavan vaatimalla tavalla.

Tapauksen yksityiskohdat käyvät uskoakseni riittävän hyvin ilmi kantelusta ja korjauspyynnöstä, jotka nyt julkaisen. Niiden perästä löytyy myös se korjauspyynnöstäni lyhennetty ja editoitu anonyymi mielipidekirjoitus, jonka Keskipohjanmaan toimitus otsikoi vitsikkäästi "oikaisuksi".

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Keskipohjanmaan paperilehdessä 24.5.2016 julkaistu kolumni ”Alkoholilaki harhailuttaa” ja kolumnin asiavirheiden ns. oikaisu ”Oikaisu Hakalan kolumniin” paperilehden yleisönosastossa 28.5.2016. Kolumnin osoite nettilehdessä on http://www.keskipohjanmaa.fi/90580/alkoholilaki-harhailuttaa (tarkistettu 30.5.). Ns. oikaisun nettiosoite mielipidesivulla on http://www.keskipohjanmaa.fi/91380/oikaisu-hakalan-kolumniin (tarkistettu 30.5.).

Kantelun perusteet

Kasvatustieteen professori Juha Hakalan kolumnissa oli useita olennaisia asiavirheitä. Perättömiä olivat tiedot alkoholin kulutuksen kasvusta ja alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta.

Virheelliset tiedot olivat olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen tuli korjata viipymättä. Paikkansa pitävät kulutusluvut ja perustelu sille, miksi tieto alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta oli mieletön, käyvät ilmi 25.5. päivätystä korjauspyynnöstäni. Kopio sen tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.

Lehden toimitus ei vastannut korjauspyyntööni. Sen sijaan se julkaisi pyynnön vähän lyhennettynä ja editoituna 28.5. sekä Keskipohjanmaan paperi- että nettilehdessä.

Korjauspyynnön teksti julkaistiin nimettömänä yleisönosastokirjoituksena. ”Oikaisun” lopusta lukija saattoi nähdä, että kyse oli jonkun toimituksen ulkopuolisen tekemästä korjauspyynnöstä.

Mikään julkaistussa ”oikaisussa” ei viitannut siihen, että kyseessä olisivat olleet toimituksen tarkistamat ja julkaisemat oikeat tiedot. Lukijoille teksti näyttäytyi siten vain yhtenä yleisöön lukeutuvan nimettömän henkilön mielipiteenä muiden yleisönosaston mielipiteiden joukossa.

Korjauspyyntöni tiedot olivat tietenkin oikeita, mutta sitä lukijat eivät voineet tietää. Virheiden oikaisu yleisönosastokirjoituksella, jonka tietojen paikkansapitävyydestä lukijoilla ei voi olla mitään takeita, ei mielestäni täytä Journalistin ohjeiden kohdan 20 vaatimuksia.

Asiavirheet eivät tulleet korjatuiksi JSN:n edellyttämällä tavalla. Siksi Keskipohjanmaa rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 30.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

25. toukokuuta 2016 14.32

Markku Lehtola

Vastaanottaja: kauko.palola@kpk.fi

Kopio: toimitus@kpk.fi

”Alkoholilaki harhailuttaa” -kolumnin (Keskipohjanmaan paperilehti 24.5.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kasvatustieteen professori Juha Hakala väitti kolumnissaan, että vuonna 1968 alkoholin keskikulutus oli henkeä kohti 2,9 litraa vuodessa. Edelleen hän väitti, että nyt tämä keskikulutus on 100-prosenttisena alkoholina 11,2 litraa. 

THL:n vuonna 2010 julkaiseman Suomi juo -teoksen mukaan (s. 14) vuonna 1968 kokonaiskulutus asukasta kohti oli 100-prosenttisena alkoholina noin 3,6 litraa eikä 2,9 litraa. Päihdetilastollinen vuosikirja 2015 puolestaan tietää (s. 104), että vuonna 2014 eli ”nyt” kokonaiskulutus asukasta kohti oli noin 9,3 litraa eikä suinkaan 11,2 litraa.

Rahasta kirjoittaessaan professori Hakala viittasi Työterveyslaitoksen ex-pääjohtajaan, jonka mukaan ”alkoholin takia menetetään vuosittain sata 40 vuoden mittaista työuraa”. Tämän Hakala väitti merkitsevän, että ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

TTL:n pääjohtaja Harri Vainio esitelmöi 13.3.2014 EHYT ry:n seminaarissa ja esitti esitelmänsä yhdessä slaidissa tällaisen informaation: ”Alkoholin takia menetetyt elinvuodet (PYLL-indeksi) = 14,5 miljardia euroa vuodessa”. Lisäksi hän esitti, että menetämme ”alkoholin vuoksi” 3 900 elinvuotta jokaista 100 000 asukasta kohden.

