Faktavahti

"Muuntorangaistuksen poistamisen jälkeen myymälävarkaudet ja näpistykset ovat lisääntyneet"

Tämän postauksen otsikkona on lainaus Helsingin Sanomien 13.4.2018 pääkirjoituksesta. Sen voi lukea tästä. Hesarin eilinen totuus asiasta lienee monille tuttu, ja monet lukijat ovat siihen varmasti myös luottaneet.

Minä puolestani kirjoitin 12.4. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka totuus oli toisenlainen.

Tutkimus osoitti, ettei sakon muuntorangaistuksen poistaminen 2008 lisännyt varattomien tekemiä myymälävarkauksia ja -näpistyksiä. Postauksen voi lukea tästä.

kansanedustaja Timo Heinonen (kok.)

kuva: Eduskunta

Kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) taas vaikuttaa tietävän muuntorangaistuksen poistosta jopa enemmän kuin HS:n eilisen pääkirjoituksen kirjoittaja.   

Iltalehden blogissaan 13.4. Heinonen nimittäin tiesi, että muuntorangaistuksen poistamisen jälkeen "näpistely kaupoista on kasvanut räjähdysmäisesti". Kirjoituksen voi lukea tästä.

Tilastokeskuksella on silläkin oma totuutensa. Alla oleva asetelma kertoo, paljonko poliisin tietoon vuosittain tuli myymälävarkauksia ja -näpistyksiä vuosina 2008–2017:     

Asetelma osoittaa, että poliisin tietoon tulleiden myymälävarkauksien ja -näpistysten määrä vuodesta 2008 vuoteen 2017 väheni noin 8 prosenttia. Kasvoiko näpistely kaupoista siis "räjähdysmäisesti"?

Tilastoviraston lukuja silmätessä on syytä muistaa, että kyse on poliisin tietoon tulleista tapauksista. Niiden määrään vaikuttaa se, kuinka aktiivisesti kaupat ilmoittavat havaitsemansa rikokset poliisille.

Kukaan tuskin tietää, paljonko myymälävarkauksia ja -näpistyksiä kaikkiaan tehdään. Hallituksetkin ovat joutuneet turvautumaan asiassa lähinnä vain poliisin tilastoihin.

Alexander Stubbin hallitus esimerkiksi arvioi vuoden 2014 joulukuussa (HE 291/2014), poliisin tilastoihin viitaten, että "viime vuosina" myymälävarkauksien määrä oli vähentynyt. Esityksen voi lukea tästä. 

Todettakoon tässä vielä, että HS on 14.4. julkaissut netissä uuden totuuden muuntorangaistuksen poistamisen vaikutuksesta näpistysten määrään. Näin Teija Sutinen jutussaan kirjoittaa:

"Kun muuntorangaistus poistettiin vuonna 2008, oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan tämä ei lisännyt näpistyksiä eikä muitakaan sakkorikoksia."

Tämä uusi totuus joka tapauksessa eroaa radikaalisti pääkirjoituksen totuudesta eli lehden omasta kannasta. Kumpaa totuutta HS:n lukijoiden nyt sitten pitäisi pitää "oikeana" totuutena? 

Ei muuntorangaistus oikeasti ole ollut poissa

Tarkasti ottaen myymälävarkauksista ja -näpistyksistä tuomitut sakon muuntorangaistukset eivät ole olleet vuoden 2008 jälkeen poissa. Siksi on hitusen höpsöä puhua muuntorangaistusten paluusta.

Minäkin olen ollut aika huolimaton. Olen tullut antaneeksi kuvan muuntorangaistusten poissaolosta ja paluusta, mitä pahoittelen. 

Tuomioistuimet nimittäin ovat vuoden 2008 uudistuksen jälkeenkin muuntaneet maksamattomia sakkoja vankeudeksi joka ainoa vuosi. 

Poliisin varkaille antamia sakkoja vain ei ole enää vuoden 2008 jälkeen voitu muuntaa vankeudeksi. Vankeuteen tuomitseminen kuuluu meikäläisessä systeemissä vain tuomioistuimille.

Eikä poliisin antamien sakkojen muuntamiseen vankeudeksi tiettävästi aiota palata. Näin siksi, että tulevaisuudessakin olisi perustuslain kannalta ongelmallista se, että poliisi jakelisi moisia tuomioita. 

