Faktavahti

JSN:n puheenjohtaja levitti virheellistä tietoa lähdesuojasta – kantelu JSN:lle

Verottajan hinku päästä käsiksi Ylen uutisoimiin Panama-papereihin on synnyttänyt julkista puhetta lähdesuojasta. Siitä on levitetty mediassa myös virheellistä tietoa; lähdesuojan käsite on ollut hukassa monilta toimittajilta, jotka ovat sen takia tulleet johtaneeksi harhaan yleisöjään.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström levitti vääärää tietoa lähdesuojasta Ylen Aamu-tv:ssä 2.5. Lähdesuoja tuli esitellyksi katsojille virheellisesti sekä juridisena ilmiönä että toimittajien ammattietiikkaan kuuluvana käsitteenä.

Koska Yle ei suostunut korjaamaan asiavirhettä, tein virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Lähetin kantelun JSN:lle eilen, ja nyt julkaisen kantelun, korjauspyynnön ja Ylen vastaavan päätoimittajan, varatuomari Atte Jääskeläisen vastauksen Faktavahti-blogissani.

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Ylen Aamu-tv:n ohjelmassa (2.5.2016, TV1) esitetty virheellinen tieto siitä, mitä lähdesuoja tarkoittaa.

Kantelun perusteet

Ylen Aamu-tv:n ohjelmassa 2.5.2016 toimittaja Anna Lehmusvesi totesi lähdesuojan olevan journalisteille ”tavallaan pyhä asia” ja kysyi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajalta, ”miten tämä menee”. Näin Elina Grundström sitten kuvasi sitä, mitä lähdesuoja tarkoittaa:

”No, siis se tarkoittaa sitä, että jos joku luottamuksellisesti kertoo tietoja toimittajalle, niin tän henkilön henkilöllisyyttä ei saa paljastaa. Ei myöskään saa luovuttaa mitään materiaalia, josta se vois paljastua.”

JSN:n puheenjohtaja siis kuvasi lähdesuojan toimittajan ehdottomana salassapitovelvollisuutena: ”tän henkilön henkilöllisyyttä ei saa paljastaa”. Tätä katsojille tarjottua käsitystä lähdesuojasta toimittajan ehdottomana salassapitovelvollisuutena vahvistettiin vielä rinnastamalla toimittajan lähdesuoja heti yllä siteeratun kuvauksen jälkeen pappeihin ja lääkäreihin.

Anna Lehmusvesi: ”Vertasit tätä aiemmin muun muassa pappeihin ja lääkäreihin?

Elina Grundström: ”Kyllä, joo. Monella ammattialalla on tämmöisiä niin kun aika vastaavia ammattieettisiä koodeja, joihin kuuluu tämmöisiä salassapitovelvollisuuksia.”

Tieto siitä, että lähdesuoja tarkoittaisi JSN:n puheenjohtajan kuvaamalla tavalla toimittajan ehdotonta velvollisuutta lähteen salaamiseen, oli perätön. Perätön tieto tärkeässä asiassa johti katsojia pahasti harhaan. Se oli olennainen asiavirhe (JO 20), joka oli syytä korjata viipymättä.

Lähdesuojaa koskeva lain säännös on sananvapauslain (460/2003) 16. pykälässä Lähdesuoja ja oikeus anonyymiin ilmaisuun:

”Yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä.”

Viestintäoikeuden asiantuntija, oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka (nyk. Korpisaari) kirjoitti laissa mainitusta oikeudesta Journalistin sananvapaus -teoksessaan (WSOY 2008, 35–36) näin:

”Sananvapauslain mukaisessa lähdesuojassa ja anonyymin ilmaisun oikeudessa on kysymys nimenomaan toimituksellisen henkilöstön oikeudesta (kursivointi PT:n) kieltäytyä paljastamasta lähdettään tai anonyymisti julkaistun kirjoituksen laatijaa. Velvollisuutta lähteen tai kirjoittajan suojaamiseen ei ole.”

Tiilikka korosti, että lähdesuojasäännöksessä tarkoitetun henkilön omaan harkintaan jää, paljastaako hän lähteensä esimerkiksi pelastaakseen itsensä syytteeltä:

”Tietolähteen paljastaminen saattaa näet joskus olla ainoa keino esittää selvitystä ja näyttöä siitä, että kunniaa loukkaavaksi väitetyn lausuman esittämiselle on ollut riittävät perusteet.”

Tiilikka korosti lähdesuojaa nimenomaan viestin eteenpäin ilmaisseen tahon oikeutena myös oikeusministeriölle tekemässään selvityksessä (OM:n Selvityksiä ja ohjeita 54/2010, 49):

”Journalistilla tai muullakaan lähdesuojaan oikeutetulla ei ole laissa säädettyä velvollisuutta lähteen suojaamiseen.”