Vainion tieto perustui fataaliin väärinkäsitykseen, jota hän minulle lähettämässään sähköpostissa pahoitteli. Seminaarista uutisoinut STT:n toimittaja ei kyennyt ymmärtämään, että Vainion tieto oli absurdi, ja niinpä hän välitti mielettömän tiedon eteenpäin ikään kuin faktana. 

Toksikologina päteväksi tiedetty Harri Vainio esitelmöi aiheesta, jota hän ei tuntenut. Niinpä hän olikin käsittänyt väärin sekä PYLL-indeksin idean (Potential Years of Life Lost) että indeksin luvut. 

PYLL-indeksin logiikkaa soveltaen professori Ilkka Vohlonen oli laskenut, että vuonna 2011 alkoholiperäisten sairauksien takia menetettyjen elinvuosien ”kustannus” oli 876 miljoonaa euroa. Vainion luku oli siis yli 16 kertaa suurempi kuin Vohlosen laskema luku.

Vainion väärinkäsitys PYLL-indeksin ideasta liittyi siihen, että hän ei käsittänyt indeksin kuvaavan vain potentiaalisesti menetettyjä elinvuosia. Indeksiin perustuvat ”kustannukset” eivät siten ole mitään todellisia kustannuksia, siis eivät myöskään professori Vohlosen laskemat 876 miljoonaa euroa. 

Tästäkin syystä lukijat tulivat nyt pahoin harhaanjohdetuiksi, kun professori Hakala väitti Vainion esitykseen viitaten, miten ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

Professori Hakalan tiedot alkoholin kulutuksesta ja alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta olivat perättömiä ja olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen on syytä korjata viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

Mielipide 28.5.2016

Oikaisu Hakalan kolumniin

Kasvatustieteen professori Juha Hakalan kolumnissa (KP 24.5.) oli tieto, että vuonna 1968 alkoholin keskikulutus oli henkeä kohti 2,9 litraa vuodessa. Edelleen kolumnissa todettiin, että nyt tämä keskikulutus on 100-prosenttisena alkoholina 11,2 litraa.

THL:n vuonna 2010 julkaiseman Suomi juo -teoksen mukaan (s. 14) vuonna 1968 kokonaiskulutus asukasta kohti oli 100-prosenttisena alkoholina noin 3,6 litraa eikä 2,9 litraa. Päihdetilastollinen vuosikirja 2015 puolestaan tietää (s. 104), että vuonna 2014 eli ”nyt” kokonaiskulutus asukasta kohti oli noin 9,3 litraa eikä suinkaan 11,2 litraa.

Rahasta kirjoittaessaan Hakala viittasi Työterveyslaitoksen ex-pääjohtajaan Harri Vainioon, jonka mukaan ”alkoholin takia menetetään vuosittain sata 40 vuoden mittaista työuraa”. Hakalan mukaan tämä merkitsee, että ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

Vainion tieto perustui fataaliin väärinkäsitykseen. Professori Ilkka Vohlonen on laskenut, että vuonna 2011 alkoholiperäisten sairauksien takia menetettyjen elinvuosien ”kustannus” oli 876 miljoonaa euroa. Vainion luku oli siis yli 16 kertaa suurempi kuin Vohlosen laskema luku.

Vainion väärinkäsitys PYLL-indeksin ideasta liittyi siihen, että hän ei käsittänyt indeksin kuvaavan vain potentiaalisesti menetettyjä elinvuosia. Indeksiin perustuvat ”kustannukset” eivät siten ole mitään todellisia kustannuksia, siis eivät myöskään professori Vohlosen laskemat 876 miljoonaa euroa.

Tästäkin syystä lukijat tulivat nyt pahoin harhaanjohdetuiksi, kun professori Hakala väitti Vainion esitykseen viitaten, miten ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

Professori Hakalan tiedot alkoholin kulutuksesta ja alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta olivat perättömiä ja olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen on syytä korjata viipymättä.

Helsingin Sanomat julkaisi kulttuurisivuillaan 16.5. näyttävän, viidelle palstalle taitetun jutun "Ylen tehtävistä kova kiista". Kuvineen ja graafisine esityksineen juttu viestitti vahvasti Ylen jättikoosta ja pelottavasta kasvusta. HS:n nettilehdessä juttu näytti tältä.

