Yle levitti perätöntä tietoa osakeyhtiölaista
Vajaa vuosi sitten ilmestyi kapinalliseksi taloustieteilijäksi sanotun Kate Raworthin teos Doughnut Economics. Suomeksi käännettynä Donitsitaloustiede ilmestynee huhtikuussa.
Teoksen suomentajaa Juha Pietiläistä jututettiin 6.3. Yle Puheen Perttu Häkkinen -ohjelman jaksossa "Donitsitaloutta ja talousmyyttejä".
Kuuntelin ohjelman muutama päivä sitten Ylen mainiosta Areena-palvelusta. Ohjelma oli monin tavoin kiinnostava, mutta sisälsi myös pari faktaväitettä, joiden todenperäisyyttä aloin oitis epäillä.
Ensimmäinen Juha Pietiläisen epäilyttävistä väitteistä oli se, että yhtiön tarkoitus tuottaa voittoa omistajilleen tuli osakeyhtiölakiin vasta vuonna 2006.
Toinen epäilyjä herättäneistä Pietiläisen väitteistä oli se, että vuosien 1895 ja 1978 osakeyhtiölaeissa ei edes mainittu sanaa "voitto".
Kun tarkistin väitteet muun muassa vuoden 2006 lain esitöistä sekä vuosien 1895 ja 1978 lakien teksteistä, väitteet osoittautuivat heti pelkiksi pötypuheiksi.
Ylen julkisen palvelun kuuntelijat olivat tulleet pahemman kerran huiputetuiksi. Niinpä lähetin jo ikiaikaisia pahoja tapojani noudattaen Ylelle asiavirheitä koskevan korjauspyynnön 11.3.
Tuottaja Heidi Laaksonen vastasi pyyntöön nopeasti, jo eilen, ja ilmoitti, ettei näe mitään syytä korjaukseen. Ilmoituksen saatuani lähetin JSN:lle kantelun ja julkaisen sen saman tien postauksen lopussa.
Viritän sinua lukuelämykseen muistuttaen eilen alkaneesta vastuullisen journalismin kampanjasta. Sen aikana tulee takuuvarmasti tutuksi tämä kampanjaan liittyvä Vastuullisen journalismin merkki:
"Sivustolla kerrotaan myös siitä, ettei vastuullinen journalismi ole aina täysin virheetöntä, mutta se myöntää virheensä reilusti ja korjaa ne", JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström valisti neuvoston sivuilla eilen julkaistussa uutisessa.
–––––––––––––––––––
Julkisen
sanan neuvosto
Fredrikinkatu
25 A 8
00120
Helsinki
Kantelu hyvän
journalistisen tavan rikkomisesta
Kantelun kohde
Perttu
Häkkinen -ohjelman jakso ”Donitsitaloutta
ja talousmyyttejä”, Yle Puhe 6.3.2018.
Kantelun perusteet
Perttu Häkkinen
-ohjelmassa haastateltu Donitsitaloustiede-teoksen suomentaja Juha Pietiläinen
väitti, että osakeyhtiön tarkoitus tuottaa voittoa omistajilleen tuli osakeyhtiölakiin
vasta vuonna 2006.
”Se ei suinkaan ole ollut olemassa aina, vaan se on ollut Suomessa olemassa
vuodesta 2006, jolloin se tuli osakeyhtiölakiin. Tämä laki korvasi vuoden 1978
osakeyhtiölain, joka puolestaan kumosi vuoden 1895 lain, ja kummassakaan näistä
aikaisemmista laeista ei edes mainita sanaa ’voitto’.”
Pietiläisen
väite sisälsi itse asiassa kaksi faktaväitettä. Sekä väite osakeyhtiön
tarkoituksen tulosta osakeyhtiölakiin vasta vuonna 2006 että väite sanan
”voitto” puuttumisesta vuosien 1895 ja 1978 osakeyhtiölaeista olivat
perättömiä.
Virheelliset
väitteet johtivat radio-ohjelman kuuntelijoita pahemman kerran harhaan ja olivat
siitä syystä olennaisia, oikaisua vaativia asiavirheitä (JO 20).
