Faktavahti

Keskisuomalaisen päätoimittaja laski luikuria palkkatulojen verotuksesta

"Palkkatulojen verotus on Suomessa kiristynyt kolmessa vuosikymmenessä melkoisesti", vätti Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Pekka Mervola 5.1.2018 lehtensä nettisivuilla.

Ärhäkän, ideologisesta näkövammasta kielivän "Palkat nousevat ja kunnat rohmuavat" -kirjoituksen voi lukea tästä.

Keskisuomalaisen lukijat eivät vieläkään tiedä, että sanomalehtien ulkoasusta väitellyt filosofian tohtori Mervola laski luikuria. Näin siitä syystä, että hän jätti pahan asiavirheensä oikaisematta.

Päätin lopulta kannella virheen oikaisematta jättämisestä Julkisen sanan neuvostolle, JSN:n 50-vuotisjuhlavuoden Vastuullisen journalismin kampanjan merkeissä, totta kai. Kantelun voi lukea postauksen lopusta.

Edistääkseni jännää kampanjaa muistutan tässäkin toimittajien ja median heimoyhteisön viehkosta symbolista, toteemista, joka pitää koossa heimon myyttejä. Muistathan sinäkin palvoa tätä merkkiä:

Virallista tietoa tästä totuutta ja eettisyyttä tihkuvasta merkistä ja juhlivan mediakansan kampanjasta löydät kampanjan "kodista" eli verkkosivustolta www.vastuullistajournalismia.fi.

"Sivustolla kerrotaan myös siitä, ettei vastuullinen journalismi ole aina täysin virheetöntä, mutta se myöntää virheensä reilusti ja korjaa ne", JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström valistaa neuvoston sivuilla 12.3. julkaistussa uutisessa. Näin se menee, virallisen selityksen mukaan.

Mutta palataanpa vielä tarkastelemaan päätoimittaja Pekka Mervolan väitettä, jonka mukaan siis "palkkatulojen verotus on Suomessa kiristynyt kolmessa vuosikymmenessä melkoisesti".

Tarkastelun tueksi tarjoan ensinnäkin kahta grafiikkaa, joiden tietojen lähteenä ovat Veronmaksajain Keskusliiton tilastot.

Ensimmäinen kuvio löytyy Elinkeinoelämän valtuuskunnan eli Evan Verojen kirjan 2. painoksesta sivulta 27. Kyseinen teos näkyy päivätyn Evan sivuilla 18.8.2015.

Ainakin tarkkanäköiset havaitsevat grafiikasta sen, että palkansaajien tuloveroasteet olivat 1980-luvulla tylymmät kuin vuonna 2013, johon kuvion käppyrät päättyvät.

Toinen kuvio sitä selittävine teksteineen puolestaan löytyy Veronmaksajain Keskusliiton nettisivuilta. Tämän grafiikan tiedot ulottuvat aina vuoteen 2017 asti.

Yhdessä nämä kaksi kuviota nähdäkseni osoittavat, jos luotamme Veronmaksajain tietoihin, että vastoin Mervolan väitettä palkansaajien tuloverotus on keventynyt kolmessa vuosikymmenessä.

Vastaansanomatonta tietoa palkansaajien tuloverotuksen kevenemisestä viime vuosikymmeninä tarjoaa nähdäkseni myös Juhani Turkkilan väitös vuodelta 2011. Väitöksen julkaisi silloin ETLA.

Turkkilan väitöksen pitäisi avautua luettavaksi tästä. Esimerkiksi väitöksen sivulla 274 julkaistu taulukko kertoo, miten reaalisen veroasteen indeksi laski vuoden 1980-luvun lopulta vuoteen 2008.

Palkkatulojen verotus siis keveni, eikä se vuodesta 2008 näihin päiviin asti ole kiristynyt niin paljon, että koko kuva verotuksen kevenemisestä siitä muuksi muuttuisi.

Pekka Mervolan kirjoitukseen tutustuneille haluan vielä muistuttaa siitä, että kun hän kirjoitti kuntaveron prosenteista, ne olivat vain nimellisiä lukuja.

Mitään hän ei kirjoittanut kuntaverotuksen efektiivisistä veroasteista, jotka ottavat huomioon myös kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset.

Efektiivinen veroaste, josta media vain ani harvoin uutisoi, tarkoittaa tosiasiassa maksuunpantujen verojen suhdetta tuloihin.

Kuntaliiton tiedot efektiivisistä veroasteista ulottuvat vain vuoteen 1993, mutta luvut ovat paljon puhuvia.

Kun koko maan keskimääräinen kuntaveroprosentti vuonna 1993 oli 17,20, niin efektiivinen veroaste oli vain 13,75. Vuoden 2018 vastaavat luvut ovat 19,86 ja 14,40.

Neljännesvuosisadan aikana efektiivinen veroaste siis nousi kunnallisverotuksessa vain 0,65 prosenttiyksikköä eli paljon vähemmän kuin nimelliset kuntaveroprosentit keskimäärin.

–––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Päätoimittaja Pekka Mervolan Nimellä-kirjoitus ”Palkat nousevat ja kunnat rohmuavat” (Keskisuomalaisen nettilehti 5.1.2018). Kirjoituksen osoite netissä on https://www.ksml.fi/paakirjoitus/nimella/Palkat-nousevat-ja-kunnat-rohmuavat/1091072 (tarkistettu 14.3.2018).

Kantelun perusteet

Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Pekka Mervola totesi kirjoituksessaan, että palkat ovat nousseet viime vuosikymmeninä. Osa palkkojen noususta oli hänen mukaansa kuitenkin jäänyt ”yhdelle rohmulle” eli kunnille.