Jutusta kävi ilmi, että mediabisneksen ylimmän edunvalvojan mielestä nyt on se "momentum", jolloin Yle pistetään kuriin. Se ratkaiseva, paras mahdollinen hetki on siis juuri nyt.

Jutusta kävi ilmi sekin, millä tavalla Yle-verolla rahoitetun julkisen palvelun yhtiön pistäminen kuriin onnistuu: se onnistuu, kunhan leikataan rajusti yhtiön budjettia.

"Minusta ainoa keino on supistaa Ylen rahoitusta niin, ettei se voi toimia kaikkialla, vaan sen pitää keskittyä siihen, mikä sopii julkisen palvelun yhtiölle heikentämättä muiden mediatoimijoiden mahdollisuuksia, Viestinnän Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi sanoi.

Toimittaja Teemu Luukka tiesi Ylen kasvaneen kaupallisen median mielestä niin suureksi, että "se hankaloittaa mahdollisuuksia saada etenkin verkosta tuloja". 

Juttunsa alaotsikkoon Luukka oli kuitenkin häveliäästi nostanut yleisön rahastamista jalommalta kuulostavan perusteen Ylen kuriin pistämiselle: Yle on niin suuri, että se kaupallisen median mielestä uhkaa median monimuotoisuutta.

Tämä jalo, demokratian ideaan tyköistuva peruste palautti Yle-kiistaa tiiviisti seuranneen ex-yleläisen mieleen kiinnostavan kulissien takaisen pelin keväältä 2009. 

Silloin, aivan niin kuin nytkin, odoteltiin Ylen tehtäviä ja rahoitusta pohtineen parlamentaarisen työryhmän esitystä. Silloin parlamentaarista työryhmää johti keskustan kansanedustaja Mika Lintilä, nyt vastaavaa työryhmää johtaa kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen.

Kulissien takaista "koordinointia" moniarvoisen viestinnän puolesta

Mika Lintilän työryhmän raportin oli määrä valmistua huhtikuun puolen välin jälkeen vuonna 2009. Kaupallisen median lobbarit, Viestinnän Keskusliitto ja Sanomalehtien Liitto, olivat hereillä. Ne halusivat hyvissä ajoin varmistaa sen, että yleisö saa kiistellystä asiasta taatusti sen ainoan "oikean" kuvan.

Sanomalehtien Liiton silloinen tuore viestintäjohtaja Pasi Kivioja laati "ei julkisen" muistion, jonka tarkoitusta hän perusteli näin:

"Kansanedustaja Mika Lintilän johtaman parlamentaarisen työryhmän työskentelyä varten on syytä välittää koordinoidusti yksityisten tiedotusvälineiden viestejä julkisuuteen ja poliittisille päätöksentekijöille."

"Koordinoidusti" oli määrä välittää yksityisen median viestejä julkisuuteen muun muassa viestinnän moniarvoisuudesta. "Yksi yritys – Yleisradio – ei voi vastata viestinnän moniarvoisuudesta", muistio korosti viestien välittäjille. 

Yleisön tuli saada "koordinoidusta" julkisuudesta se käsitys, että juuri kaupallinen media "pitää yllä viestinnän moniarvoisuutta". Tätä käsitystä HS:n Teemu Luukkakin nyt meille halusi viestittää.

"Tavoiteltu käsitys on ilman valtion tukea toimiva itsenäinen media"

"Viestintämme" yhdeksi kohderyhmäksi bisnesmedian lobbareiden "ei julkinen" muistio nimesi suuren yleisön ja yleisen mielipiteen. Yleisessä mielipiteessä "kaupallinen media" tahdotaan nähdä pahana ja ahneena toimijana, Kivioja valitti.

Koordinoidusti välitettyjen yksityisten tiedotusvälineiden viestien tulikin tietty torjua tätä yleisen mielipiteen käsitystä. "Tavoiteltu käsitys on ilman valtion tukea toimiva itsenäinen media", muistion kirjoittaja korosti.

Tätä kohtaa Faktavahdin on pakko kritisoida. Näin siksi, että siinä patisteltiin yksityisten viestien välittäjiä koko lailla härskisti valehtelemaan suurelle yleisölle.

Tilattavia sanoma- ja aikakauslehtiä kustantavalle toimialalle nimittäin oli jo vuodesta 1964 lähtien jaettu avokätisesti valtion verotukea joka ikinen vuosi. 