Edelleen vuonna 2011 ilmestyneessä Lähdesuoja. Normit, ideaalit ja käytännöt -tutkimusraportissa (Viestinnän tutkimusraportteja 3/2011, 19) Tiilikka muistutti lähdesuojan käsitteestä nimenomaan oikeutena:

”Oikeudellisena ilmiönä lähdesuoja tarkoittaa nimenomaan journalistille (ja muillekin viestin yleisön saataville toimittaneille henkilöille) todistajana kuuluvaa oikeutta kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, jos vastaaminen voisi paljastaa tiedon lähteen.”

Edellä esitetyn perusteella on käsitykseni mukaan kiistatonta, että oikeudelliselta kannalta lähdesuojaa ei voi tulkita lähteen salaamisen velvollisuudeksi. Kyse on pelkästään oikeudesta.

Toimittajan lähdesuojaa ehdottomana salassapitovelvollisuutena korostava rinnastus pappeihin ja lääkäreihin oli sekin katsojia pahoin harhaan johtava. Toimittajien eettinen koodi on nimittäin olemukseltaan aivan erilainen kuin pappien ja lääkärien ammattieettinen koodi.

Katsojille tätä ei kerrottu. Heille jätettiin kertomatta ennen kaikkea se, että pappien ja lääkärien salassapitovelvollisuus perustuu lakiin (ks. mm. kirkkolaki 26.11.1993/1054, laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559 ja laki yksityisestä terveydenhuollosta 9.2.1990/152).

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström painotti Aamu-tv:n ohjelmassa lähdesuojan roolia myös journalismin eettisessä koodissa:

”Tää lähdesuoja on yks kaikkein keskeisimpiä osia Journalistin ohjeita, joka on meidän oma eettinen koodisto.”

Nykyisten Journalistin ohjeiden kohdassa 14 todetaan lähdesuojasta näin: ”Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.”

Siteeratusta tekstistä voi nähdä, että JSN:n puheenjohtaja kuvasi lähdesuojan virheellisesti myös journalismin etiikan näkövinkkelistä: lähdesuoja ilmaistaan Journalistin ohjeissa myös oikeutena eikä vain velvollisuutena lähteen salaamiseen.

Jos lähdesuoja tarkoittaisi toimittajan ehdotonta velvollisuutta salata lähteensä, toimittaja voisi käytännössäkin joutua vaikeuksiin.

Päivi Tiilikka huomautti vuoden 2011 tutkimusraportissa tilanteesta, jossa lähde hyötymisen tai vahingoittamisen tarkoituksessa antaa toimittajalle tahallaan vääriä tietoja:

”Selvän harhaanjohtamisen tai jopa erehdyttämisen tilanteissa ei olisi kohtuullista, että toimittaja olisi velvollinen suojaamaan vilpillisesti menetellyttä lähdettään.”

Tässä kohtaa on syytä muistuttaa vielä jo siitä aiemmin esille tulleesta, toimittajien lähes aina sivuuttamasta tosiasiasta, että lähdesuoja ei oikeutena koske vain toimittajia.

Kuten lain tekstistä voi lukea, lähdesuoja oikeutena koskee keitä hyvänsä yleisön saataville toimitettujen viestien laatijoita. Tästä Tiilikka on useissa yhteyksissä muistuttanut.

Lähdesuojan suoma oikeus lähteen salaamiseen siis koskee sellaisiakin henkilöitä, joilla ei ole mitään tekemistä journalismin eettisen koodin eli Journalistin ohjeiden kanssa.

Heitä ajatellen oli kaikkein pahiten pielessä se Grundströmin tieto, jossa lähdesuoja esitettiin pelkkänä ehdottomana salassapitovelvollisuutena.

Jo 2.5. lähetin Ylelle JSN:n puheenjohtajan esittämää perätöntä tietoa koskevan korjauspyynnön. Sen teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä.

Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen vastasi pyyntöön 6.5. ja ilmoitti hylänneensä oikaisuvaatimukseni. Kopio varatuomari Jääskeläisen ilmoituksen tekstistä on kantelun lopussa.

Helsingissä 14.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

2. toukokuuta 2016 13.17

Markku Lehtola

Vastaanottaja: atte.jaaskelainen@yle.fi

Kopio: anna.lehmusvesi@yle.fi, aamu-tv@yle.fi, jukka.niva@yle.fi

Aamu-tv:n 2.5.2016 lähdesuojajutun asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström kuvasi Ylen Aamu-tv:n 2.5.2016 ohjelmassa seuraavaan tapaan sitä, mitä lähdesuoja tarkoittaa:

”No, siis se tarkoittaa sitä, että jos joku luottamuksellisesti kertoo tietoja toimittajalle, niin tän henkilön henkilöllisyyttä ei saa paljastaa. Ei myöskään saa luovuttaa mitään materiaalia, josta se vois paljastua.”