Tässä yhteydessä Mervola väitti: ”Palkkatulojen verotus on Suomessa kiristynyt kolmessa vuosikymmenessä melkoisesti.”

Väite palkkatulojen verotuksen kiristymisestä kolmessa vuosikymmenessä melkoisesti oli perätön. Virheellinen tieto yhteiskunnallisesti tärkeästä asiasta johti lukijoita harhaan ja oli oikaisua vaativa olennainen asiavirhe (JO 20).

Tosiasiassa palkkatulojen verotus Suomessa on kolmessa vuosikymmenessä lieventynyt selvästi. Tämä käy hyvin ilmi vaikkapa Veronmaksajain Keskusliiton tietoihin perustuvasta grafiikasta, jonka EVA julkaisi 18.8.2015 Verojen kirjan 2. painoksessa sivulla 27.

”Pieni-, keski- ja suurituloisen palkansaajan tuloveroasteet 1980–2013” -grafiikka on kantelun lopussa. EVA:n Verojen kirjan nettiosoite on: http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2015/08/EVA_Fakta_Verojen_kirja_2_painos.pdf.  

Veronmaksajain sivuilla 22.12.2017 julkaistun, palkansaajan tuloveroprosentin kehitystä kuvaavan grafiikan tiedot ulottuvat vuoteen 2017. Tiedot täydentävät Verojen kirjan kuvaa ja tukevat sitä päätelmää, että palkkatulojen verotus on Suomessa kiristymisen sijasta päinvastoin lieventynyt kolmessa vuosikymmenessä.

Palkansaajan tuloveroprosentin kehitys -grafiikka ja sitä selittävä teksti löytyy netistä osoitteesta https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskelmat/Palkansaajan-tuloveroprosentin-kehitys/.  

Palkkatulojen verotuksen keveneminen viime vuosikymmeninä käy hyvin ilmi myös Juhani Turkkilan väitöksestä ”Tuloverotuksen reaalinen muuttuminen Suomessa” (ETLA, 2011).

Turkkilan väitöksen sivulla 274 julkaistu taulukko osoittaa, että kolme vuosikymmentä sitten vuonna 1988 reaalisen veroasteen indeksi oli 147,6, mutta vuonna 2008 enää 106,6.

Tuloverotus siis keveni reilusti 1980-luvun lopulta 2000-luvun ensikymmenen lopulle tultaessa, ja Veronmaksajain yllä mainitut tiedot osoittavat, että palkkatulojen verotus on yhä selvästi lievempää kuin 1980-luvun lopulla.

ETLA:n julkaisema Juhani Turkkilan väitöstutkimus vuodelta 2011 löytyy netistä osoitteesta https://www.etla.fi/wp-content/uploads/A46.pdf.  

Heti Pekka Mervolan kirjoituksen ilmestyttyä 5.1.2018 lähetin KSML:n toimitukselle asiavirheen korjausta koskevan oikaisupyynnön. Se on kantelun kuittauksen perässä.

Mervola vastasi korjauspyyntööni vielä samana päivänä ja kiitti ”viestistä”. Olennaisen virheen lehti kuitenkin jätti korjaamatta ja rikkoi sen vuoksi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 14.3.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

5. tammikuuta 2018 klo 9.44

Markku Lehtola

”Palkat nousevat ja kunnat rohmuavat” -kirjoituksen (KSML:n nettilehti 5.1.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: pekka.mervola@keskisuomalainen.fi

Kopio: talous@keskisuomalainen.fi, uutiset@keskisuomalainen.fi

Hei,

väitit kirjoituksessasi, että ”palkkatulojen verotus on Suomessa kiristynyt kolmessa vuosikymmenessä melkoisesti”. Väite on perätön ja johtaa Keskisuomalaisen lukijoita pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Väitteen virheellisyys käy hyvin ilmi, kun tarkastelee esimerkiksi seuraavaa kahta lähdettä: Juhani Turkkilan väitöstä ”Tuloverotuksen reaalinen muuttuminen Suomessa” (ETLA, 2011) ja 22.12.2017 päivitettyä ”Palkansaajan tuloveroprosentin kehitys” -laskelmaa Veronmaksajien sivuilla.

Lähteiden nettiosoitteet ovat: https://www.etla.fi/wp-content/uploads/A46.pdf ja https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskelmat/Palkansaajan-tuloveroprosentin-kehitys/.   

Turkkilan väitöksessään kehittämä ”reaalitulon veroasteen indeksi” kuvaa sitä, millä tavalla luonnollisten henkilöiden tuloverotus on reaalisesti muuttunut vuosittain. Indeksissä yhdistyvät veroasteikkoindeksi, kunnallisen tuloverotuksen indeksi sekä vähennysindeksi (ks. s. 152).

Väitöksen sivulla 274 julkaistun taulukon mukaan kolme vuosikymmentä sitten vuonna 1988 reaalisen veroasteen indeksi oli 147,6, mutta vuonna 2008 enää 106,6. Melkoisen kiristymisen sijasta verotus oli vuoteen 2008 mennessä lieventynyt reilusti.

Vuodesta 1991 alkavan Veronmaksajien laskelman sanoma on aivan sama. Kuvion punainen, toiseksi alin käyrä kuvaa keskituloista kokoaikaista työtä tekevää palkansaajaa (3 371 €/kk) ja osoittaa palkkatulojen verotuksen keventyneen 1990-luvun alusta. 

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com