Vuoteen 1994 asti valtion verotukiaiset leivottiin liikevaihtoverotuksen nollaverokantaan, sen jälkeen arvonlisäverotuksen nollaverokantaan.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen eli VATT:n raporteista verotukiaisten vuosittaiset määrät käyvät ilmi vuodesta 1985 lähtien.

Vuosina 1985–2009 tilattavia lehtiä kustantava toimiala eli juuri se "ilman valtion tukea toimiva itsenäinen media" sai valtion verotukea yhteensä noin 3 miljardin euron verran. 

Vuonna 2009, jolloin bisnesmediaa patistettiin välittämään yleisölle ja yleiselle mielipiteelle käsitystä ilman valtion tukea toimivasta mediasta, valtion verotuki tälle medialle oli noin 176 miljoonaa euroa.

Tämä valtion verotuki muuten on ollut yksi niistä lehtiä itseään koskevista asioista, joista lehdet ovat visusti vaienneet. Tätä omertàa sisilialainen mafiakin kadehtisi, jos siitä vain tietäisi.

"Koordinoidusti" myös vuonna 2016?

Kansanedustaja Arto Satosen johtaman parlamentaarisen työryhmän on määrä julkaista raporttinsa viimeistään kesäkuun lopussa. Ylen tehtävät ja rahoitus siis ovat jälleen ajankohtaisia aiheita.

Tällä kertaa ei näytä – ainakaan vielä – vuotaneen julkisuuteen bisnesmedian lobbareiden muistiota, joka patistelisi lehtiä kirjoittamaan raportista "koordinoidusti". En tiedä, onko mitään muistiota nyt tehtykään.

Kannattaa kuitenkin tarkkailla kriittisin silmin, kuinka moniarvoisesti tai yksiäänisesti kaupallinen media nyt kirjoittaa Ylen tehtävistä ja rahoituksesta. 

Tarkkailuharrasteen virikkeeksi tarjoan luettavaksi vuoden 2009 "ei julkisen" kaksisivuisen muistion. Se löytyy vähän konstikkaasti kahdesta eri linkistä. Ensimmäinen sivu löytyy tästä ja toinen sivu tästä.

Mistään salaliitoista ei tietenkään kannata tässäkään yhteydessä vihjailla. Mutta kiinnostavasta moniarvoisuuden "koordinoinnista" johtaja Pasi Kiviojan muistio joka tapauksessa kertoo. Tätä nykyä muistion kirjoittaja "koordinoi" median aitoa itsesääntelyä JSN:n toisena varapuheenjohtajana.

Lehdet ovat kautta aikain pyrkineet korjaamaan virheensä mahdollisimman huomaamattomasti. Ne häpeilevät virheitään ja piilottavat oikaisut mieluusti yhden palstan mikroteksteiksi, joita saa etsiä suurennuslasilla.

Sanomalehtien rahoittajia eli lukijoita moinen häpeily on ymmärrettävästi ärsyttänyt ja ärsyttää. Tämän ärtymyksen median itsesääntelyä pyörittävä JSN on periaatteessa ottanut kivasti huomioon.

Kuten yllä oleva ote Journalistin ohjeista osoittaa, olennainen asiavirhe pitää JSN:n mukaan korjata sillä tavalla, että korjaus tavoittaa "mahdollisimman kattavasti" virheellistä tietoa saaneen yleisön.

Tuorein kanteluni testaa sitä, miten JSN käytännössä suhtautuu tapaukseen, jossa "korjaus" yritettiin piilottaa niin huomaamattomaksi, ettei sitä edes voi tunnistaa korjaukseksi.

Asiavirheen korjaus kommenttiketjun kommentilla?

Uusi Suomi julkaisi etusivunsa Poiminnat-osiossa ylipormestari Raimo Ilaskiven Puheenvuoron. 22.5. päivättyyn blogikirjoitukseen oli putkahtanut yksi paha asiavirhe. Pyysin US:n toimitusta korjaamaan virheen.

Heti korjauspyynnön saatuaan päätoimittaja Markku Huusko kiitti asian huomaamisesta ja julkaisi Ilaskiven blogin kommenttiketjussa tällaisen kommentin:

Markku Huuskon "kommentti" oli kuin kenen hyvänsä lukijan mielipide mielipiteiden isossa joukossa. Lukija voi nähdä Markku Huusko -nimisen kommentoijan olevan sitä mieltä, että Ilaskiven tekstissä oli yksi korjattava asia. Mikään Huuskon kommentissa ei kieli siitä, että kyseessä oli US:n toimituksen julkaisema asiavirheen oikaisu.