Tuleva järjestely onkin se, että poliisi ei enää saa sakottaa näpistelijää, jolla on vuoden ajalta tilillään vähintään seitsemän vastaavaa rötöstä. Tällaisissa tapauksissa asia menisi aina oikeuteen. 

Hallituksen kehysriihen tiedotteessa 11.4. tämä asia ilmaistiin näin:

"Varataan sakon muuntorangaistusmenettelyn uudistamiseen 10,8 milj. euroa. Poliisin tulisi ohjata sakkorikos käräjäoikeuden käsiteltäväksi silloin, kun toistuvasti sakkoja saaneen henkilön voidaan katsoa osoittavan piittaamattomuutta lain määräyksistä. Toistuvuus tarkoittaisi seitsemää samankaltaista sakkorikosta vuoden aikana. Käräjäoikeus voisi muuntaa sakon vankeudeksi, jos sakkoa ei saada perityksi."

Rikollisen hävikin vuosikustannus kaupalle 550 miljoonaa euroa

Lähes joka kerta, kun media on raportoinut vain varattomia myymälävarkaita koskevasta sakon muuntamisesta vankeudeksi, se on samassa yhteydessä kertonut, kuinka valtavia ovat kaupoille myymälävarkauksista ja -näpistyksistä koituvat kustannukset.

Näin uutisoi esimerkiksi 12.4. Demokraatti: "550 miljoonaa euroa vuodessa varkaiden taskuihin". MTV muistutti meitä heti 13.4. juttunsa otsikossa, että "näpistelijä vie 550 miljoonaa vuodessa".

Kun Hesarin Teija Sutinen 12.4. uutisoi värikkäässä jutussaan hallituksen aikeista, hänkin muistutti Kaupan Liiton arviosta. Sen mukaan varkaushävikin kokonaiskustannukset kaupoille ovat noin 550 miljoonaa euroa vuodessa.

Tällä tavalla media on jo vuosien ajan ujuttanut meille ajatusta, kuinka julmetun kalliiksi kaupalle käy, kun poliisin kirjoittamia sakkoja ei enää voi muuntaa vankeudeksi.   

Onko hirmuinen 550 miljoonan hintalappu totta?

Kaupan Liitto kertoo sivuillaan, miten se on arvioinut myymälävarkauksien kaupalle aiheuttamat kokonaiskustannukset. Laskelma koskee vuotta 2015, ja tiedot voi nähdä tästä.

Laskelma lähtee liikkeelle vähittäiskaupan arvonlisäverollisesta myynnistä. Se oli vuonna 2015 noin 46 000 miljoonaa eli noin 46 miljardia euroa.

Vähittäiskaupan rikollinen hävikki Suomessa on liiton teettämän hävikkibarometrin mukaan noin 1 % myynnin arvosta. 

"Näin ollen myymälävarkauksista aiheutuu kaupalle noin 460 miljoonan euron vuosikustannus", liitto laskee. Mutta kaupalle toki aiheutuu varkauksista muitakin kustannuksia, joten ei tässä vielä kaikki.

Kauppa kertoo satsaavansa varkaushävikkiä estäviin laitteisiin, järjestelmiin ja niiden ylläpitoon sekä vartiointiin noin 100 miljoonaa euroa vuodessa:

"Täten vähittäiskaupan kokonaiskustannukset rikollisesta hävikistä kohoavat noin 560 miljoonaan euroon vuodessa."

Ensimmäinen tässä kaupan lobbarin laskelmassa epäilyksiä herättävä asia on se, että laskelma lähtee liikkeelle arvonlisäverollisesta myynnistä. 

Miten pöllittyjen tuotteiden hintaan sisältyvä alv muka on kauppojen kustannus? Rikosuhrihan on näiltä osin valtio, jolle kauppa tilittää kaikki kuluttajilta tuotteiden myyntihinnoissa perityt alvit.

Kaiken järjen mukaan laskelman pitäisi lähteä liikkeelle vähittäiskaupan myynnistä ilman alvia. Vuonna 2015 se oli Kaupan Liiton mukaan noin 37 600 miljoonaa. 

Rikollinen 1 %:n hävikki olisi tästä 376 miljoonaa euroa, ja kun lukuun lisätään rikosten ehkäisyn 100 miljoonan kustannukset, päädytään noin 476 miljoonaan euroon.

Toiseksi ihmetystä herättää, kun Kaupan Liitto ei kerro mitään kauppojen työntekijöiden rötöksistä. En tiedä, sisältyvätkö ne liiton julkaisemaan 460 miljoonan arvioon vai ei, mutta hyvä olisi tietää.  