Grundström siis kuvasi lähdesuojan ikään kuin toimittajan ehdottomana salassapitovelvollisuutena. Myöhemmin ohjelmassa tämä kuva vahvistui, kun lähdesuoja rinnastettiin pappien ja lääkärien salassapitovelvollisuuteen. 

Rinnastuksen yhteydessä katsojille jätettiin kertomatta, että pappien ja lääkärien salassapitovelvollisuudessa on kyse aivan eri asiasta eli lakisääteisestä salassapitovelvollisuudesta.

Lähdesuojasta sen sijaan säädetään laissa (sananvapauslain 16 §) vain oikeutena: ”Yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot.”

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan kuvaus ei vastannut myöskään sitä, mitä Journalistin ohjeissa todetaan lähdesuojasta. Voimassa olevien ohjeiden mukaan ”journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu”.

Edes JSN:n soveltamassa eettisessä koodissa lähdesuojaa ei nähdä neuvoston puheenjohtajan kuvaamana pelkkänä salassapitovelvollisuutena, vaan se nähdään myös oikeutena.

Jos lähdesuoja tarkoittaisi pelkkää kieltoa paljastaa lähteen henkilöllisyyttä, yleisön saataville toimitetun viestin laatija, vaikkapa toimittaja, saattaisi joutua käytännössä ihan mahdottomaan tilanteeseen.

Voisi käydä niin, että lähde hyötymisen tai vahingoittamisen tarkoituksessa antaa tahallaan vääriä tietoja. Tällöin olisi vähintäänkin kohtuutonta, jos toimittajan olisi pakko suojata vilpillisesti toiminutta lähdettään.

Tähän ongelmalliseen asetelmaan on viestintäoikeuden asiantuntija, oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka (nyk. Korpisaari) useassa eri yhteydessä kiinnittänyt huomiota (ks. esim. OM:n selvityksiä ja raportteja 54/2010 ja Viestinnän tutkimusraportteja 3/2011).

JSN:n puheenjohtajan kuvaus lähdesuojasta johti katsojia niin pahasti harhaan, että kyse oli olennaisesta asiavirheestä (JO), joka on syytä korjata viipymättä. 

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

Päätoimittaja Atte Jääskeläisen 6.5. ilmoitus oikaisupyynnön hylkäämisestä:

Arvoisa Markku Lehtola

Olette vaatinut, että Yle korjaisi virheen, joka näkemyksenne mukaan olisi ollut Ylen Aamu-tv:n 2.5.2016 lähdesuojaa koskeneessa keskustelussa.

Toimituksella on oikeus valita käsiteltävät aiheet sekä näkökulma ja kysymykset, joilla ja joista aiheita käsitellään.

Tuotte korjauspyynnössänne esille yhden tulkinnan journalistisesta lähdesuojasta. Lähdesuoja on juridinen käsitteistö, jollaisiin aina liittyy mahdollisuus erilaisiin tulkintoihin. Ainoaa oikeaa tulkintaa ei ole.

Näistä tulkinnoista voi keskustella ja myös journalismissa nämä eri tulkinnat voivat esiintyä erilaisina näkökulmina.

Journalistinen lähdesuoja toteutuu käytännössä journalistin juridisena oikeutena mutta myös eettisenä velvoitteena olla paljastamatta lähdettään, jolle lähdesuoja on luvattu. Lähdesuojan laajuus määrittyy yksittäisissä tapauksissa oikeudellisen harkinnan tuloksena, ja tulkinnan perusteena voi olla paitsi kotimainen oikeus myös Suomea sitovat kansainväliset sopimukset. Eräs juridiikan tulkinnan lähtökohdista on lainsäätäjän tarkoitus, ja perustellusti voidaan sanoa että lähdesuojan konseptiin kuuluu paitsi oikeus myös velvollisuus, ja perustellusti voidaan katsoa että lähdesuoja ulottuu paitsi lähteeseen myös tämän luovuttamaan aineistoon.

Tämän vuoksi katson, että ohjelmassa ei ole ollut olennaista asiavirhettä.

Muiden ammattikuntien käytännöt tuotiin haastattelussa esille tavalla, jonka perusteella käytäntöjä ei voi sotkea journalistien lähdesuojaan. Haastateltava käytti tässä tilaneessa sanavalintaa ”vastaavia ammattieettisiä koodeja”.

Katson, että tältäkään osin haastattelussa ei ole ollut olennaista asiavirhettä, joka pitäisi korjata.

Tämän vuoksi hylkään oikaisuvaatimuksenne.

Helsingissä, 6. toukokuuta 2016

Kunnioittaen

Atte Jääskeläinen

vastaava päätoimittaja

Yle Uutis- ja ajankohtaistoiminta