Onko Ilaskiven kirjoituksen kiistaton ja olennainen asiavirhe nyt tullut korjatuksi JSN:n vaatimalla tavalla? Tavoittaako tällä tavalla julkaistu "korjaus" mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön?

Näitä kysymyksiä JSN joutuu pohtimaan, ellei neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätä karsia kantelua siinä kulissien takaisessa, yleisöltä käytännössä pimitetyssä menettelyssä. Kantelu joka tapauksessa oli tällainen:

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Uuden Suomen etusivulla Poiminnat-osiossa julkaistu, 22.5.2016 päivätty, ylipormestari Raimo Ilaskiven Puheenvuoro ”Lobbari päättää – ei ministeri, ei hallitus .…”. Puheenvuoron osoite on: http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217296-lobbari-paattaa-ei-ministeri-ei-hallitus?ref=karuselli (tarkistettu 25.5.).

Kantelun perusteet

Aamulla 23.5.2016 panin merkille, että Uusi Suomi oli nostanut etusivunsa Poiminnat-osioon Raimo Ilaskiven 22.5.2016 päivätyn Puheenvuoron. Siinä Ilaskivi kritisoi eläkeläisten kohtelua ja esitti tällaisen väitteen:

”Suomessa on puolitoista miljoonaa eläkkeensaajaa, siis suurin tulonsaajaryhmä.”

Väite, että eläkkeensaajat olisi suurin tulonsaajaryhmä, oli perätön. Se johti lukijoita harhaan ja oli ilmiselvästi olennainen ja korjausta vaativa asiavirhe (JO 20).

Tilastokeskuksen tietojen mukaan (https://www.tilastokeskus.fi/til/tvt/2014/tvt_2014_2015-12-17_tau_001_fi.html) esimerkiksi vuonna 2014 eläkkeensaajia oli noin 1,6 miljoonaa (eläketulot 28,5 miljardia euroa) ja palkansaajia peräti noin 2,8 miljoonaa (palkkatulot 81 miljardia euroa).

Aamupäivällä 23.5. lähetin Uuden Suomen toimitukselle sähköpostitse korjauspyynnön. Kopio sen tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.

Melkein heti korjauspyynnön saatuaan US:n päätoimittaja Markku Huusko vastasi ja kiitti ”asian huomaamisesta”. Samalla hän kertoi laittaneensa Ilaskiven blogiin ”kommentin”. Kopio sen tekstistä on korjauspyynnön perässä.

JSN on Journalistin ohjeiden kohdassa 20 edellyttänyt olennaisen asiavirheen korjaamista viipymättä ja ”niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön”.

US:n etusivulla julkaistun blogin pitkän kommenttiketjun keskelle (kaiketi kommentiksi nro 19) sijoitettu Markku Huuskon ”kommentti” ei mitenkään voinut olla JSN:n edellyttämä korjaus.

Kommenttiketjuun piilotettu teksti ei ensinnäkään voi tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saanutta yleisöä. Yleisö ei saa kommenttiketjua selaamatta lainkaan tietää kirjoituksen asiavirheestä.

Toisekseen Markku Huuskon asemasta tietämätön yleisö ei voi mistään päätellä, että hänen ”kommenttinsa” olisi mitään muuta kuin kenen tahansa kommentti eli kommentti muiden kommenttien joukossa. US:n toimituksen julkaisemaksi asiavirheen korjaukseksi Huuskon kommenttia on mahdoton tunnistaa.

Koska Ilaskiven kirjoituksen asiavirhe ei tullut korjatuksi JSN:n edellyttämällä tavalla, uudistin korjauspyyntöni. Kopio sen tekstistä on Huuskon vastauksen perässä.

Vastauksessaan uudistettuun korjauspyyntöön Huusko korosti, ettei blogikirjoitus ollut US:n toimituksen tekstiä ja ettei toimitus ollut sitä editoinut. Lisäksi hän kiisti sen, että hänen tekemänsä korjaus olisi kuvaamallani tavalla ”piilotettu”. Kopio Huuskon vastauksesta on kantelun lopussa.

Käsitykseni mukaan US:n etusivulla julkaistu blogiteksti on kuin minkä tahansa paperilehden pääkirjoitussivulla julkaistu vieraskolumni, jonka tietojen paikkansapitävyydestä toimitus vastaa.