Tosiasia nimittäin on, että kaupan palkkalistoilla olevien varkauksista koituu joka vuosi melkoiset kustannukset. 

Vuoden 2010 yritysuhrikyselyyn vastanneet kaupan toimipaikkojen edustajat arvioivat, että noin viidesosan myymälävarkauksien kustannuksista aiheuttaa henkilöstö.

The Global Retail Theft Barometer -kyselyissä henkilöstörosvojen osuus on arvioitu isommaksikin, mutta tyydyn tässä keväisen diakonian tunnelmissa vuoden 2010 yritysuhritutkimuksen tietoon.

Viidesosa 376 miljoonasta on reilut 75 miljoonaa. Näin laskien kaupan asiakasrosvojen aiheuttamat kustannukset jäisivät "vain" noin 300 miljoonaan euroon vuodessa.

Varattomien myymälävarkaiden ja näpistelijöiden osuus?

Suurin osa maksamattomien sakkojensa takia vankilaan passitettavista myymälävarkaista ja -näpistelijöistä on yhteiskunnan marginaaleihin syrjäytyneitä. 

Sakkovangit ovat varattomia. Heillä on vakavia päihdeongelmia ja usein myös mielenterveyden ongelmia. Monet ovat vailla asuntoa. Tämä käy hyvin ilmi kaikista päättäjien ja viranomaisten asiakirjoista.

En ole löytänyt mistään arviota siitä, kuinka iso osa kaupan kustannuksista koituu varattomista, joita usein kutsutaan "juoksukaljojen kähveltäjiksi". 

Mutta yhdistämällä pari eri lähteistä saatua tietoa voi yrittää haarukoida, minkä kokoisesta ilmiöstä kenties on kyse, kun arvioidaan hallituksen aikeita. Toisen tiedon tarjoaa HS:n tämän päivän juttu:

"Poliisi on arvioinut hallituksen kehysriihessä tehdyn päätöksen pohjaksi, että jatkossa 9 600 tapausta siirtyisi vuosittain poliisin sakkomenettelystä esitutkintaan ja tuomioistuimiin."

Toinen tieto löytyy vuoden 2010 yritysuhritutkimuksesta. Siinä kerrotaan, että asiakkaan varkaus aiheutti kaupalle keskimäärin 170 euron kustannukset. 

Koska kustannukset ovat vuodesta 2010 totta kai nousseet, käytän nyt vaikka lukua 200 euroa per asiakkaan varkaus. Pyöristän tuon HS:n kertoman luvunkin ylöspäin, 10 000 tapaukseen per vuosi.

Jatkossa kukin varattomista rosvoista pääsee myymälävarkaudesta leivättömän pöydän ääreen, kun vuoden aikana on kertynyt syntitaakkaa seitsemän tuollaisen rötöksen verran. 

Niinpä koko joukko on tullut tehtailleeksi 70 000 rikosta, joista kukin on aiheuttanut kaupalle 200 euron kustannukset. 

Näin laskien tuosta varattomien, laeista piittaamattomien varkaiden porukasta on koitunut kaupoille vuodessa 16 miljoonan euron kustannukset: 70 000 x 200 € = 16 milj. €.

Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä rahasummaa, jolla hallituksen uudistus kutistaa kaupalle koituvia kustannuksia myymälävarkauksista? Ei, ei se sitä tarkoita.

Oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston päällikkö Arto Kujala osasi kertoa Hesarille, että uudistuksen ei uskota vaikuttavan rikollisuuden määrään.

Alexander Stubbin hallitus muuten tiesi jo vuonna 2014, ettei sakko ja muuntorangaistuksen uhka vaikuta varattomien näpistelijöiden käytökseen. Näin asiasta valisti hallituksen esitys 291/2014:

"Suurin osa sakkorikoksiin syyllistyvistä, jotka eivät kykene maksamaan sakkoaan, on vaikeasti syrjäytyneitä, eikä sakolla sen enempää kuin muuntorangaistuksen uhalla ole suurtakaan vaikutusta heidän käytökseensä. Myös muuntorangaistuksen erityisestävää vaikutusta voidaan heidän osaltaan perustellusti epäillä."

Jos näin on, voi kysyä, miksi kauppa on aina niin auliiden toimittajien avittamana kampanjoinut kiivaasti muuntorangaistuksen palauttamiseksi vuodesta toiseen. 

Niin, miksi?