Faktavahti

Jokainen ihmisen kuolema liikenteessä maksaa yhteiskunnalle vajaat 2,7 miljoonaa euroa?

Lahdessa ilmestyvä Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti 16.3.2018 pääkirjoituksessaan siitä, miten tieliikenteen turvallisuus on parantunut. Totta se on, tieliikenteen turvallisuus on parantunut.

Aivan oikein lehti myös tiesi, että jokainen vältetty henkilövahinko vähentää fyysistä ja henkistä kärsimystä. Myös kansantalous kiittää parantuneesta liikenneturvallisuudesta, kirjoittaja muistutti.

Tässä yhteydessä hän viittasi Trafin ja Liikenneviraston tutkimukseen vuodelta 2016 ja väitti, että "jokainen ihmisen kuolema liikenteessä maksaa yhteiskunnalle vajaat 2,7 miljoonaa euroa".

Tieto kuoleman hintalapusta oli lievästi sanoen hätkähdyttävä. Voiko jokainen kuolema liikenteessä oikeasti maksaa yhteiskunnalle noin paljon? Mikä siinä yhteiskunnalle maksaa niin julmetusti?

"Tieliikenteen onnettomuuskustannusten tarkistaminen"

KTM Juha Tervosen tekemän tutkimuksen (Trafin tutkimuksia 5/2016) mukaan henkilövahinkoina tarkasteltuna kuoleman "yksikköarvo" oli vuoden 2015 hinnoin 2,77 miljoonaa euroa. Siinä se on.

Mutta tarkoittaako tämä nyt sitten, että yhteiskunta tosiaankin "maksaa" eli pulittaa pussistaan jokaisesta liikenteen kuolemasta 2,77 miljoonaa euroa? Ei, sitä se ei tutkimuksen mukaan tarkoita.

"Tieliikenteen onnettomuuskustannusten tarkistaminen" -tutkimuksen sivulla 52 julkaistu taulukko kertoo, että "reaalitaloudellisia" kustannuksia per kuollut liikennekuolemasta aiheutui vain 161 000 euroa.

Nämä kustannukset on eritelty sivun 51 taulukossa 33. Kun liikenteessä joku kuolee, niin siinä tarvitaan poliisia, ambulanssia, onnettomuuden tutkintaa ja niin edelleen. Tarvitaan monenlaista, joka oikeasti maksaa.

Ylivoimaisesti eniten reaalitaloudellisia kustannuksia aiheuttaa tutkimuksen mukaan työpanoksen menetys, 141 000 euroa per vainaja.

Kuolleiden työpanoksen menettämisen laskemista mukaan ikään kuin todelliseksi kustannukseksi kyllä vähän ihmettelen.

Se on laskettu mukaan, vaikka tutkija itsekin toteaa (s. 39), että kuolleille kyetään "yleensä aina" järjestämään taloudessa korvaavat resurssit. Kuolleen duunarin tilalle pestataan elävä duunari.

No, oli niin tai näin, tämä 141 000 euron työpanoksen menetys on kuoleman "yksikköarvossa" joka tapauksessa pelkkä peanuts.

Peräti 94 prosenttia liikennekuoleman "yksikköarvosta" on yksilön aineellisen ja aineettoman hyvinvoinnin menetystä. Liikenteessä kuoleva menettää koko hyvinvointinsa, tutkija tietää.

Tutkimuksen sivun 54 vaikuttavassa Kuoleman kustannukset -kuviossa tuo menetys on nimetty hauskasti hyvinvoinnin "heikentymiseksi". Toki siinä hyvinvointi "heikentyy", kun kuolo tulee.

Hyvinvoinnin "heikentymisenä" ilmenevä kuoleman kustannus on kuviossa se keltaiseksi värjätty osa, 94 prosentin siivu kuoleman kustannusten koko muhkeasta kakusta.

Mistä sitten nuo liikenteessä kuolleen hyvinvoinnin "heikentymisen" jättimäiset 2,6 miljoonan euron kustannukset per vainaja oikein ovat peräisin. No, ne on tietysti haettu Ruotsista, kuten moni muukin hyvä.

Svenssoneilta on udeltu useissa kyselyissä, minkä verran he ovat valmiita maksamaan siitä, että riski kuolla liikenteessä pienenee.

Näissä kyselyissä saatu kuoleman riskin arvo on sitten yksinkertaisesti vain siirretty Ruotsin itänaapuriin ja nimetty kuolleen hyvinvoinnin menetyksen "kustannukseksi".

Ei Ruotsista napattu kuoleman riskin arvo yhteiskunnalle mitään "maksa". Mutta tutkimuksessa lasketuilla yksikköarvoilla voi tietysti olla merkitystä vaikkapa silloin, kun priorisoidaan erilaisia liikenneturvaa ehostavia hankkeita.

Mitä nyt pitäisi tehdä?

Minusta on ilmiselvää, että hyvässä tarkoituksessa liikenteessä ollut Etelä-Suomen Sanomat tuli johtaneeksi lukijoitaan harhaan, pahemman kerran. Pitäisikö ESS:n toimitukselle nyt siis lähettää oikaisupyyntö?

Kaiketi pitäisi, mutta jään vielä pohtimaan, teenkö sen. Asia on sen verran mutkikas, että virheen oikaisu vaatisi ehkä pienen korjaavan jutun julkaisemista. Sitä ESS:n toimitus tuskin kuitenkaan suostuisi tekemään.