Koska ylipormestari Raimo Ilaskiven blogitekstin olennainen asiavirhe ei tullut korjatuksi JSN:n edellyttämällä tavalla, Uusi Suomi rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Helsingissä 25.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

23. toukokuuta 2016 10.49

Markku Lehtola

Vastaanottaja: markku.huusko@uusisuomi.fi

Kopio: toimitus@uusisuomi.fi

”Lobbari päättää – ei ministeri, ei hallitus ….” -kirjoituksen (US 22.5.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Raimo Ilaskivi korosti Puheenvuorossaan (US 22.5.), että eläkkeensaajien kulutustottumuksien ja -mahdollisuuksien luulisi olevan hallituksessa aivan erityisen mielenkiinnon kohteena tarkasteltaessa kansakunnan kokonaiskulutusta.

Tätä näkökohtaa perustellakseen hän väitti, että ”Suomessa on puolitoista miljoonaa eläkkeensaajaa, siis suurin tulonsaajaryhmä”. Väite, että eläkkeensaajat olisi ”suurin tulonsaajaryhmä”, oli perätön. Se johti lukijoita harhaan ja oli olennainen virhe (JO 20), joka on syytä korjata viipymättä.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan (https://www.tilastokeskus.fi/til/tvt/2014/tvt_2014_2015-12-17_tau_001_fi.html) esimerkiksi vuonna 2014 eläkkeensaajia oli noin 1,6 miljoonaa (eläketulot 28,5 miljardia euroa) ja palkansaajia peräti noin 2,8 miljoonaa (palkkatulot 81 miljardia euroa).

Ylivoimaisesti suurin tulonsaajaryhmä meillä on näin ollen palkansaajien ryhmä eikä suinkaan eläkkeensaajien ryhmä. Tarkasteltaessa kansakunnan kokonaiskulutusta juuri kaikkein isoimman tulonsaajaryhmän eli palkansaajien luulisi – Ilaskiven ajatuksenjuoksua noudattaen – olevan hallituksessa aivan erityisen mielenkiinnon kohteena.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

Markku Huuskon kommentti Ilaskiven blogin kommenttiketjussa:

”Markku Huusko

23.5.2016 11:45

Kiinnostava teksti, joskin siitä löytyy yksi korjattava asia.

Raimo Ilaskivi kirjoittaa: Suomessa on puolitoista miljoonaa eläkkeensaajaa, siis suurin tulonsaajaryhmä.

Tilastokeskus taas kertoi tammikuussa 2015: Ansiotuloista 80,5 miljardia eli 67 prosenttia oli palkkatuloja. Palkkatulot kasvoivat edellisvuodesta vajaan prosentin. Eläketuloja ansiotuloista oli 23 prosenttia eli 27,6 miljardia. Eläketulot kasvoivat 5,5 prosenttia. Palkkatuloja sai 2,8 miljoonaa ja eläkkeitä 1,6 miljoonaa henkeä.

http://www.stat.fi/til/tvt/2013/tvt_2013_2014-12-1...

Palkansaajat ovat siis suurempi tulonsaajaryhmä kuin eläkkeensaajat.

ilmoita asiaton viesti

linkki tähän kommenttiin

19.”

Uudistettu korjauspyyntö:

”Parahin Markku,

tiedot ovat kommentissasi ihan OK, mutta ei asiavirhe mielestäni tule pitkässä kommenttiketjussa olevalla kommentilla korjatuksi tavalla, jota JSN edellyttää.

JSN on edellyttänyt, minusta aivan oikein, virheiden korjaamista niin, että korjaus tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Kommenttiketjuun piilotettu sinänsä asiallinen tekstisi ei tätä vaatimusta kyllä täytä.

Hoitanet ystävällisesti korjauksen JSN:n edellyttämään malliin.”

Markku Huuskon vastaus uudistettuun korjauspyyntöön:

Terve

Kyseessä on blogikirjoitus, jonka toimituksen ulkopuolinen henkilö on laittanut Puheenvuoro-alustallemme. Se ei ole Uuden Suomen toimituksen tekstiä, eikä sitä ole toimitus editoinut.

Katson, että tekemääni korjausta ei ole kuvaamallasi tavalla ”piilotettu", vaan se näkyy kommenttiketjusta hyvin etenkin, kun bloggaaja itse kommentoi tuota korjausta, mikä näkyy erikseen punaisella.

Markku Huusko