Osakeyhtiön
tarkoitus tuottaa voittoa omistajilleen käy hyvin ilmi jo vuoden 1978 lain
(734/1978) 12. luvun ”Voitonjako ja
yhtiön varojen muu käyttö” 1. pykälän 2. momentista:
”Jos yhtiön toiminnalla on kokonaan tai osaksi muu tarkoitus kuin voiton
tuottaminen osakkeenomistajille, yhtiöjärjestykseen on otettava määräys voiton
käytöstä sekä netto-omaisuuden käytöstä selvitysmenettelyssä.”
Voittotarkoituksen
sisältyminen jo 1978 lakiin käy selkeästi ilmi myös vuoden 2006 lain esitöistä.
Hallituksen esityksessä (109/2005, s. 18) todettiin muun muassa näin:
”Yhtiön toiminnan tarkoitus on
ehdotuksen mukaan edelleen voiton tuottaminen osakkeenomistajille.”
Edellä
mainitusta hallituksen esityksestä (s. 17–18) käy ilmi, että yhtiön toiminnan
tarkoitusta koskien kyse oli pelkästään lain kirjoitustavan muutoksesta.
Osakeyhtiön
toiminnan keskeiset periaatteet haluttiin esitellä heti lain alussa, jotta
”lukija voi saada käsityksen siitä, mihin periaatteisiin laki perustuu ja mitä
oikeushyviä laissa pyritään suojelemaan”.
Pelkkä
vilkaisu vuosien 1895 ja 1978 osakeyhtiölakeihin riittää osoittamaan
perättömäksi väitteen, että kummassakaan näistä laeista ei edes mainita sanaa
”voitto”.
Vuoden
1895 laissa ”voitto” löytyy mm. lain 1. luvun pykälästä 3, lain 2. luvun
pykälistä 21, 22 ja 27 sekä lain 3. luvun pykälästä 37.
Vuoden
1978 osakeyhtiölaissa ”voitto” on mainittu ainakin luvuissa 3, 4, 5, 6, 11 ja
12. Joissakin luvuissa ”voitto” on mainittu jopa useaan kertaan.
11.3.
lähetin Ylelle Perttu Häkkinen -ohjelman asiavirheitä koskevan korjauspyynnön.
Se on kantelun lopussa.
Tuottaja
Heidi Laaksonen vastasi korjauspyyntöön 12.3. ja ilmoitti, että ”en näe mitään
syytä korjaukseen/oikaisuun, koska tosiaan vasta vuonna 2006 voitontavoittelu
lisättiin ensi kertaa deskriptiivisesti osakeyhtiölakiin”.
Lakia ei
Laaksosen mukaan tullut myöskään tulkita niin, että etsii satunnaisesti
”voitto”-sanoja koko laista. Sen sijaan ”pitää tarkastella vain sitä pykälää,
jossa kerrotaan osakeyhtiön tarkoitus ja josta kyseisessä ohjelmassa oli puhe”.
Yle siis
päätti jättää pyynnöstä huolimatta asiavirheet korjaamatta. Jättämällä
olennaiset virheet korjaamatta Yle rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).
Kantelun tarkoitus
ja luonne
JSN:n
puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin
julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa
on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen
asiavirheen korjaamatta (JO 20).
Jokaisen näistä
karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun
asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on
karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016
päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:
”Neuvosto ei ota kantelua
käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”
21.12.2016
JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja
perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:
”Neuvosto ei ota kantelua
käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”
”Testaustarkoitus”
on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin
tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.
Testaaminen
itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa
hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä;
testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.
”Testaustarkoitus”
on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on
aina pakostakin ikään kuin testi.
Kun media
jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää
journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin
tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä,
pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen
vastaisena.
Jos JSN
aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena,
sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin
ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.
JSN:n
perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi,
että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää
journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.
Tämän kantelun tarkoituksena on
edistää hyvää journalistista tapaa.
Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median
itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.
Neuvosto
voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän
kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää
journalistista tapaa vai ei.
Koska
kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO
20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä
tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja
antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.
Mutta
siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi
vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös
julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon
siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä
hyvän journalistisen tavan vastaisena.
Jos JSN:n
puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin
”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata
lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai
virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän
ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.
Jättämällä
virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa
siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse,
ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.
Mikäli
JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille
tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin
toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat
saman tien.
Vahingot
itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko
medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.
Helsingissä
13.3.2018
Markku
Lehtola
vapaa
toimittaja
Kivihaantie
1 E 77
00310
Helsinki
040 512
2661
markku.a.lehtola
(at) gmail.com
Korjauspyyntö
11. maaliskuuta
2018 klo 21.43
Markku Lehtola
”Perttu Häkkinen”
-ohjelman (Yle Puhe 6.3.) asiavirheitä koskeva korjauspyyntö
Vastaanottaja:
perttu.hakkinen@yle.fi
Kopio: yle.puhe@yle.fi,
olli.junes@yle.fi
Hei,
Donitsitaloustiede-teoksen
suomentaja Juha Pietiläinen väitti sinänsä kiinnostavassa ohjelmassasi ”Donitsitaloutta
ja talousmyyttejä” (6.3. Yle Puhe), että osakeyhtiön tarkoitus tuottaa voittoa
omistajilleen tuli osakeyhtiölakiin vasta vuonna 2006:
”Se ei suinkaan ole ollut olemassa aina, vaan se on ollut Suomessa olemassa
vuodesta 2006, jolloin se tuli osakeyhtiölakiin. Tämä laki korvasi vuoden 1978
osakeyhtiölain, joka puolestaan kumosi vuoden 1895 lain, ja kummassakaan näistä
aikaisemmista laeista ei edes mainita sanaa ’voitto’.”
Sekä väite osakeyhtiön
tarkoituksen tulosta osakeyhtiöön vasta vuonna 2006 että väite voitto-sanan
puuttumisesta vuosien 1895 ja 1978 laeista olivat perättömiä ja johtivat
kuuntelijoita pahasti harhaan.
Molemmat virheelliset
väitteet olivat Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamalla tavalla
olennaisia virheitä, joten ne on syytä korjata viipymättä.
Osakeyhtiön tarkoitus
tuottaa voittoa omistajilleen käy hyvin ilmi esimerkiksi jo vuoden 1978
osakeyhtiölain (734/1978) 12. luvun ”Voitonjako ja yhtiön varojen muu
käyttö” 1. pykälän toisesta momentista:
”Jos yhtiön toiminnalla on kokonaan tai osaksi muu tarkoitus kuin voiton
tuottaminen osakkeenomistajille, yhtiöjärjestykseen on otettava määräys voiton
käytöstä sekä netto-omaisuuden käytöstä selvitysmenettelyssä.”
Kuten pykälä osoittaa,
pääperiaatteen mukaan osakeyhtiön tarkoituksena oli tuottaa voittoa
osakkeenomistajille. Jos omistajat kuitenkin halusivat luopua tästä
pääperiaatteesta kokonaan tai osaksi, voiton käytöstä oli otettava määräys
yhtiöjärjestykseen.
Voitto-sana mainitaan
vuoden 1978 laissa yllä mainitun 12. luvun otsikon lisäksi ainakin lain
luvuissa 3, 4, 5, 6, 9 ja 11. Joissakin luvuissa sana on mainittu jopa useaan
kertaan.
Vuoden 1895 laissa
osakeyhtiöistä (annettu 2.5.1895, Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetus-Kokoelma N:o
22) voitto-sana mainittiin heti 1. luvun pykälässä 2. Siinä todettiin,
että ”osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä pitää mainittaman – – milloin
voiton jakaminen on tapahtuva, ellei sen ajan määrääminen ole yhtiökokouksen
tehtävä”.
Tämän lisäksi
voitto-sana löytyy vuoden 1895 laista muun muassa lain 1. luvun pykälästä 3,
lain 2. luvun pykälistä 21, 22 ja 27 sekä lain 3. luvun pykälästä 37.
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti